Sydänmätä

Sydänmätä (Globisporangium– ja Pythium) vioittaa ainoastaan perunan mukuloita. Sairastunut mukula säilyy pitkään normaalin näköisenä ja kiinteänä, mutta voimakkaasti puristettaessa kuoren vauriokohdista voi tihkua kirkasta, joskus imelältä tuoksahtavaa nestettä. Halkaistussa mukulassa johtojännekehän sisäpuolinen solukko on lasittunutta, kumimaista tai vetistynyttä. Aluksi vioittunut malto on vaaleaa, mutta se voi myöhemmin muuttua punertavaksi. Lopulta sairas solukko tummuu ja siinä voi näkyä onttoutuneita alueita. Sairastuneen solukon ympärille muodostuu usein 1-3 mm levyinen tummanruskea tai miltei musta vyöhyke. Raja terveen ja mustuneen solukon välillä on hyvin selkeä ja terävärajainen. Joskus malto voi pilaantua läpi koko mukulan, jolloin oire näkyy myös halkaisemattomassa mukulassa.

Sydänmädän tartuntalähteenä toimii maassa satojätteissä kasvava taudinaiheuttajien rihmasto tai maahan päätyneet itiöt. Lämpimässä maassa satojätteistä tai itiöistä kasvava rihmasto tunkeutuu perunaan korkkihuokosten tai haavojen kautta. Suvullisen lisääntymisen tuloksena muodostuvat munaitiöt voivat säilyä maassa tartutuskykyisinä vuosikausia. Munaitiöt leviävät herkästi paikasta toiseen koneisiin, työvälineisiin ja jalkineisiin tarttuneessa mullassa. Myös tulvavedet ja tuulieroosio voivat kuljettaa munaitiöitä pitkiäkin matkoja lohkolta toiselle.

Sydänmädän aiheuttajilla on laaja isäntäkasvivalikoima, mutta ne voivat lisääntyä myös mädänsyöjinä maan eloperäisessä aineksessa. Sydänmädän aiheuttajia arvellaan esiintyvän luontaisesti jokseenkin kaikissa viljelymaissa, joten taudin puhkeaminen riippuu ensisijaisesti kesän ja nostoajan lämpö- ja kosteusoloista. Sydänmätää esiintyy erityisesti lämpiminä kesinä. Suurimmat tuhot tauti aiheuttaa yleensä pian sadonkorjuun jälkeen, jos lämpötila noston ja välivarastoinnin aikana on yli 20 °C.

Sydänmätää vastaan ei ole Suomessa sallittuja kemiallisia torjuntakeinoja. Taudinaiheuttajia esiintyy luontaisesti miltei kaikissa viljelymaissa, joten taudin hallinnassa on tärkeintä estää taudinaiheuttajien lisääntyminen tuhoisalle tasolle hyvällä viljelykierrolla. Erityisesti vihanneskasvit, sokerijuurikas ja palkokasvit voivat lisätä sydänmätäriskiä, joten ne eivät ole hyviä esikasveja perunalle.

Sadonkorjuun ja käsittelyn aikana on tärkeää yrittää estää taudinaiheuttajien tunkeutuminen perunan mukuloihin. Perunaa ei tulisi nostaa, jos lämpötila on yli 20 astetta. Nostokoneet pitäisi säätää niin, että mukuloiden kolhiutuminen on mahdollisimman vähäistä. Tähän auttaa se, että kuori on tarpeeksi kehittynyt nostoaikaan. Erityisesti lämpiminä syksyinä on tärkeää huolehtia sadon riittävästä tuuletuksesta välivarastoinnin aikana, ettei mukuloiden pintaan pääse tiivistymään kosteutta.