Porkkanakemppi

Aikuinen porkkanakemppi (Trioza apicalis) on noin 3 mm pitkä, väriltään vihreä tai oranssinruskea hyönteinen, jolla on kokoonsa nähden suuret, läpikuultavat etusiivet.

Porkkanakempin tunnistaa parhaiten muista kemppilajeista tuntosarvien kahden uloimman jaokkeen mustasta väristä sekä siipisuonen pääsuonen jakautumisesta kolmeen osaan siiven ensimmäisen kolmanneksen alueella. Takasäärissä, juuri ennen nilkkajaokkeita, on 2 tummaa sukasta säären sisäpuolella ja 1 ulkopuolella. Tunnistamistyön vaikeutta kuvaa hyvin, että näilläkään tuntomerkeillä ei vielä voida sulkea pois koiranputkikemppiä.

Porkkanakempin syönti aiheuttaa tyypillisen lehtien kihartumisoireen. Porkkanakempin imennän vioittavuus on erittäin nopea. Kihartuminen tulee ilmi seuraavassa kasvulehdessä keskimäärin kahdessa päivässä syönnin alkamisesta. Juuren vioittuminen tapahtuu kolmessa päivässä, jos kasvit ovat imennän alkaessa altteimmassa vaiheessa (sirkkalehtivaiheesta 2-lehtivaiheeseen).

Porkkanakemppi siirtyy porkkanakasvustoihin kuuselta, missä aikuiset talvehtivat, yleensä kesäkuun puolessa välissä. Aikuiset talvehtineet naaraat aiheuttavat pahimman tuhon. Joskus lennon on havaittu alkavan Suomessa kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Lento kestää yleensä 4-6 viikkoa, ja huippu ajoittuu tavallisesti juhannuksesta kesä-heinäkuun vaihteeseen. Myöhempiäkin huippuja on esiintynyt, mikä saattaa viitata osittaisen toisen sukupolven kehittymiseen.

Porkkanakempin lentoa tarkkaillaan keltaisilla liimapyydyksillä, joita tarvitaan 3–5 kpl/porkkanalohko. Pyydykset on vaihdettava ja tarkastettava viikoittain ja lentohuipun aikana tarvittaessa useamminkin. Suomessa esiintyy useita muita Trioza-suvun kemppejä, jotka voivat tulla liima-ansoihin samaan aikaan kuin porkkanakemppi, mikä vaikeuttaa tunnistamista.

Torjuntaruiskutuksissa kynnys on 5 kemppiä/5 pyydystä/viikko.

Verkko tai harso torjuu tehokkaasti sekä kempinsyöntivioituksen että liberibakteerin. Kemiallisessa torjunnassa on erittäin tärkeää oikea ajoitus aikiusen kempin syönnin nopean vioittavuuden takia. Aikuisten torjuntaan käytetään pyretroideja tai flonikamidia (hätäluvalla). Nuoruusasteiden torjuntaan sopii spirotetramaatti.

Torjuntaan rekisteröidyt valmisteet ja niiden varoajat kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä.

Porkkanakemppivioitukseen on havaittu liittyvän Candidatus Liberibacter solanacearum -bakteerin haplotyyppi C, joka on johtosolukoissa elävä bakteeri. Se havaittiin ensin Suomesta, mutta on myöhemmin löydetty myös Ruotsista, Norjasta ja Saksasta. Se aiheuttaa porkkanan lehtiin reunoista alkavan purppuran, pronssin tai keltaisen, ajan myötä syvenevän värityksen. Suomessa värittyminen tulee yleensä esiin noin 2 kk kemppien lentohuipun jälkeen. Liberibakteeri-infektio tukkii johtosolukoita, estää sokereiden siirtämistä juuriin, ja siten pienentää porkkanan juuren painoa.

Perunan viljelyä heti porkkanalohkon välittömässä läheisyydessä on syytä välttää alueilla, joissa esiintyy porkkanakemppiä, sillä liberibakteeri saattaa olla ongelmallinen perunalla. Perunaa ei myöskään suositella porkkanan esikasviksi jääntiperunaongelman vuoksi porkkanalla.