Hernekirva

Aikuinen hernekirva (Acyrthosiphon pisum) on vaaleanvihreä, päärynänmuotoinen, n. 3–4 mm mittainen kirva. Jalat, tuntosarvet ja selkäputket ovat pitkät. Selkäputket ovat noin 1/3 ruumiin pituudesta ja tuntosarvet ruumista pidemmät.

Hernekirva imee kasvinesteitä ja aiheuttaa suoraa imentävioitusta ja voi levittää kasviviruksia. Kirvojen imentä aiheuttaa versojen käpertymistä ja palonalkujen epämuodostumia.

Hernekirva talvehtii munana monivuotisilla luonnonvaraisilla tai viljellyillä palkokasveilla. Kirvat siirtyvät herneelle tavallisesti kukinnan alkaessa. Herneellä hernekirvat imevät verson kärkiä, kukintoja ja palonalkuja, perunalla etenkin uusimpia lehtiä. Lisääntyminen on nopeaa.

Keltaisilla vesiansoilla ja liimapyydyksillä voi seurata siivellisten kirvojen siirtymistä kasvustoihin. . Kirvoja voi tarkkailla myös suoraan kasvin lehdiltä. Kirvatarkkailu kannattaa aloittaa lohkon reunaosista.  Herneellä torjunnan kynnysarvo ylittyy, jos kirvoja on kukinnan aikana 10 %:ssa versoja ja keskimäärin 5–10 kirvaa/saastunut verso. Perunalle erillistä kirvatorjunnan kynnysarvoa ei ole.

Torjuntaan rekisteröidyt valmisteet ja niiden varoajat kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä.

Kirvojen luontaisia vihollisia ovat useat leppäpirkko-, kukkakärpäs- ja harsokorentolajit, maakiitäjäiset ja loispistiäiset sekä hyönteispatogeeniset sienet.