Peltovalvatti

Monivuotinen peltovalvatti (Sonchus arvensis) on pelloillamme yleinen ja haitallinen. Se menestyy kaikilla maalajeilla ja viljelykasveilla ja kilpailee tehokkaasti. Uusimman kevätviljapeltojen rikkakasvikartoituksen mukaan se on juolavehnän jälkeen toiseksi yleisin monivuotinen rikkakasvilaji. Peltovalvatin maavarsi kasvaa muokkauskerroksessa. Katkenneet maavarren pätkät kasvavat uusiksi taimiksi, jotka kasvavat 40–120 cm korkeiksi kasveiksi. Keltaisista kukista muodostuvat siemenet lentävät pitkiä matkoja ja osa niistä taimettuu. Peltovalvattia tavataan suurimmasta osasta Pohjois- ja Keski-Eurooppaa.  Etelä-Suomessa kasvavat myös yksivuotiset kaalivalvatti ja otavalvatti.

Peltovalvatin korkeus vaihtelee tavallisesti 40–120 senttimetrin välillä. Ontot varret erittävät katkaistaessa maitiaisnestettä. Valvatti kasvaa laajan, vaakasuoran juuriston silmuista. Varret ovat tavallisesti haarattomia. Kasvin alemmat lehdet ovat ruodillisia, kierteisesti kasvavat varsilehdet ovat sepiviä. Lehtilapa on kapeahko ja väriltään sinivihreä. Etenkin varsilehdet ovat tavallisesti pariliuskaisia. Liuskojen laidat ovat epäsäännöllisen karkeanirhaisia ja hienopiikkisiä. Kasvi kukkii heinä/elokuussa kirkkaan keltaisin kukin.

Peltovalvatin torjunta mekaanisesti tai kemiallisesti on tehokkainta, kun ruusukkeessa 6–8 lehteä, eli kasvin kasvu on kompensaatiopisteessä. Lisätietoa mekaanisesta torjunnasta löytyy Peltovalvatti hallintaan mekaanisin menetelmin -tietokortista.

Viljoilla käytettävät klopyralidi ja aminopyralidi valmisteet sekä öljykasveilla ja juurikkailla käyttävä klopyralidi tehoavat erinomaisesti. Myös viljojen MCPA ja MCPA:n seokset käytettynä myöhään, kuitenkin ennen viljan 1-solmuastetta ovat tehokkaita. Glyfosaattia on käytettävä enemmän kuin juolavehnää torjuttaessa. Eri viljelykasveille soveltuvat valmisteet ja niiden käyttöohjeet voi tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä.