Maltokaariviroosi

Maltokaarivirus (Potato mop-top virus) aiheuttaa mukuloiden kuoriin ja maltoon ruskeita korkkiutuneita renkaita, kaaria ja laikkuja. Niiden voimakkuus ja ilmiasu vaihtelee lajikkeen sekä kasvu- ja varasto-olojen mukaan. Oireet voivat ilmaantua vasta varastoinnin aikana. Täten nostovaiheessa terveeltä näyttänyt sato voi olla pahasti pilaantunut muutaman viikon varastoinnin jälkeen. Kestävinä pidetyissä lajikkeissa oireita ei aina ilmaannu lainkaan tai oireet ovat epätyypillisiä ja siksi vaikeasti tunnistettavia.

Maltokaari säilyy ja leviää maassa elävän kuorirokkoa aiheuttavan möhösienen välityksellä. Kuorirokon kestoitiöt säilyvät tartutuskykyisinä massa yli 10 vuotta. Viileähkössä ja märässä maassa kestoitiöistä muodostuvat parveiluitiöt uivat perunan juuristoon ja siirtävät viruksen perunan juuriin tai mukuloihin. Herkimmin maltokaarivirus tarttuu juurten kautta. Virustartunnan saaneissa mukuloissa ei aina ole kuorirokon oireita.

Virustartuntaa kantavat kuorirokon kestoitiöt ylläpitävät ja lisäävät maltokaarivirusta maassa. Tauti leviää puhtaille perunaviljelmille siemenperunaan tai koneisiin, työkaluihin ja jalkineisiin tarttuneessa mullassa. Tuulieroosion ja tulvien kuljettama maa-aines voi levittää tautia pitkiä matkoja.

Maltokaarivirus voi levitä uusille lohkoille myös tartuntaa kantavassa siemenperunassa. Virus ei siirry herkästi siemenmukuloista satomukuloihin, joten lievästi tautisella siemenellä istutetulla lohkolla ei yleensä näy oireita seuraavassa sadossa. Jos tartunnan saaneella lohkolla viljellään perunaa toistuvasti, tauti lisääntyy maassa ja voi aiheuttaa vakavia tuhoja muutaman vuoden kuluttua.

Maltokaariviruksen hallinnassa on tärkeintä pyrkiä estämään viruksen leviäminen lohkoille, joilla sitä ei ole aiemmin havaittu. Lohkoilla, joilla tautia ei vielä esiinny, tulee käyttää vain tervettä ja tarkastettua siemenperunaa. Peltolohkolle levinneen lievän virustartunnan voi yrittää pitää hallinnassa hyvällä viljelykierrolla, jossa perunaa viljellään enintään viiden vuoden välein. Taudin lisäännyttyä tuhokynnyksen ylittävälle tasolle, sen hävittäminen vaatii 10–15 vuoden tauon perunanviljelyssä. Tietyllä riskillä ruokaperunaa voi viljellä taudin vaivaamilla lohkoilla käyttämällä kestäviä lajikkeita, joissa oireet eivät yleensä ilmene vakavina. Tautilohkojen viljelytoimissa on oltava äärimmäisen varovainen, ettei tautia levitetä tahattomasti lohkon ulkopuolelle.

Kaikki kuorirokon esiintymistä hillitsevät toimet, kuten maan rakenteen ja vesitalouden parantaminen, jotka vähentävät kuorirokon riskiä, vähentävät myös maltokaariviroosin riskiä.