Suurpetohavainnot

Suurpetohavainnot ovat yksi suurpetojen seurannan tärkeimmistä aineistoista. Korkeatasoiset havainnot mahdollistavat laadukkaiden arvioiden tuottamisen suurpetojen lukumäärästä ja niiden levittäytymisestä.

Luonnonvarakeskuksen arviot Suomen suurpetojen lukumääristä pohjautuvat ensisijaisesti vapaaehtoisen petoyhdyshenkilöverkoston Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjaamiin petohavaintoihin. Verkosto on toiminut vuodesta 1978 lähtien ja se muodostuu lähes 2000 metsästyksen harrastajasta, metsähallituksen ja rajavartioston työntekijästä, jotka ovat perehtyneet suurpetojen jälkien ja jätösten tunnistamiseen. Lisäksi suurpetojen runsauden arviointiin saadaan täydentävää tietoa Luken omien tutkimushankkeiden tuloksena.

Kanta-arvioissa keskitytään pääasiassa pentuehavaintoihin, sillä pentujen seuraamat naaraat liikkuvat suppeilla alueilla. Pentuehavainnoista tehdään arvio erillisten pentueiden lukumäärästä ottaen huomioon tiedot pentueiden liikkuvuudesta ja elinpiireistä, etäisyydet pentuehavaintojen välillä, naapurihavaintojen päivämäärä, havaittu pentujen lukumäärä sekä sulan veden aikana mahdolliset vesistöesteet naapurihavaintojen välillä. Havaittujen pentueiden lukumäärästä voidaan eri kertoimin arvioida kantojen kokoa, esimerkiksi karhu- ja susikannan kokonaisyksilömäärä on noin kymmenkertainen erillisen pentueiden määrään verrattuna.

Muita kannanseurannassa käytettäviä aineistoja ovat hirvihavaintokortteihin kirjattavat petohavainnot, riistakolmiolaskentojen petohavainnot, metsästäjien ja luontoharrastajien kanssa yhdessä tehtävät erillislaskennat, satelliittiseurannat ja uusimpana susien DNA-näytekeräys.

Tassu on suurpetohavaintojen ilmoittamiseen tarkoitettu sovellus. Havaintoja järjestelmään voivat kirjata ainoastaan rekisteröityneet käyttäjät. Järjestelmän tavoitteena on nopeuttaa suurpetohavaintojen päätymistä tutkimuksen käyttöön.

Suurpetoyhdyshenkilöiden ilmoittamat havainnot ovat perusta vuosittain tehtäville arvioille suurpetojen määristä. Korkeatasoisten havaintojen tekeminen mahdollistaa laadukkaiden arvioiden tuottamisen suurpetojen lukumäärästä ja niiden levittäytymisestä.

Linkki järjestelmään: Tassu

Tassu-järjestelmää käyttävät suurpetoyhdyshenkilöt

Petoyhdyshenkilöt käyttävät Tassu-järjestelmää Oma riista -tunnusten avulla. Oma riista -tunnuksen voi luoda osoitteessa https://oma.riista.fi

On suositeltavaa, että ensimmäisellä kerralla Oma riista -tunnistuksella Tassuun kirjautuva petoyhdyshenkilö yhdistää aikaisemman Tassu-tunnuksen Oma riista -tunnukseen. Tällöin myös aikaisemmin tehdyt havainnot saadaan näkymään samalla tunnuksella, eikä käyttöön jää tuplatunnuksia.

Suurpetoyhdyshenkilön oikeudet saa käymällä Suomen riistakeskuksen järjestämän suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuksen. Koulutuksen jälkeen riistanhoitoyhdistyksen hallitus esittää alueelle uusia petoyhdyshenkilöitä, jotka Suomen riistakeskus hyväksyy tai hylkää. Hyväksynnän jälkeen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja kirjaa henkilön Oma riista -palveluun ja merkitsee hänelle petoyhdyshenkilön tehtävän. Suomen riistakeskus voi evätä henkilön pääsyn tehtävään tai poistaa henkilön tehtävän järjestelmästä, mikäli väärinkäytöksiä ilmenee.

