Siirry pääsisältöön

Papukirva eli juurikaskirva

Taggar:

Kuvaus

Papukirva (Aphis fabae) on tumma, lähes musta, pullea kirva, joka on kooltaan n. 1-3 mm. Tuntosarvet ja jalat ovat vaaleat ja selässä on usein vaaleita vahatäpliä. Eri isäntäkasveihin erikoistuneita alalajeja on hankala erottaa pelkästään morfologisten tuntomerkkien perusteella.

Papukirva imee kasvinesteitä ja aiheuttaa suoraa imentävioitusta.

Perunalla imentävioitus voi aiheuttaa lehtien käpertymistä. Moniruokaisena lajina se voi levittää yli 30:a kasvivirusta. Papukirva on perunan Y-viruksen (PVY) päävektori Suomessa.

Tummat papu- eli juurikaskirvat esiintyvät usein tiheinä ryhminä. Kuva: Erja Huusela, Luke

Esiintyminen

Papukirva talvehtii primaari-isäntäkasveilla, joita ovat koiranheisi, sorvaripensas ja pihajasmike. Kasvukaudella papukirva on erittäin moniruokainen ja vaihtaa isäntäkasvilta toisella. Viljelykasveista se elää mm. härkäpavulla,  sokerijuurikkaalla ja perunalla. Lisäksi sitä esiintyy rikkakasveista mm. ohdakkeella, savikalla ja lutukalla.

Tarkkailu

Keltaisilla vesiansoilla ja liimapyydyksillä voi seurata siivellisten kirvojen siirtymistä kasvustoihin. Kirvoja voi tarkkailla myös suoraan kasvin lehdiltä. Tummat kirvaryhmät erottuvat yleensä melko helposti kasvien latvuksista.

Torjunta

Kirvojen kemialliseen torjuntaan sallitut valmisteet kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä.

Kirvojen luontaisia vihollisia ovat useat leppäpirkko-, kukkakärpäs- ja harsokorentolajit, maakiitäjäiset ja loispistiäiset sekä hyönteispatogeeniset sienet.