Öljy- ja valkuaiskasvimarkkinat 2026

Vuonna 2025 runsas viljasato ja viljojen hinnan lasku käänsi hintasuhteet öljykasvien eduksi ja suosi rypsin sekä rapsin viljelyä. Kotimainen öljykasvien puristustoiminta vahvistui, mutta kotimainen sato kattoi edelleen vain 28 % puristuksen raaka-ainetarpeesta. Vuonna 2026 öljykasvien kokonaistuotannon ennustetaan kasvavan yli 70 miljoonaan kiloon. Palkokasvien tuotannon arvioidaan lisääntyvän hieman, sillä kiinnostusta viljelyyn voivat lisätä geopoliittisista kriiseistä johtuva lannoite- ja polttoainekustannusten nousu. Palkokasvien tuotanto onnistuu vähemmällä lannoitekäytöllä viljoihin nähden. 

• Syysöljykasvien kylvöala 2025: 7 100 ha (2024: 4 700 ha). 
• Rypsin ja rapsin tuottajahintakerroin leipävehnään nähden: yli 2,0 kesällä 2024 ja lähellä 2,6 maaliskuussa 2026. 
• Öljykasvien kokonaistuotanto 2026 (ennuste): yli 70 milj. kg (noin +15 % edellisvuoteen verrattuna, oletuksena keskisadot ja tavanomaiset olosuhteet). 
• Rypsin ja rapsin puristustoiminta Suomessa 2025: noin 222 milj. kg (2020: 110 milj. kg); kotimainen sato kattoi 28 % puristuksen raaka-aineista. 
• Palkokasvit (ennuste): herne 98 milj. kg ja härkäpapu 12,8 milj. kg; yhteensä 111 milj. kg (+6 % edellisvuoden 104 milj. kiloon). 
• Täydennysvalkuaisrehun omavaraisuusaste pysyi vuonna 2025 edellisvuoden 27 %:n tasolla. 

Öljykasvien viljelyyn vaikuttaa ennen kaikkea tuottajahintojen suhde viljoihin. Kun rypsin ja rapsin hinta nousee selvästi viljoja korkeammaksi, kannustin siirtää kylvöalaa öljykasveille vahvistuu. Hintasuhteet ovat suosineet öljykasveja jo yli kaksi vuotta, eikä asetelman perusluonteen arvioida muuttuvan lyhyellä aikavälillä.  

Helmikuun kylvöalaennusteiden mukaan öljykasvien kokonaistuotanto nousisi vuonna 2026 yli 70 miljoonaan kiloon, kun tarkastelu perustuu kymmenen vuoden keskisatotasoihin ja oletukseen tavanomaisista sää- ja viljelyolosuhteista. Vuonna 2024 alkanut kotimaan öljykasvisadon kasvu saisi näin jatkoa, koska se ylittäisi edellisvuoden sadon 15 %:lla.  

Kotimainen öljykasvien puristustoiminta on vahvistunut selvästi 2020-luvulla. Puristustoiminnan kasvu on lisännyt erityisesti rapsisiemenen tuontia. Valmiin rapsirouheen tuontitarve on samanaikaisesti laskenut. Valmista rapsirouhetta tuodaan Suomeen täydennysvalkuaisrehuksi. Kotimaisesta rypsistä ja rapsista puristetun rouheen osuus kokonaiskäytöstä on kasvanut vuoden 2020 noin 5 %:sta, yli 10 %:iin vuoteen 2025 mennessä.   

Rapsirouheen lisäksi Suomeen tuodaan myös soija- ja auringonkukkarouhetta. Soijarouhetta käytetään pääasiassa yksimahaisten tuotantoeläinten ruokinnassa. Auringonkukkarouhetta tuotiin vain vähäisiä määriä. 

Keskeiset määrät ja muutokset: 

• Rapsisiemenen tuonti 2025: 161 milj. kg (suurin määrä lähes kahteenkymmeneen vuoteen). 
• Rypsi-/rapsirouheen tuonti laskenut: 289 milj. kg (2020) → 212 milj. kg (2025). 
• Soijarouheen tuonti 2025: 127 milj. kg ja auringonkukkarouhetta tuotiin noin 9 milj. kg. 

Palkokasvien kylvöalan arvioidaan kasvavan hieman. Palkokasvit vaativat viljoja vähemmän typpilannoitusta, mikä voi lisätä niiden viljelyhalukkuutta lannoite- ja polttoainekustannusten kasvaessa. 

Luomupinta-alojen osuudet pysyivät vuonna 2025 edellisvuoden tasolla härkäpavulla sekä rypsillä ja rapsilla. Luomuherneen pinta-alaosuus laski hieman. Luomuherneen ja -öljykasvien keskisadot heikkenivät lähes puoleen edellisvuodesta, kun taas luomuhärkäpavun keskisato pysyi lähes edellisvuoden tasolla. 

Täydennysvalkuaisrehu on Suomen kotieläinsektorin kriittisimpiä tuotantopanoksia, mutta sen omavaraisuusaste on ollut pitkään erittäin heikko, matalimmillaan alle 20 % (2021). Laskelmassa huomioidaan öljykasvit ja niiden rouheet, palkokasvit sekä teollisuuden sivuvirrat. Kotimaan tuotannon suurimmat erät ovat rypsi ja rapsi sekä herne ja härkäpapu. Vuonna 2025 omavaraisuusaste pysyi edellisvuoden 27 % tasolla, vaikka kolmena edellisenä vuonna kehitys oli myönteinen.  

Vuoden 2025 laskelmissa öljykasvien tuotannon kasvu tasapainotti palkokasvien valkuaissadon vähenemisen. Toisaalta sivuvirtojen valkuaisen käyttö rehuraaka-aineena ei ole muuttunut. Myös tärkeimpien tuontierien, kuten rapsin, soijan ja auringonkukan kokonaistuontivolyymit ja niiden sisältämä raakavalkuainen pysyivät edellisvuoden tasolla. Tuonnin sisäisen painopisteen siirtyminen rapsirouheesta rapsisiemenen suuntaan ei ole vaikuttanut omavaraisuusasteen tasoon.