Luonnonvarakeskus (Luke) hyödyntää DNA-tietoa eri alueiden susiyksilöistä susikannan seurannassa ja vuosittaisessa kanta-arviossa. Näytteitä kerätään Suomen riistakeskuksen kanssa koordinoidulla vapaaehtoiskeräyksellä sekä Luken henkilökunnan omana työnä.
DNA analysoidaan susien ulostenäytteistä, joita kerätään susien lauma- ja parireviireiltä. Lisäksi DNA määritetään metsästetyistä susista, poliisin luvilla ammutuista, kuolleena löydetyistä sekä mahdollisista pannoitetuista susista.
Susien ulostenäytteitä kerätään vuosittain järjestettävällä keräyksellä marraskuun alusta helmikuun loppuun. Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus pitävät yllä ja kouluttavat keräysverkostoa vapaaehtoisista metsästäjistä ja luontoharrastajista. Keräysvastaavien verkosto kokoaa suden ulostenäytteet maastosta ja toimittaa ne tutkittaviksi.
Keräysvastaavina toimii sekä vapaaehtoisia että Luken kenttähenkilöstöä alueilla, joilla he toimivat työtehtävissään. Aikaisemmin keräystä ei ollut mahdollista tehdä kaikilla tunnetuilla susireviireillä joka vuosi. Syksystä 2020 alkaen tavoitteena on ollut saada näytekeräys kattamaan kaikki tunnetut lauma- ja parireviirit.
Ulostekeräykseen kuuluu eri vaiheita:
Tarkemmat ohjeet näytteiden keräämiseen:
1. Katso tallenne DNA-näytekerääjän koulutuksesta.
Koulutuksessa kerrotaan, kuinka pääset alkuun näytteiden etsimisessä ja keräämisessä. Tallenne on koulutuksesta lokakuulta 2025.
2. Ota yhteyttä alueesi keräysvastaavaan tai ryhdy sellaiseksi itse
Kun olet tutustunut tallenteisiin ja keräysohjeisiin, ja haluat osallistua keräykseen jollakin alueista, ota yhteyttä alueesi keräysvastaavaan. Keräysvastaavalta saat lisäohjeet ja näytekeräyksen tarvikkeet.
Keräysvastaavia tarvitaan eri puolilta Suomea. Uusia vapaaehtoisia halutaan edelleen keräysvastaaviksi, vaikka alueen tai kunnan kohdalla olisi jo Luken tai Suomen riistakeskuksen henkilökuntaan kuuluvan nimi. Kullakin alueella voi hyvin toimia 1-3 keräysvastaavaa. Alueita lisätään listaan sitä mukaa kun uusia keräysvastaavia löytyy.
Keräysvastaavien tehtävä on koordinoida alueen keräystä yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Keräysvastaava jakaa näytetarvikkeet, ottaa vastaan näytteet ja välittää ne laboratorioon. Jos tehtävä kiinnostaa sinua, ota yhteyttä Jaakko Alalantelaan (jaakko.alalantela@luke.fi, 029 532 2647).
Suden DNA-tuloksien koosteita on tehty ja näytekeräystä kehitetty osana SusiLIFE-hanketta (2019-2025). Koosteita ei ole tuotettu keräyskauden 2023-2024 jälkeen.
Keräyskausi on marraskuusta helmikuun loppuun sen vuoksi, että talvella on mahdollista kerätä kattavin havaintoaineisto niin Tassu-järjestelmään kirjatuista havainnoista kuin DNA-näytteistäkin. Paitsi jälkiä, myös DNA-näytteitä löytyy helpoimmin silloin, kun on lunta. Toisekseen DNA säilyy ulosteessa parhaiten kylmässä (pakkasella). Sulan maan aikaan kerättyjen näytteiden onnistumisprosentti on selvästi talvikautta heikompi, joten tämä on myös resurssikysymys. Aina silloin tällöin meille toimitetaan yksittäisiä näytteitä keräyskauden ulkopuolella ja myös ne analysoidaan, mutta toivomme näytekeruun keskittyvän talvikauteen. Keräyskausi päättyy helmikuun loppuun sen vuoksi, että näytteet täytyy ehtiä analysoida kesäkuussa julkaistavaa kanta-arviota varten.
