Perunan lakaste

Lakastetta aiheuttaa kaksi eri lajia, Verticillium albo-atrum ja V. dahlie. Ne vioittavat perunan johtosolukoita, minkä seurauksena perunan lehdet kellastuvat alalehdistä ylöspäin. Tyypillisesti lehdykät kellastuvat ja kuihtuvat ensin lehtiruodin toiselta puolelta. Myös kasvin näivettyminen alkaa yleensä toispuoleisesti. Halkaistussa varressa johtosolukot näkyvät tummentuneina, mutta varren ulkopinnalla ei ole kuoliolaikkuja, kuten perunaseitin tai tyvimädän vioittamissa varsissa. Taudin seurauksena myös mukuloiden johtojännekehä voi ruskistua.

Yksittäisiä lakasteen vaivaamia kasveja esiintyy perunapelloilla miltei joka kesä. Viime vuosina tauti on paikoin yleistynyt ja lämpiminä kesinä se voi vioittaa pahasti kasvustoja lohkoilla, joilla perunaa viljellään liian usein.

Taudinaiheuttajat säilyvät maassa rihmastopahkoina tai satojätteissä rihmastona useita vuosia. Sopivan isäntäkasvin juurieritteiden houkuttelemina ne tunkeutuvat kasvin juurien kautta johtojännesolukkoon. Siellä muodostuvat itiöt kulkeutuvat kasvissa nestevirtausten mukana ja tuhoavat johtojännesolukoita. Taudinaiheuttajat eivät pysty leviämään ilman välityksellä kasvista toiseen, vaan tartunta tapahtuu aina juuriston kautta maasta.

Lakastetta ei voi torjua kemiallisesti. Lakasteen aiheuttajasieniä lienee pieninä pitoisuuksina kaikissa viljelymaissa. Hyvällä viljelykierrolla niiden määrä maassa voidaan pitää vähäisenä. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava taudinaiheuttajien laaja isäntäkasvilajisto, johon kuuluvat mm. rypsi ja monet palkokasvit.