Perunan känsärupi

Perunan känsäruven (Polyscytalum pustulans) tartunnan saaneisiin mukuloihin kehittyy halkaisijaltaan parin millimetrin kokoisia, mustanvioletteja, kekomaisia näppylöitä. Näppylöitä voi olla eri puolilla mukulaa, mutta usein ne keskittyvät napakuopan tai itusilmujen ympärille. Itusilmut voivat tuhoutua, jolloin siemenperuna ei idä. Vioituskohta on yleensä sisään painuneen kehän ympäröimiä, ja sen alla oleva malto korkkiutuu pieneltä alueelta. Mukulaoireet ilmaantuvat normaalisti vasta varastoinnin jälkeen

Taudinaiheuttaja voi vaurioittaa myös perunan juuria, rönsyjä ja varren maanalaisia osia. Niihin kehittyy aluksi vaaleanruskeita, selvärajaisia kuoliolaikkuja, jotka myöhemmin tummuvat, syvenevät ja halkeilevat. Vioituksia on vaikea erottaa perunaseitin oireista.

Känsärupitartunta on yleensä peräisin siemenperunasta, mutta se voi tulla myös satojätteistä tai maasta. Tautia levittäviä itiöitä muodostuu siemenperunassa, tartunnan saaneissa perunan rönsyissä ja juurissa sekä satomukuloissa varastoinnin aikana. Ikääntyvissä perunan rönsyissä ja juurissa muodostuu myös pieniä rihmastopahkoja, jotka säilyvät maassa tartuntakykyisinä jopa 7 vuotta.

Känsärupea esiintyy eniten viileinä ja sateisina kesinä herkemmin tiiviillä kuin ilmavilla maalajeilla. Tautia esiintyy erityisesti myöhään nostetussa perunassa, joka varastoidaan alle 4°C:een lämpötilassa. Paksukuoriset perunalajikkeet sietävät känsärupea paremmin kuin heikkokuoriset.

Känsäruven aiheuttaja voi tartuttaa muitakin koisokasveja, kuten rikkakasveina esiintyviä mustakoisoa tai kehtokoisoa. Niillä voi olla merkitystä taudin ylläpitäjinä.

Känsärupea torjutaan parhaiten käyttämällä tautivapaata siemenperunaa.

Siemenperunan kemiallinen peittaus vähentää känsäruven tartuntariskiä. Useimmat seittipeittaukseen rekisteröidyt valmisteet vaikuttavat myös känsärupeen, mutta vain osa aineista on rekisteröity känsäruven torjuntaan.