Tekijöitä, jotka eniten vaikuttavat DNA:n säilymiseen, ovat näytteen ikä, sää ja kylmäketju. Kuten näytekeruuohjeissa sanotaan, selvästi vanhoja näytteitä ei kannata kerätä. Jos sää on leuto ja sateinen tai kovasti vaihteleva (leudontuu, pakastaa, leudontuu jne.), se heikentää DNA:n laatua. Erityisesti vesisade on huono asia DNA:n kannalta. Säähän emme pysty vaikuttamaan, mutta sen jälkeen, kun näyte on kerätty, olisi tärkeää pitää kylmäketju katkeamattomana. Pakkaskelillä näytteen voi säilyttää ulkonakin, mutta leudommalla säällä näyte olisi toimitettava mahdollisimman nopeasti pakastimeen. Myös kun kerääjä toimittaa näytettä eteenpäin, olisi hyvä pakata näyte niin, ettei se pääse kovasti lämpiämään. Esimerkiksi jos autossa ei ole kylmälaukkua käytettävissä, näytteen voi kietoa esim. sanomalehteen ja laittaa samaan pussiin jäätä tai lunta mukaan.
Verrattuna kudosnäytteeseen, jossa DNA-analyysien onnistumisprosentti on 100 %, ulostenäytteessä on huomattavasti vähemmän DNA:ta, joka on peräisin näytteen pinnalla olevista suolen soluista. Osassa näytteistä DNA:n määrä on niin alhainen, ettei siitä pystytä saamaan sukupuolta selville riittävällä varmuudella.
”Ei voi määrittää” tarkoittaa sitä, että näytteen DNA:n laatu ja/tai määrä ei ole ollut riittävä. Se on ulostenäytteille ominaista. Ulostenäyte ei ole paras mahdollinen DNA-lähde mutta sitä on saatavilla. Näytteiden onnistumisprosenttia laskee vielä se, jos näyte on ollut maastossa jonkin aikaa säiden armoilla, DNA hajoaa. Näytteiden onnistumisprosentti vaihtelee vuoden ajan mukaan, talvikaudella parhaimmillaan noin 80 %, syksyllä heikompi.
Koirasusi on Suomessa luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jota ei saa myydä, ostaa, pitää hallussa tai päästää vapaaksi ympäristöön. Lain voimaantulon hetkellä elossa olevien lemmikki-koirasusien hallussapito on sallittua niiden luontaisen eliniän loppuun. Koirasusien pennuttaminen on kuitenkin kiellettyä. On erittäin tärkeää, että jos koirasusia löytyy luonnosta, ne poistetaan mahdollisimman pian. Poistaminen tehdään viranomaisten ohjauksessa. Suomen riistakeskus on ensimmäinen taho, johon ottaa yhteyttä, mikäli jollakin alueella epäillään olevan luonnossa koirasusi. Epäily voi herätä esimerkiksi poikkeavan käyttäytymisen tai ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Riistakeskus ottaa yhteyttä Lukeen ja koordinoi alueella tehostettua DNA-näytekeräystä. Suomen riistakeskus tai Luke toimittavat kerätyt näytteet analysoitavaksi.
Vuodesta 2022 eteenpäin tunnistetut koirasusiyksilöt löytyvät kaikki Luonnonvaratieto-sivustolta taulukosta tunnistetuista koirasusista.
Varhaisempia koirasusilöydöksiä:
Suomen luonnosta on 2000-luvulla todettu risteymiä: uros Juvalla 2005, uros ja sen pennut Kuhmossa 2010, pentue Parkanossa 2010. Kaikki näihin tapauksiin liittyneet yksilöt on poistettu.
