Koisokirva

Koisokirva (Aulacorthum solani) on 1,8–3,0 mm kokoinen, päärynänmuotoinen kirva. Siivettömät muodot ovat kellertäviä, vihertäviä tai ruosteen värisiä ja niiden takaruumis on yksivärinen. Jalkojen ja tuntosarvien nivelkohdat sekä selkäputkien kärjet ovat tummat. Selkäputkien tyvi on selvästi tummempi kuin muu osa kirvan ruumiista.

Siivellisten muotojen pää, keskiruumis, tuntosarvet, jalat ja selkäputket voivat olla vaaleita, rusehtavia–kellertäviä tai joskus hyvinkin tummia. Takaruumiissa on selviä tummia laikkuja ja poikkijuovia.  Tuntosarvet ovat ruumista pidemmät. Koisokirvalla on otsassa samaan tapaan kyhmyt kuin persikkakirvallakin. Koisokirvan selkäputket ovat pitkät ja ne hoikkenevat kärkeä kohti.

Koisokirva vioittaa avomaalla mm.  perunaa ja porkkanaa.  Kasvin vegetatiivisessa vaiheessa se viihtyy kasvuston alaosissa, mutta kukkivissa kasvustoissa kasvuston yläosissa. Suomessa koisokirvan katsotaan olevan kolmen tärkeimmän perunan PVY-virusta levittävän kirvan joukossa.

Koisokirva on ympäri maailmaa levinnyt laji. Koisokirva voi talvehtia nuoruusasteina tai siivettöminä aikuisina ulkona tai kasvihuoneissa. Kanadassa on tavattu koisokirvan talvimunia rohtosormustinkukalta, puna-apilalta ja meriratamolta. Se menestyy useilla rikkakasveilla, esimerkiksi vesiheinällä, nokkosella, lutukalla, mansikalla, vuohenputkella, rantakukalla ja peltotädykkeellä

Keltaisilla vesiansoilla ja liimapyydyksillä voi seurata siivellisten kirvojen siirtymistä kasvustoihin. Kirvojen lajilleen tunnistus kelta-ansoista on kuitenkin hankalaa. Kirvoja voi tarkkailla myös suoraan kasvin lehdiltä. Perunalle erillistä kirvatorjunnan kynnysarvoa ei ole.

Kirvojen kemiallisen torjuntaan sallitut valmisteet kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä

Helsingin yliopiston ja Luken tutkimuksessa havaittiin, että mineraaliöljy (Sunoco 11 E/3) vähensi PVY:n esiintymistä 43–58 % eri vuosina. Olkikate pellolla perunan taimien tullessa pintaan vähensi PVY:n esiintymistä 50–70 % koeruuduilla ja tilatasolla 25–47 %. Mineraaliöljyn ja olkikatteen yhdistelmä ei lisännyt tehoa.

Kirvojen saalistajia ovat useat leppäpirkko-, maakiitäjäis- ja harsokorentolajit.