Voikukka

Voikukka (Taraxacum officinalis) on monivuotinen rikkakasvi, joka on yleisin ja haitallisin vanhoilla nurmilla. Runsas voikukkamäärä nurmessa heikentää maidon laatua. Voikukkaa esiintyy myös suorakylvetyillä ja kevytmuokatuilla pelloilla, mutta kyntöä se ei siedä. Viljakasvustoissa se kilpailee keväisin kukintaansa saakka melko vahvasti, mutta touko – kesäkuisen kukintansa jälkeen lehdet lakastuvat, eikä kasvi loppukesällä juuri aiheuta enää haittaa.

Sirkkalehdet ovat pyöreähköjä tai soikeita, lyhytruotisia. Ensimmäiset kasvulehdet ovat vastapuikeita/suikeita ja nirhalaitaisia, kaljuja. Voikukalla on ruskea syvä pääjuuri. Lehdet ovat liuskaisia, lehtiruodit ovat onttoja 10–30 cm. Kaikissa kasvin osissa on maitiaisnestettä, joka vuotaa ja tahrii kasvinosien katketessa. Muokkaamattomassa maassa kasvi on monivuotinen ja sen juuri kasvaa yhä syvemmälle ja kasvi kasvaa kokoa. Pillimäinen kukkavana päättyy keltaiseen mykerökukkaan, joita voi yhdessä isossa kasviyksilössä olla kymmeniä, jotka tuottavat jopa 3000 siementä kasvia kohti. Lenninhaivenellisten siementensä avulla kasvi leviää tehokkaasti pitkiäkin matkoja, ja siemenet voivat itää lähes välittömästi kostealle maanpinnalle päästyään.

Kyntö torjuu voikukkaa tehokkaasti ja kemiallinen torjunta on tehokkainta nuppuasteella ennen kukkavarren kasvua. Varhainen torjunta on tärkeää myös siemenlevinnän estämiseksi. Nurmia käsiteltäessä on huomioitava herbisidien varoajat. Eri viljelykasveille soveltuvat valmisteet ja niiden käyttöohjeet voi tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä.