Siirry pääsisältöön

Viljakirva

Taggar:

Kuvaus

Aikuinen viljakirva (Sitobion avenae) on vaalean vihreä n. 1,3–3 mm pitkä kirva, jolla on mustat selkäputket ja jalat. Tuntosarvet ovat lähes ruumiin pituiset. Joskus esiintyy myös punertavia viljakirvoja.

Nimensä mukaisesti viljakirvat ovat etenkin viljojen tuholaisia. Viljakirvat aiheuttavat imentävioitusta. Jos viljakirvat tulevat kasvustoon jo versontavaiheen lopulla, ne voivat vähentäen versojen lukumäärää. Tähkävaiheessa kasvustoon tulleet kirvat aiheuttavat jyvien koon pienentymistä.

Viljakirvat voivat toimia virustautien vektoreina myös perunalla.

Viljakirvoja. Kuva: Erja Huusela, Luke

Esiintyminen

Viljakirva talvehtii monivuotisilla heinillä. Viljakirva siirtyy vilja- ja perunakasvustoihin kesäkuun lopulla tai heinäkuussa. Pääasiallisia ravintokasveja ovat viljat ja heinät, joihin se saattaa kuljettaa mukanaan viljan kääpiökasvuvirusta (BYDV).

Tarkkailu

Keltaisilla vesiansoilla ja liimapyydyksillä voi seurata siivellisten kirvojen siirtymistä kasvustoihin. Lisäksi kannattaa seurata kirvakannan kasvua kasvustossa. Viljoille ja peruanlle  erillistä viljakirvatorjunnan kynnysarvoa ei ole.

Torjunta

Kemiallinen torjunta on erittäin harvoin tarpeen.

Kirvojen luontaisia vihollisia ovat useat leppäpirkko-, kukkakärpäs- ja harsokorentolajit, maakiitäjäiset ja loispistiäiset sekä hyönteispatogeeniset sienet.

Punertavia viljakirvoja kaurassa. Kuva: Erja Huusela, Luke