Perunaseitti

Perunaseitti (Rhizoctonia solani) ilmenee monenlaisina oireina niin kasvustossa kuin mukulasadossa. Vaikka perunaseitti vahingoittaa suoraan vain perunan maanalaisia lehtivihreättömiä osia, vaurioiden seuraukset näkyvät myös versojen kehityksessä.

Idätyksen aikana seitti vaurioittaa kehittyviä ituja. Istutuksen jälkeen siemenperunassa tai maassa esiintyvä taudinaiheuttaja alkaa tuhota itujen ja kehittyvien rönsyjen nuorimpia osia. Verson tyvelle voi kehittyä ruskeita versolaikkuja, jolloin versojen kasvu hidastuu tai versot kuolevat kokonaan. Seitin vaivaama kasvusto on aukkoinen ja kehittyy epätasaisesti. Seitti hidastaa myös rönsyjen kasvua ja seurauksena mukulat kehittyvät tiiviiksi ryppääksi lähelle verson tyveä. Mukuloista kasvaa epämuotoisia ja ne vihertyvät auringonvalossa. Seitti vaurioittaa myös kehittyviä mukuloita, joista tulee epämuotoisia ja joihin muodostuu rosopintaisia vakoja. Rönsyjen eriasteinen vaurioituminen johtaa kehittyvien mukuloiden epätasaiseen kokojakaumaan. Keskikesällä varsien tyvillä voi kasvaa  harmaata sienirihmastoa, joka ei varsinaisesti vioita kasvia. Loppukesällä lehtihankoihin tai versojen tyville voi kehittyä vihreitä ilmamukuloita, koska kasvin yhteyttämä tärkkelys ei pääse kulkeutumaan mukuloihin. Samalla kasvin lehdet usein käpristyvät ja muuttuvat koviksi liian tärkkelyspitoisuuden takia.

Mukuloissa tauti ilmenee sienen rihmastopahkoina eli seittirupena. Tauti heikentää ensisijaisesti mukulasadon ulkoista laatua ja vähentää ruokaperunaksi kelpaavan sadon määrää. Seitin vaikutuksesta myös tärkkelyssato alenee.  Seittitartunnan on lisäksi osoitettu altistavan kasvit  tyvimätävaurioille.

Perunaseitti leviää sekä mukulan pinnalla että maassa olevien seittirupipahkojen avulla. Kosteissa oloissa pahkat aktivoituvat ja alkavat kasvattaa rihmastoa, joka vahingoittaa nuoria versojen ja rönsyjen alkuja. Seitin rihmastopahkat voivat säilyä maassa muutamia vuosia. Loppukesällä sienen rihmastopahkoja muodostuu rönsyissä, juurissa ja mukuloissa. Mukuloiden mukana tauti leviää uusille kasvupaikoille, ja maahan jäävät rihmastopahkat ylläpitävät tautia. Perunan kasvulle epäsuotuisat olot pahentavat perunaseitin tuhoja. Viileä alkukesä ja perunan hidas taimettuminen lisäävät merkittävästi tautia, samoin kuin kesän kuivuus- ja hellejaksot, jotka heikentävät perunan kasvua. Satomukuloihin tulee runsaasti seittirupea, jos nosto viivästyy varsiston tuleentumisen tai pakkotuleennuttamisen jälkeen.

Perunaseitin torjunnassa on keskeistä terveen siemenperunan käyttö, lajikevalinta ja hyvä viljelykierto. Perunalajikkeiden välillä on kestävyyseroja, joten seitinarimpien lajikkeiden viljelyä on syytä varoa seittiherkillä lohkoilla. Hyvä viljelykierto vähentää maasta leviävän perunaseitin tartuntavaaraa.

Kaikki viljelytoimenpiteet, jotka edistävät perunan nopeaa taimettumista, vähentävät tartuntavaaraa. Mahdollisuuksien mukaan peruna pitäisi istuttaa lämpimään maahan eikä liian syvälle. Sadonkorjuun viivästyminen varsistonhävityksen jälkeen lisää seittiruven riskiä mukuloissa.

Siementartuntaa voi torjua tehokkaasti kemiallisilla peittausaineilla. Siemenperunan peittaus on perusteltua, jos siemenperunassa näkyy seittirupea. Jo 3-5 seittipahkaa siemenmukulassa pystyy aiheuttamaan monenlaisia laatuvikoja peittaamattomalla siemenellä tuotetussa sadossa. Torjuntaan on rekisteröity useita valmisteita, jotka antavat hyvän suojan. Torjuntatehon kannalta on tärkeää, että valmiste saadaan levitetyksi mahdollisimman tasaisesti koko mukulan pinnalle. Peittausaineet eivät tehoa maasta leviävään seittiin.