Ansarikirva

Ansarikirva (Macrosiphum euphorbiae) on iso n. 4 mm pitkä kirva. Siivettömien naaraiden väri vaihtelee vihreästä, kellertävään ja punertavaan. Ansarikirvan pinnalla on puuterimaista pölyä. Keskeinen tuntomerkki on pitkin selkää kulkeva tummempi alue. Tuntosarvet ovat suunnilleen ruumiin pituiset ja niiden kärkiosa on tumma. Takaruumiin kärki on sormenmuotoinen ja kooltaan puolet selkäputkien pituudesta. Selkäputket ovat pitkät, hoikat ja vaaleat, mutta päistään tummemmat. Ansarikirvan silmät ovat punertavat. Siivelliset naaraat voivat olla kellertävän vihreitä tai punertavia, niiden pää ja keskiruumis ovat kellertävän ruskeita, poiketen muusta ruumiista. Tuntosarvet ovat ruumiin pituiset tai ruumista pidemmät.

Kirvojen imentävioitus voi näkyä kasvin hidastuneena kasvuna, lehtien  ja epämuodostumina, lehtien kellastumisena ja lopulta niiden putoamisena. Ansarikirvat suosivat avomaalla erityisesti perunaa, salaattia, maissia ja sokerijuurikasta. Ne voivat levittää yli 45 kasvivirusta. Suomessa niiden on havaittu levittävän perunan viruksia jo vuonna 1926.

Suomessa ansarikirvaa tavataan aina Lappia myöten ja se pystyy myös talvehtimaan maassamme. Kaiken kaikkiaan ansarikirva voi elää yli 200 eri isäntäkasvilla.

Ansarikirvan talvimunia on tavattu Kanadassa ruusuilta, vadelmilta ja mansikoilta, joissa kehittyy ensin siivettömiä aikuisia. Siivelliset aikuiset siirtyvät sitten rikkakasveille, joista ne suosivat savikkakasveja, ja sieltä viljelykasveille esim. perunalle, sokerijuurikkaalle tai kaalille. Perunalla ne viihtyvät alalehdillä. Ansarikirvan kehitykselle paras lämpötila on noin 15–18°C. Kirvapopulaatio voi edullisissa olosuhteissa kaksinkertaistua alle kolmessa päivässä. Ansarikirvat liikkuvat herkästi ja paljon, joten ne eivät muodosta tiheitä paikallaan pysyviä pesäkkeitä. Häirittäessä ne tipahtavat herkästi alas kasvilta.

Keltaisilla vesiansoilla ja liimapyydyksillä voi seurata siivellisten kirvojen siirtymistä kasvustoihin. Kirvojen lajilleen tunnistus kelta-ansoista on kuitenkin hankalaa. Kirvoja voi tarkkailla myös suoraan kasvin lehdiltä. Perunalle erillistä kirvatorjunnan kynnysarvoa ei ole

Kirvojen kemiallisen torjuntaan sallitut valmisteet kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä.

Kirvojen luontaisia vihollisia ovat useat leppäpirkko-, kukkakärpäs- ja harsokorentolajit, maakiitäjäiset ja loispistiäiset sekä hyönteispatogeeniset sienet.