Siirry pääsisältöön

Kirjanpainajatuhot

Luonnonvarakeskus (Luke) yhdessä Suomen metsäkeskuksen kanssa järjestää kirjanpainajan parveilun seurantaa vuosittain. Tavoitteena on saada valtakunnallinen käsitys kirjanpainajan esiintyvyydestä ja siinä tapahtuvista vuotuisista muutoksista. 

Kirjanpainaja (Ips typographus) on kotimainen varttuneiden kuusien merkittävin tuhohyönteinen, joka hyötyy lämpenevästä ilmastosta. Lämpö nopeuttaa lajin kehitystä munasta aikuiseksi. Lämpenevässä ilmastossa kuuset altistuvat aiempaa useammin kuivuudelle ja lisääntyneelle haihdunnalle, jotka heikentävät niiden puolustautumista kaarnakuoriaisia, kuten kirjanpainajaa vastaan. 

Aikuiset kirjanpainajat parveilevat ensimmäisen kerran keväällä, kun ilman lämpötila on noussut +18–20 asteeseen ja maaperä on saavuttanut +9–12 asteen lämpötilan. Pieni osa kirjanpainajista lähtee jo tätä ennen liikkeelle. Koiraat etsivät lisääntymiseen sopivat heikentyneet kuuset ja koiraiden vapauttamat feromonit ohjaavat lajitovereita samoihin puihin. 

Parittelun jälkeen naaraat laskevat munansa kuoren alle nilaan, missä toukat kuoriutuvat ja syövät omat käytävänsä nilaan. Nilayhteyksien katketessa toukkakäytävien vuoksi ravinteiden kulku latvasta juuriin heikkenee. Samanaikaisesti kirjanpainajan mukana puihin iskeytyy sinistäjäsieni, joka vaikeuttaa vedenkulkua latvaan ja puu alkaa kuivua. Jalattomat toukat koteloituvat ja alkavat muistuttaa aikuisia kuoriaisia. Aikuistuttuaan ne poistuvat kuoren läpi. Jos alueen olosuhteet ovat suotuisat, kirjanpainajan voivat parveilla myös myöhemmin kesällä.

Kirjanpainajan syömäjälkeä varttuneessa kuusessa sekä kehittyviä, toukokuussa munittuja kirjanpainajia. Kuvassa näkyy selvänä emokirjanpainajan kaivama rungonsuuntainen käytävä sekä siitä erkanevat toukkien kaivamat käytävät. Kuva: Markus Melin, Luke.