Vanhan aineiston (2016–2022) uudelleenanalysoinnissa tarkemmalla menetelmällä (koirasusipaneeli) tunnistettiin viisi risteymää, jotka kaikki määritettiin toisen tai kolmannen polven takaisinristeymiksi suteen: naaras Pyhäjoella (näyte vuodelta 2016, analysoitu 2020), uros Tohmajärvellä (näyte vuodelta 2016, analysoitu 2020), kaksi urosta (vanhempi ja jälkeläinen) Raaseporissa (näytteet vuodelta 2016–2017, analysoitu 2023) ja uros Uudessakaupungissa (näyte vuodelta 2020, analysoitu 2023). Kaikki nämä ovat tiettävästi kuolleita. Lisäksi Tuupovaarassa otettiin kiinni ja lopetettiin alkutalvella 2022 koirasudeksi osoittautunut yksilö, jolla oli kaulapanta ja joka oli käyttäytymiseltään kesy, vaikkakin arka.
Jos näyte todetaan koirasuden näytteeksi, DNA-rekisteriin tulee tieto ”Koirasusi”. Alla esimerkkinä kuva Luonnonvaratieto.luke.fi-sivuston karttapalvelusta, jossa susien DNA-tulokset julkaistaan. Kuvassa on valittuna esimerkkinä kauden (2021–2022) DNA-tulokset ja korostetun ruudun alueelta esimerkkinä kerättyjen kahden näytteen tiedot: toinen näyte oli koirasuden ja toinen suden.
Menetelmämme on suunniteltu tunnistamaan näytteestä ainoastaan suden, koiran ja koirasuden. Jos näyte on muun lajin, esimerkiksi ilveksen, ketun, supikoiran tai ahman, ei menetelmä pysty tunnistamaan lajia varmuudella. Silloin tulos on: ”Ei voi määrittää”.
Ulostenäytteet, jotka on tunnistettu suden näytteiksi, säilytetään toistaiseksi Lukessa ja niitä käytetään mahdollisesti muihin tutkimustarkoituksiin, esimerkiksi ravintoanalyyseihin. Näytteet, joiden analyysi ei syystä tai toisesta onnistunut eli DNA:n laatu oli heikko tai kyseessä oli muu laji kuin susi, hävitetään varastointitilan rajallisuuden vuoksi muutaman vuoden kuluessa.
Julkisuudessa on esitetty väitteitä koirasusien kokonaismäärästä. Usein keskusteluun nousevat myös lemmikkeinä olevat koirasudet. Lisäksi huolta aiheuttaa se, että lemmikkikoirasusia olisi päässyt karkuun tai vapautettu, ja ne olisivat risteytyneet susien kanssa. Havaittujen susien ulkonäöstä tehdään monenlaisia tulkintoja, vaikka todellisuudessa suden turkin väri voi vaihdella. Suden ulkomuoto vaihtelee sen mukaan, onko sillä kevät- vai talvikarva. Hieman erinäköiset sudet eivät siis automaattisesti ole koirasusia. Susikantaa seurataan intensiivisesti, joten tuoreet, ensimmäisen sukupolven risteymät saadaan nopeasti kiinni.
Ei voi. Silloin kyseessä on ns. ristikontaminaatio ja näytteessä näkyvät sotkeutuneena kahden eri eläimen DNA-profiilit, joten tulokseksi tulee ”ei voi määrittää”. Samalla tavoin käy, vaikka kyseessä olisi kahden samankin lajin yksilön näytteiden ristikontaminaatio.
Luken käyttämä koirasusipaneeli on suunniteltu siten, että se tunnistaa selkeästi koiran ja suden suorat jälkeläiset koirasusiksi. Myöhemmissä risteytyksissä takaisin koiraan tulos näkyy koiran kaltaisena risteymänä tai koirana. Puhdasrotuiset saarlooswolfhondit ja československý vlčiakit pystytään tunnistamaan analyysissä.