Ainoastaan petoyhdyshenkilöroolissa olevat käyttäjät voivat hyödyntää Tassu-järjestelmän Oma riista -tunnistautumista, muut käyttäjät käyttävät Tassun omaa tunnistautumista. Käyttöoikeudet haetaan Tassu-järjestelmän rekisteröitymispalvelusta ja nämä oikeudet hyväksyy Luonnonvarakeskus.

Pentuekäsittely

Ilveksen, karhun ja ahman osalta pentuekäsittelyä on muutettu siten, että biologisen tulkinnan mukainen pentuehavainnon määritelmä (pentue on vähintään yksi aikuinen ja vähintään yksi pentu samassa havainnossa) täyttyy. Käytännössä pentuetieto tallentuu edellä olevan määritelmän mukaisesti Tassu-järjestelmässä. Tästä informoidaan käyttäjää käyttöliittymän oikeassa alakulmassa näkyville tulevien viestien avulla, kun suurpetohavainnon ikäryhmätietoja tallennetaan.

Tassu-järjestelmän muutoshistoria

17.3.2021
Haku-toimintoa on paranneltu:
Haku-toimintoon on lisätty info-tekstejä ja haun tuloksia on tarkennettu. Samalla tehty muutamia pieniä sisäisiä muutoksia.

3.9.2020
Uusimmat kiinteistötiedot Digi- ja viestintäviranomaisten aineistosta:
Tassuun on päivitetty 3.9.2020 uusimmat kiinteistötiedot Digi- ja viestintäviranomaisten aineistosta vuodelta 2019. Vanhan kiinteistötiedon tilalle on päivitetty vakituisten asuntojen ja aktiivisessa käytössä olevien eläinrakennusten kiinteistötiedot. 3.9.2020 jälkeen tallennetut havainnot ovat vertailukelpoisia. Sitä aikaisemmin tallennetut havainnot on syytä tehdä omana hakuna.

3.6.2019
Kirjautuminen Tassuun on uudistunut kesäkuussa 2019:
Petoyhdyshenkilöt kirjautuvat jatkossa Tassu -järjestelmään Oma riista -tunnuksilla. Muutos astui voimaan kesäkuussa 2019.

Luonnonvarakeskus (Luke) tutkii suurpetojen liikkumista, reviirien ja kannan kokoa satelliittilähettimillä varustettujen seurantapantojen avulla. Tietoja hyödynnetään suurpetojen kannanhoidon lisäksi myös muussa tutkimustoiminnassa.

Pannan GPS-laitteen tulee toimiakseen vastaanottaa signaalia useammasta satelliitista yhtäaikaisesti (vähintään kolmesta). Jotta paikannus onnistuu, täytyy eläimen olla riittävän avoimessa maastossa. Jos jokin paikannuksista epäonnistuu, yrittää panta uutta paikannusta ennalta määritetyn paikannusvälin mukaisesti (esim. 1–4 tuntia). Paikannuksia kerätään pantaan seitsemän kappaletta, jonka jälkeen panta yrittää lähettää niitä eteenpäin satelliittien kautta maa-asemalle. Nykyään käytettävä pantatyyppi (Idium-panta) on siis riippumaton GSM-puhelinverkoista, joita käytettiin aiemmin tiedon siirtoon.

Havaintojen paikannusväli ja tietojen välittäminen satelliittien kautta on ohjelmoitu siten, että pantojen paristo kestää mahdollisimman pitkään. Mitä useammin panta lähettää tietoja, sitä lyhyemmäksi jää pannan käyttöikä. Käytännössä pantojen käyttöiässä on ollut vaihtelua siten, että ne ovat yleensä toimineet vajaasta vuodesta kahteen vuoteen.

Seurannassa käytettävät satelliittipannat ovat laitteita, joiden toimintaan vaikuttaa moni tekninen asia, mutta myös jopa eläimen oma käyttäytyminen (esimerkiksi voimakas ja nopea liikkuminen tai hakeutuminen kuusikkoon, josta näkyvyys taivaalle on heikkoa, näyttävät vaikeuttavan yhteydenpitoa pannan ja maa-aseman välillä). Näin pantojen toimintaa ei voida taata, vaan havaintotiedon katkokset voivat olla mahdollisia.