Yleinen talouskehitys 2026

Maailmantalouden kasvunäkymät heikkenivät alkuvuonna 2026 lisääntyneiden geopoliittisten jännitteiden ja energiamarkkinoiden epävarmuuden vuoksi. Lähi-idän kriisi, Ukrainan sodan jatkuminen sekä kauppapoliittiset riskit vaikuttavat inflaatioon, korkokehitykseen ja valuuttamarkkinoihin. Epävarmuus heijastuu myös Suomen talouskehitykseen, jossa kasvunäkymät nojaavat viennin ja yksityisen kulutuksen asteittaiseen elpymiseen. 

• Maailmantalouden kasvu hidastuu vuonna 2026 noin kolmeen prosenttiin (2025: 3,3 %). 
• Euroalueen talouskasvun ennakoidaan jäävän noin yhteen prosenttiin. 
• Suomen talous kasvoi 0,2 % vuonna 2025 ja kasvun ennakoidaan olevan vajaa prosentti vuonna 2026. 
• Inflaatio on euroalueella noussut jälleen Euroopan keskuspankin (EKP:n) tavoitetason yläpuolelle alkuvuonna 2026.  
• EKP laski ohjauskorkoaan viimeksi kesäkuussa 2025. Lisänostot loppuvuonna 2026 ovat mahdollisia kustannuspaineiden jatkuessa. 
• Yhdysvaltojen keskuspankki laski ohjauskorkoaan joulukuussa 2025. Alkuvuoden 2026 energian hinnannousu hillitsee uusia koronlaskuja. 

Alkuvuoden positiivisten odotusten jälkeen maailmantalouden ja -kaupan kasvunäkymät heikkenivät kevättä kohden. Ukrainan sodan jatkuminen sekä helmikuussa 2026 alkanut Iranin sota ovat lisänneet epävarmuutta erityisesti energian ja raaka-aineiden hintoihin sekä saatavuuteen. Samat tekijät ovat lisänneet nousupaineita myös maatalouden tuotantopanosten hintoihin, kuten lannoitteisiin, energiaan ja rehuraaka-aineisiin, mikä heijastuu suoraan ruoantuotannon kustannuksiin maailmanlaajuisesti. Lisäksi globaalin kauppasodan uhka ja Yhdysvaltojen ennakoimattomat politiikkamuutokset lisäävät markkinariskejä.  

Vaikka Saksan talous on hieman piristymässä viime vuodesta, koko euroalueen kasvu hidastuu tänä vuonna noin prosenttiin. Myös Yhdysvalloissa, Japanissa ja Kiinassa talouskasvu on hidastumassa viime vuodesta. 

Euroalueella inflaatio nousi alkuvuonna 2026 uudelleen Euroopan keskuspankin tavoitetason yläpuolelle. Huhtikuussa 2026 inflaatio oli ennakkotietojen mukaan 3 % ja pohjainflaatio, josta on poistettu elintarvikkeiden ja energian hinnanmuutokset, oli 2,2 %. Energian ja öljyn hintojen mahdollinen pysyminen korkealla voi kiihdyttää inflaatiota loppuvuonna. Ruoan maailmanmarkkinahintojen lasku on pysähtynyt alkuvuoden aikana, ja kustannuspaineiden kasvu voi kääntää hintakehityksen uudelleen nousuun useilla markkinoilla. 

Yhdysvalloissa inflaatio on pysytellyt sitkeästi 2 %:n yläpuolella. Vaikka työmarkkinoiden kireyden ennakoitu vähentyminen tänä vuonna helpottaa palkkojen nousupainetta, öljyn ja kaasun hintojen mahdollinen pysyminen korkealla toisaalta myös kiihdyttää inflaatiota. Yhdysvaltojen viime vuoden tullikorotusten vaikutukset ovat myös hitaasti valumassa kotimarkkinoille kustannusten nousuna. Markkinaennusteissa inflaation odotetaan hieman nousevan sekä euroalueella että Yhdysvalloissa.  

Keskuspankkien rahapolitiikan linjaukset riippuvat hintojen nousuvauhdista sekä arvioista inflaation pitkäkestoisista vaikutuksista talouteen. EKP laski ohjauskorkoaan viimeksi kesäkuussa 2025. Mikäli öljyn ja energian hinnat sekä muut kustannukset pysyvät loppuvuoden aikana korkealla, on mahdollista, että EKP joutuu nostamaan ohjauskorkoaan vähintään kerran loppuvuoden aikana. Yhdysvaltojen keskuspankin korkopäätöksiin vaikuttavat inflaation lisäksi työmarkkinoiden kehitys, öljytuotteiden ja energiahintojen nousu.  

Korkea kustannustaso, rahoituksen kallistuminen ja yleinen epävarmuus heijastuvat myös maa- ja elintarviketalouteen investointien varovaisuutena. Erityisesti pääomavaltaisissa tuotantosuunnissa investointipäätöksiä lykätään, mikä voi hidastaa tuotannon uudistumista ja tuottavuuskehitystä lähivuosina. 

Kansainvälisissä kriiseissä sijoitukset hakeutuvat tyypillisesti Yhdysvaltojen dollariin, jota pidetään turvasatamana. Lähi-idän kriisin aikana dollari on vahvistunut suhteessa euroon. Euron odotetaan heikkenevän hieman dollariin nähden loppuvuonna, mikä heijastaa euroalueen vaimeampia kasvunäkymiä. 

Kansainvälistä kauppaa muovaavat tällä hetkellä geopoliittiset jännitteet, suurvaltakilpailu, kaupan politisoituminen sekä toimitusketjujen haavoittuvuus. Monenvälisen kauppajärjestelmän merkitys on heikentynyt, mikä on lisännyt kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten painoarvoa maailmankaupassa. 

Tässä toimintaympäristössä EU on lisännyt aktiivisuuttaan kauppapolitiikassa pyrkien vahvistamaan asemaansa globaalissa taloudessa. Keskeisiä tavoitteita ovat vientimarkkinoiden turvaaminen, kauppasuhteiden monipuolistaminen sekä riippuvuuksien vähentäminen yksittäisistä markkinoista ja toimitusketjuista. 

EU:n ja Mercosur-maiden välinen kauppasopimus astui väliaikaisesti voimaan toukokuun 2026 alussa. Lisäksi neuvottelut Intian ja Australian kanssa ovat edenneet. Maatalous ja elintarvikekauppa ovat kaikissa sopimuksissa keskeisessä roolissa, mikä korostaa kauppapolitiikan merkitystä myös maa- ja elintarviketalouden näkökulmasta. 

Sopimukset avaavat EU:n viennille uusia markkinoita, mutta lisäävät samalla kilpailupaineita EU:n sisämarkkinoilla. Tämä asettaa erityisesti maatalous- ja elintarvikesektorille sopeutumispaineita ja korostaa kilpailukyvyn sekä tuotannon kustannustehokkuuden merkitystä tulevina vuosina. 

Kasvua tukevat yksityisen kulutuksen ja viennin asteittainen elpyminen sekä työllisyyden hidas paraneminen. Samalla valtion velkaantuminen, menoleikkaukset ja mahdolliset veronkorotukset rajoittavat taloudellista aktiviteettia. Suomen talouden ennakoidaan kasvavan noin prosentin vauhdilla vuonna 2026.