Kuva 1
Ojitettujen suometsien maaperän hiilidioksidipäästöihin uusi laskentamenetelmä – huomioi ilmaston lämpenemisen vaikutukset
Ojitettujen suometsien maaperän hiilidioksidipäästöjen laskentamenetelmä on uudistettu. Uusi menetelmä tuottaa vuodelle 2021 koko Suomen ojitetuille suometsille 4,7 miljoonaa tonnia suuremman maaperän hiilidioksidipäästön kuin vanha menetelmä. Ero johtuu pääasiassa siitä, että vanhassa menetelmässä turpeen ja karikkeen hajoamisen oletettiin olevan vakio, kun taas uusi menetelmä ottaa huomioon ilmaston lämpenemisen ja siitä aiheutuvan turpeen ja karikkeen nopeamman hajoamisen.
Uudella menetelmällä laskettuna Suomen ojitettujen suometsien maaperän hiilidioksidin kokonaispäästö oli 7,9 Mt (miljoonaa tonnia) CO2 vuonna 2021 (kuva 1). Etelä-Suomessa päästö oli keskimäärin 2,9 t CO2 hehtaarilta vuodessa, Pohjois-Suomessa 0,8 t CO2 hehtaarilta vuodessa. Molemmilla alueilla päästötrendi on kasvava vuosina 1990–2021 (kuva 1). Tämä selittyy sillä, että lämpenevä ilmasto kiihdyttää turpeen ja karikkeen hajoamista. Vanhan menetelmän tuottamissa tuloksissa päästötrendit olivat laskevia (kuva 2).
Kuva 2
Kun laskennassa otetaan huomioon maaperän hiilidioksidipäästön lisäksi puuston kasvusta syntyvä nielu, Etelä-Suomen ojitetut suometsät olivat 2,3 Mt CO2-päästölähde vuonna 2021, Pohjois-Suomen ojitetut suometsät puolestaan 2,5 Mt CO2-nielu.
Laskentamenetelmä hyödyntää uutta ja aiempaa laajempaa tutkimustietoa
Laskennan periaate on sama kuin vanhassa menetelmässä: maaperän hiilidioksidipäästöt arvioidaan turpeen ja karikkeen hajoamisen (vapauttaa hiiltä maaperästä hiilidioksidina ilmakehään) ja puiden ja aluskasvillisuuden karikesyötteen (tuo ilmakehän hiilidioksidista sidottua hiiltä maaperään) erotuksena.
Uusi menetelmä perustuu laajaan, ympäri Suomea kerättyyn kenttäaineistoon, jossa eri turvekangastyyppien karikesyöte ja turpeen ja karikkeen hajoaminen voidaan yhdistää tietoihin puuston pohjapinta-alasta ja kasvukauden keskilämpötilasta. Näin voidaan arvioida puuston kasvun ja ilmaston lämpenemisen vaikutukset maaperän hiilidioksidipäästöihin koko kasvihuonekaasuinventaarion aikasarjalle (vuodesta 1990 lähtien).
Uusi menetelmä ottaa huomioon maanalaisen ja maanpäällisen karikesyötteen kenttäkasvillisuudesta sekä elävistä ja kuolleista puista. Laskentamenetelmä huomioi myös hakkuutähteistä syntyvän karikesyötteen. Puiden ja varpujen hienojuurista syntyvän karikesyötteen laskenta perustuu uusiin kenttäaineistoihin. Turpeen ja karikkeen hajotusta kuvaava aineisto on kerätty 68 kenttäkohteesta, jotka kattavat eri turvekangastyypit ja niiden maantieteellisen jakauman.
Euroopan unioni edellyttää laskentamenetelmien kehittämistä
Euroopan unioni edellyttää jäsenmaita siirtymään kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnissa tarkempiin menetelmiin. Tämä tarkoittaa, että myös Suomen kasvihuonekaasuinventaarion laskentamenetelmiä tarkennetaan ja kohotetaan niiden niin sanottua Tier-tasoluokitusta. Luokitus on Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ohjeistama laskentamenetelmäportaikko.
Tier 1 -tasolla käytetään päästöjen laskemiseksi yleistetympiä oletuksia, Tier 2 -tasolla laskennassa huomioidaan kansallisia tietoja ja paikallisiin olosuhteisiin perustuvia päästökertoimia ja Tier 3 -tasolla laskentamenetelmät perustuvat yksityiskohtaisempiin kansallisiin tietoihin ja mallinnuksiin. Kun Tier-tasot nousevat, arviot päästöistä ja nielusta tarkentuvat.
EU asettaa velvoitteet, jolloin jäsenmaiden kunkin päästöluokan laskentamenetelmät tulee olla tasoilla 2 ja 3. Ojitettujen suometsien maaperän hiilidioksidipäästöjen laskentamenetelmä vastaa Tier 3 -tasoa. Tämä Tier 3 -menetelmällä tuotettu päästöarvio ei keskiarvoltaan merkittävästi poikkea IPCC:n vakiokertoimilla (Tier 1) lasketusta päästöarviosta (Alm ym. 2023 https://doi.org/10.5194/bg-20-3827-2023 (doi.org)).
Teksti julkaistu alun perin osana tiedotetta Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotiedot vahvistavat: maankäyttösektori päästölähde vuonna 2021, metsät pysyivät edelleen nettonieluna (14.12.2022)
