Siirry pääsisältöön

Kalageenivarat

Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisen kalageenivaraohjelman päätavoite on turvata alkuperäisten kalalajien ja -kantojen sekä niiden perinnöllisen monimuotoisuuden säilyminen.

Luken kalanviljelylaitoksilla säilytetään eri kalalajien ja -kantojen emokalaparvia elävänä geenipankkina. Pitkäaikaista koiraiden maidin säilytystä tehdään pakastetussa geenipankissa nestetypessä (maitipankki), josta sulatettua maitia voidaan käyttää uusien emokalaparvien perustamisessa. Emokalaparvilla tuotetaan geneettisesti monimuotoista hedelmöitettyä mätiä jatkokasvatusta ja istutustoimia varten.

Kalojen käsittelyä kalanviljelylaitoksella, kuva Eetu Ahanen, Luken arkisto

Mitä kalageenivarat ovat?

Suomessa on tavattu kaikkiaan 107 kalalajia. Kalageenivarat sisältävät Suomessa ja sen vesialueilla esiintyvät luonnonvaraiset kalalajit ja niiden erilaistuneet kannat sekä ruokakalatuotannossa ja virkistyskalastuskäytössä käytetyn kirjolohen. Muut ei-alkuperäiset kalalajit, jotka lisääntyvät luonnossa ovat myös kalageenivaraa, vaikka osaa niistä pyritään poistamaan Suomen luonnosta, esim. puronieriä. 

Pääosa kalageenivaroista lisääntyy luonnonvaraisesti ja kannat ovat elinvoimaisia (Punainen kirja 2019). Uhanalaisia kalalajeja/-muotoja on 12 (4 äärimmäisen uhanalaista, 3 erittäin uhanalaista ja 5 vaarantunutta), joita yritetään elvyttää elinympäristökunnostuksilla, kalastussäätelyillä sekä istuttamalla mätiä tai eri-ikäisiä poikasia. 

Kalageenivaraohjelma säilyttää kalalajien ja -kantojen geenivarantoa

Kalageenivarat muodostuvat eri kalalajien, lajien eri muotojen sekä eri kalakantojen sisällä yksilöiden välisten perinnöllisten erojen kirjosta, jolla on taloudellista, tieteellistä, kulttuurista, yhteiskunnallista tai ekologista merkitystä. 

Kalojen ympäristöolosuhteet vaihtelevat maantieteellisesti ja ajallisesti. Tämän vuoksi on tärkeää ylläpitää perinnöllisesti mahdollisimman monipuolista kalakantojen geenivarantoa. Ensisijaisesti tämä monimuotoisuuden säilyminen pyritään toteuttamaan kalalajien luonnollisessa elinympäristössä.

Kansallisessa kalageenivaraohjelmassa emokalastoihin talletettuja kalalajeja ovat harjus, järvilohi, lohi, taimen, nieriä ja siika. Näiden lajien eri muodoista ja kannoista geenivaraohjelma koskee erityisesti niitä, joiden luontaiset lisääntymismahdollisuudet ja elinkierrot ovat voimakkaimmin vaarantuneet ja jotka on arvioitu kansallisissa uhanlaisuusarvioissa eri uhanalaisuusluokkiin.

Siian mädin lypsäminen käynnissä, kuva Eetu Ahanen, Luken arkisto

Miksi kalakantoja suojellaan?

Kalageenivaroja suojellaan luontaisten elinkiertojen mahdollistamiseksi, sillä monet kalakannat ovat heikentyneet tai jopa loppuneet ihmistoiminnan seurauksena. Mahdollisimman monimuotoinen geneettinen materiaali turvaa myös osaltaan kalakantojen selviytymismahdollisuuksia muuttuvissa ympäristöolosuhteissa. 

Miten kalakantoja suojellaan?

Keskeisimpiä keinoja suojella kalakantojen monimuotoisuutta on turvata riittävät kalojen elinkierrot. Ihmistoiminnan aiheuttamien muutosten vaikutuksia voidaan yrittää vähentää elinympäristöjä kunnostamalla, elinkiertoja rajoittavia esteitä ohittamalla kalateillä tai patoja purkamalla, vesistöjä kuormittavia päästöjä vähentämällä ja kalastusta säätelemällä.      

Maitipankki eli kryosäilytys

Pakastamalla kalojen maitia nestetyppeen voidaan säilöä geneettistä monimuotoisuutta pitkänkin ajan. Lukessa kalojen maitipankissa on tallennettuna vuodesta 1982 alkaen 13 kalalajista ja -muodosta 43 kalakantaa, joista on yhteensä 3 979 yksilöä pitkäaikaissäilytyksessä. Maitipankista sulatettujen yksilöiden maitia voidaan käyttää saman kalalajin kalakantojen emokalaparvien perustamisessa niiden monimuotoisuuden laajentamiseksi.

Emokalakasvatus ja poikastuotanto

Lukella on viisi vesiviljelylaitosta, joiden päätehtävinä on kalalajien ja -kantojen säilytys, emokalaparvien kasvatus ja niiden uusiminen mahdollisuuksien mukaan luonnosta. Lukella on kasvatuksessa ja mädintuotannossa 13 kalalajia/-muotoa ja 56 kalakantaa. Myös yksityisillä vesiviljely-yrityksillä on emokaloja mädintuotantoa varten. Emokalaparvilla tuotetaan hedelmöitettyä mätiä istutuksia ja jatkokasvatusta varten. Poikaskasvatus on nykyisin pääosin yksityisten yritysten toteutettavana. 

Järvitaimenen mätiä uuden emokalaparven perustamiseksi, kuva Petri Heinimaa, Luke.

Luke koordinoi ohjelmaa

Luonnonvarakeskus koordinoi ja toteuttaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallista kalageenivaraohjelmaa. Luke edustaa myös Suomea alan kansainvälisissä yhteyksissä mm. YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn työpajoissa.