Kuorirokko

Kuorirokko (Spongospora subterranea)  ilmenee mukulan pinnassa aluksi vaaleina, myöhemmin punertavan ruskeina syylämäisinä kasvaimina. Loppukesällä kasvaimet puhkeavat, kuivuvat ja painuvat kasaan. Jäljelle jää kraatterimaisia, perunarupea muistuttavia laikkuja, joita ympäröi revenneen pintasolukon jäänteet. Kuorirokkolaikun sisällä näkyy tummanruskeita taudinaiheuttajan kestoitiöitä, joiden perusteella oireet on mahdollista erottaa perunaruven oireista. Kestoitiöt on helppo todeta tavallisella mikroskoopilla. Taudinaiheuttajan varmistamiseen voi käyttää apuna myös kaupallista pikatestiä.

Perunan juuriin kuorirokko voi aiheuttaa äkämäkasvaimia. Ne estävät juurten normaalin toiminnan ja heikentävät perunan kasvua. Äkämillä on lisäksi suuri merkitys taudinaiheuttajan säilymiselle ja lisääntymiselle, sillä ne sisältävät kestoitiöitä, joiden avulla taudinaiheuttaja säilyy maassa.

Kuorirokko säilyy maassa kestoitiöiden avulla jopa yli 10 vuotta. Kosteissa oloissa kestoitiöt itävät. Niistä muodostuu liikkumiskykyisiä parveiluitiöitä, jotka tartuttavat perunan juuria ja kehittyviä mukuloita. Mukulat ovat herkkiä tartunnalle vain kehityksensä alussa, mutta juuret voivat saada tartunnan koko kesän.

Maahan päätyneet kestoitiöt leviävät herkästi mullan mukana paikasta toiseen koneiden, työvälineiden ja jalkineiden välityksellä.  Myös tulvavedet ja tuulieroosio voivat kuljettaa niitä pitkiäkin matkoja lohkolta toiselle. Tauti leviää herkästi myös siemenperunan mukana.

Maltokaarivirus säilyy kuorirokkosienen kestoitiöissä ja leviää niiden mukana.

Kuorirokko tartuttaa koisorikkakasveja ja monia muitakin rikkakasveja. Niillä voi olla merkitystä taudin ylläpitäjinä.

Tautia vastaan ei ole kemiallisia torjuntakeinoja. Kuorirokon aiheuttajaa esiintyy yleisesti peltomaissa, mutta hyvä kasvinvuorotus hillitsee kuorirokon lisääntymistä haitalliselle tasolle. Taudinaiheuttajan runsastuttua yksipuolisessa viljelyssä, siitä on mahdotonta päästä eroon muuten kuin lopettamalla perunanviljely tartunnan saaneella lohkolla 10 vuodeksi. Erityisen ongelmalliseksi tauti tulee pelloilla, joilla kuorirokon aiheuttaja on myös maltokaariviruksen tartuttama.

Kuorirokon aiheuttaja on haitallisin märässä ja tiivistyneessä maassa, joten kaikki maan rakennetta ja vesitaloutta parantavat toimenpiteet vähentävät kuorirokon riskiä.

Perunalajikkeiden välillä on eroja taudinkestävyydessä, mutta meillä viljeltävien lajikkeiden kestävyydestä on vähän tietoa. Lajikevalintaa tehtä­essä olisi tärkeää kiinnittää huomioita sekä mukula- että juurioireiden kestävyyteen, sillä molemmilla on merkitystä taudin lisääntymisen kannalta.