Maasto- ja metsäpalot vuonna 2025
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan vuonna 2025 kirjatuista lähes parista tuhannesta maastopalosta 937 oli metsäpaloja. Palanut metsäala oli yhteensä 390 hehtaaria, ja keskimääräinen palokoko oli noin 0,4 hehtaaria.
Metsäpalojen määrä on viime vuosien normaalipalomäärien rajoissa, mutta selkeästi alhaisempi kuin vuonna 2024. Määrä oli suurin heinäkuussa kuivan jakson jälkeen.
Kirjattujen maastopalojen yhteismäärä oli 1842. Näistä noin 22 % syttyi pelloilla, ruohikoissa tai kaislikkoalueilla, ja noin 13 % puistoissa ja taajama-alueiden viheralueilla. Vain seitsemässä prosentissa kaikista maastopaloista palanut maastoala oli yli yhden hehtaarin.
Kuivuus ja kuumuus lisäsivät paloriskiä
Vuosi 2025 oli Ilmatieteen laitoksen mukaan maamme mittaushistorian toiseksi lämpimin. Keskilämpötilan nousu on ollut noin kaksi kertaa maailman keskiarvoa nopeampaa. Vuonna 2025 Suomen keskilämpötila oli 1,6 °C ja maapallon 0,59 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampia.
Kevät oli suuressa osassa maata tavanomaista vähäsateisempi, ja Länsi-Suomessa poikkeuksellisen lämmin. Maastopaloja syttyi eniten toukokuussa (Taulukko 1, Kuva 1A).
Keväällä ja alkukesästä ruohikkopalot ovat yleisiä, sillä paloainekset koostuvat edellisen kasvukauden nopeasti kuivuvista materiaaleista (< 6 mm) kuten ylivuotisista heinistä ja metsien karikkeesta.
Huhtikuun lopusta heinäkuun alkuun oli laajalti keskimääräistä viileämpää. Vaikka vuotuinen sademäärä oli monin paikoin tavanomainen tai sitä suurempi, Keski-Suomesta itään ulottuvalla alueella sademäärät jäivät paikoin harvinaisen vähäisiksi.
Heinäkuun 10. päivän jälkeen alkoi pitkä hellejakso, joka jatkui elokuun puolelle. Päivittäin osassa maata oli yli 30 °C:n lämpötiloja. Poikkeama 1991–2020 -jakson keskiarvosta oli suurimmillaan yli kolme astetta, ja heinäkuu oli yksi havaintohistorian lämpimimmistä Suomessa.
Useilla paikkakunnilla, kuten Rovaniemellä, Kuusamossa, Lieksassa ja Porissa, hellepäivien määrä oli ennätyksellinen. Ylitornion Meltosjärvellä hellettä esiintyi joka päivä 11.–31.7., ja elokuulle jatkunut hellejakso oli Lapin säähavaintohistorian pisin yhtämittainen hellejakso.
Metsäpalojen osuus kaikista maastopaloista kasvaa kasvukauden edetessä varsinkin kuivina kausina (Kuva 1B). Verrattuna maailman metsäpaloihin palopinta-alat ovat Suomessa olleet viime vuosikymmeninä alhaisia. Keskimääräinen metsäpaloalan pieni koko kuvastaa palontorjunnan tehokkuutta sekä palojen raportointijärjestelmän kehittymistä.
Syttymissyyt
Maasto- ja metsäpaloista suurin osa on ihmisten sytyttämiä (Kuva 2B). Vuonna 2025 havaittiin noin 75 000 maasalamaa, kun ilmastollisen vertailukauden keskiarvo on noin 113 000. Maasalamoiden vähäisempi määrä todennäköisesti pienensi myös salamasyttymisten määrää.
Merkille pantavaa on rakennetun ympäristön maastopalojen suuri määrä (Kuva 2A). Hallitsemattomat palot urbaanialueella voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja ilmaston muuttuessa.
Tulevaisuudessa kesäisten kuivuusjaksojen ennustetaan yleistyvän Suomessa. Tämän on ennakoitu lisäävän maasto- ja metsäpaloriskiä, sekä palojen määrää tulevaisuudessa.
Aineisto
| Kuukausi | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | yhteensä |
| Maastopalojen määrä | 5 | 3 | 65 | 352 | 437 | 158 | 348 | 278 | 119 | 51 | 11 | 15 | 1842 |
| joista metsäpaloja | 3 | 1 | 12 | 104 | 167 | 94 | 243 | 192 | 80 | 30 | 4 | 7 | 937 |
| Palanut maastoala (ha) | 0 | 0 | 8,41 | 49,13 | 147,25 | 11.05 | 156,53 | 152,69 | 8,64 | 0,49 | 0,02 | 0 | 534,21 |
| josta palanut metsäala (ha) | 0 | 0 | 0,67 | 9,73 | 64,3 | 10,96 | 149,68 | 148,38 | 5,96 | 0,26 | 0 | 0 | 389,94 |
| Palanut metsäala keskimäärin (ha) | 0 | 0 | 0,06 | 0,09 | 0,39 | 0,12 | 0,62 | 0,77 | 0,07 | 0,01 | 0 | 0 | 0,42 |
Lähteet
Backman, L., Aalto, T., Lehtonen, I., Thölix, L., Vanha-Majamaa, I., & Venäläinen, A. (2021). Climate change and forest management affect forest fire risk in Fennoscandia.
Julkaisussa: Aalto, J. & Venäläinen, A. (toim.). Climate change and forest management affect forest fire risk in Fennoscandia (kappale 4). Ilmatieteen laitos. https://doi.org/10.35614/isbn.9789523361355
Ilmatieteen laitos. (2025a). Vuoden 2025 sääyhteenveto. Ilmatieteen laitos. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/vuosi-2025. Haettu 10.3.2026.
Ilmatieteen laitos. (2025b). Ilmastokatsaus 7/2025. https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2025-07-00
Ilmatieteen laitos. (2026). Ilmastovuosikatsaus 2025. Helsinki. https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IVK-2025-00
Larjavaara, M. (2005). Climate and forest fires in Finland – influence of lightning-caused ignitions and fuel moisture. Dissertationes Forestales, 2005(5). https://doi.org/10.14214/df.5
Lindberg, H., Heikkilä, T. V., & Vanha-Majamaa, I. (2011). Suomen metsien paloainekset: kohti parempaa tulen hallintaa. Vantaa. 104s. https://jukuri.luke.fi/items/216d2b0d-1028-4566-84b0-55056f369c28
Pelastusopisto. (2013). Pronton onnettomuustyyppien koulutuskansio—Maastopalot. https://www.pelastusopisto.fi/tutkimus-ja-kehitys/pronto/pronton-koulutustyyppien-koulutuskansio/. Haettu 10.3.2026.
Vanha-Majamaa, I. & Loponen, T. (2025). Maasto- ja metsäpalot Suomessa 2024. Julkaisussa: Sutela, S. & Ylioja, T. (toim.). Metsätuhot vuonna 2024. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 25/2025. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 21‒23