Rapsipistiäinen

Rapsipistiäinen on lehtipistiäisten (Tenthredinidae) heimoon kuuluva, ristikukkaisiin kasvilajeihin erikoistunut sahapistiäinen. Aikuinen rapsipistiäinen on n. 6–8 mm pitkä, oranssi ja sen selässä on shakkiruutumainen musta kuvio. Läpinäkyvien siipien etureuna on musta. Jalkojen nilkkajaokkeissa on mustat renkaat.

Rapsipistiäisen toukat ovat tumman vihreitä tai harmaita ja täysikasvuisena 16–25 mm pitkiä. Toukilla on tummia juovia selässä sekä vaaleanharmaa juova sivuilla. Toukilla on kolme jalkaparia sekä kahdeksan paria käsnä- eli vatsajalkoja. Toukat vioittavat öljy- ja kaalikasveja, etenkin syysöljykasvien taimia. Pienten toukkien havainnointi vaatii tarkkuutta. Isot toukat voivat tuhota kasvustoa nopeasti.

Rapsipistiäinen (Athalia rosae) talvehtii kotelokopassa maassa 7–15 cm:n syvyydessä peltolohkolla, missä on kasvanut ristikukkaista kasvia. Aikuiset kuoriutuvat kotelokopista touko-kesäkuussa, parittelevat ja aloittavat muninnan. Lämpö lisää lentoaktiivisuutta. Naaras munii sahamaisella munanasettimellaan 100–300 munaa ristikukkaisten kasvien lehtien reunan sisälle. Naaraat elävät 2–3 viikkoa.

Munista kehittyy toukkia noin viikossa. Toukat etenevät lehtien sisältä niiden alapinnoille ja vioitus kehittyy reikämäisestä verkkomaiseksi. Täysikasvuiset toukkaryhmät voivat syödä rypsin lehdet rangoiksi ja siirtyä myös kukintoihin. Toukkien kehitys tapahtuu yli 20°C noin parissa-kolmessa viikossa, jonka jälkeen ne pudottautuvat maahan koteloitumaan. Kotelovaihe kestää noin 10–13 päivää, josta kuoriutuvat aikuiset muodostavat toisen sukupolven loppukesäksi.

Paikallisesti pistiäisten määrä voi kohota kesän aikana suureksi, jos ensimmäisen sukupolven muninta on ollut runsasta. Ongelma voi pahentua lämpimissä oloissa kiihtyvässä kehityksessä. Kaukokulkeumana saapuvat pistiäiset voivat edelleen lisätä populaation kokoa.

Rapsipistiäinen lisääntyy vain ristikukkaisilla kasvilajeilla: öljy- ja kaalikasvien lisäksi sinapit, retikat ja ristikukkaiset rikkakasvit soveltuvat isäntäkasveiksi. Aikuiset pistiäiset syövät kukkivien kasvien siitepölyä ja mettä mm. sarjakukkaisilla kasveilla kuten koiranputkella.

Rapsipistiäisvioitus on hankalaa havaita etenkin alkuvaiheessa, koska aikuinen munii lehtien sisään. Ongelma voi tulla esiin vasta kun toukat ovat jo vioittaneet kasvustoa.

Aikuisia pistiäisiä voi tarkkailla keltaisilla liima-ansoilla tai vesiansoilla, ja havainnoida pellonreunojen kukkivilla kasveilla. Säännöllinen tarkkailu on tärkeää myös mahdollisten kaukokulkeumana saapuvien pistiäisten havaitsemiseksi.

Suuntaa antava torjuntakynnys on 1 toukka kasvia kohden. Riski vioitukselle on suurempi syysrypsillä ja rapsilla kuin kevätrypsillä ja -rapsilla.

Kemiallinen torjunta on syytä tehdä mahdollisimman aikaisin pienikokoisiin toukkiin. Torjuntaan rekisteröidyt valmisteet ja niiden varoajat kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä.

Paikallisten populaatioiden runsastumista voidaan pyrkiä estämään sijoittamalla kevät- ja syyskylvöiset öljykasvilohkot etäälle toisistaan ja pistiäisten mahdollisista talvehtimispaikoista sekä hallitsemalla mesilähteenä toimivia rikkakasveja. Kasvustoharsoilla ja -verkoilla voidaan suojata kaalikasvien ja ristikukkaisten lehtivihannesten kasvustoja pistiäisen muninnalta. Rapsipistiäisen luontaisina vihollisina toimivat mm. loiskärpäset ja loispistiäiset.