Susikannan seurannassa käytetään tukena myös maastohavaintoja ja tietoa sukulaisuussuhteista. Jos lemmikit pysyvät ihmisen seurassa ja niitä ei päästetä hallitsemattomasti luontoon, ei ole riskiä, että epäiltäisiin niiden olevan luonnoneläimiä tai tulkittaisiin niiden olevan osa luonnossa elävää susikantaa. Susien DNA-keräyksessä tavataan usein myös yksittäisiä koirien näytteitä. Nekin tulkitaan ihmisen seuralaiseksi, paitsi jos niiden todettaisiin jälkien perusteella liikkuvan suden tai susilauman kanssa. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ole tavattu Suomessa.
Talvesta 2021–2022 alkaen suomalaisten susien DNA:ta on tutkittu SNP-menetelmällä (engl. ”single nucleotide polymorphism”). Tätä genetiikan menetelmää käytetään ihmisten ja muiden eläinten perimään liittyvässä tutkimuksessa. Menetelmä keskittyy DNA:n rakennuspalikoihin eli edellä mainittuihin neljään kirjaimeen (A, C, T ja G). Menetelmä on osoittautunut äärimmäisen tarpeelliseksi myös koirasusien tunnistamisessa.
Lukessa suden kannanseurantaan käytettävä ns. susien SNP-paneeli on 96 erikseen valitun geneettisen markkerin joukko. Markkerit kertovat, mikä yksilö oli kyseessä, oliko se naaras vai uros ja mille susille se on sukua. SNP-paneeleja on käytetty eläinten perimän tutkimisessa jo pitkään esimerkiksi sukulaisuussuhteiden määrityksessä ja karjan jalostuksessa. Myös ihmisten sairauksia ja vaikkapa sukulaisuuksia määritettäessä käytetään ihmisen genomin tutkimiseen suunniteltuja SNP-paneeleja.
Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskus tuotti vuoteen 2022 asti Lukelle kannanarvioinnissa käytettävän DNA-analyysin. Tämä mikrosatelliittianalyysi, joka perustuu 17 käytettyyn markkeriin, on aikaisemman tutkimustiedon perusteella tunnistanut pääosin luotettavasti toisistaan suden, koiran ja suden ja koiran risteymän (F1) sekä ensimmäisen polven takaisinristeymät (F1 x susi).
Nyt tehdyn koirasusien tunnistamiseen keskittyvän SNP-analyysin tulos osoittaa, että myös toisen polven takaisinristeymä (kuva 1) tai sitä vanhempien risteymien tunnistamisessa voi esiintyä haasteita, jos käytetään pelkästään mikrosatelliittianalyysiä.
Analyysimenetelmät on valittu sen hetken parhaimman tutkimustiedon mukaan. Mikrosatelliittimenetelmä antaa todennäköisyyden sille, onko eläin koira, susi vai koiran ja suden risteymä. DNA-tuloksista tunnistetaan luotettavasti yksilöt. Jatkossa osataan tarkastella kriittisemmin risteymien määrittelyyn liittyviä tuloksia niiden yksilöiden osalta, joiden tulos poikkeaa keskimääräisestä suden profiilista. Susi, koira, suden ja koiran väliset suorat risteymät (F1) ja ensimmäisen polven takaisinristeymät voidaan luotettavasti erottaa mikrosatelliittianalyysillä. Sen sijaan nykyään käytössä olevan koirasusipaneelin antamat analyysitulokset kertovat, että mikrosatelliittianalyysi ei kykene täysin luotettavasti tunnistamaan toisen polven takaisinristeymiä suteen. Toisen polven takaisinristeymällä tarkoitetaan sitä, että suden ja koiran jälkeläinen (F1) risteytyy suden kanssa, ja niiden jälkeläinen vielä risteytyy suden kanssa.
