Turska

Sekä Itämeren itäisen että läntisen turskakannan tila on heikko. Kummassakin kannassa kutevan kannanosan biomassa on viitearvojen alapuolella, ja ympäristön tilan heikkeneminen katsotaan keskeiseksi kannan tilaa heikentäväksi tekijäksi.

Itäisessä turskakannassa Itämeren eteläisten syvänteiden hapettomuus, poikasille sopivan ravinnon puute ja kasvanut loistaakka ovat estäneet kannan elpymisen, ja myös läntisen turskakannan elinalueilla on havaittu ajoittaista pohjien hapettomuutta, joka saattaa olla taustalla siinä, että kanta ei ole elpynyt. Vuoden 2015 alusta lähtien on ollut voimassa saaliin poisheittokielto sekä turskan vähimmäisviitekoko 35 cm kaupalliseen kalastukseen (alle 35-senttisiä turskia ei saa myydä elintarvikkeeksi).

Tiedot vastaavat kalakannan tilaa vuonna 2023, päivitetty 21.8.2024.

Sekä itäisen että läntisen turskakannan tila on heikko. Itäistä turskaa on pienessä määrin myös pääaltaan pohjoisosassa, jossa turskat ovat terveempiä kuin eteläisillä ydinalueilla ja kasvavat isoiksi. — Turskakanta eri osissa Itämerta, vuosi 2023.

Itäinen turskakanta (ICES-alueet 24–32)

Itäisen turskakannan kutubiomassa oli hyvin runsas 1970- ja 1980-lukujen turskavuosina, syynä keskimääräistä suuremman suolapitoisuuden jakso, jolloin happea riitti suolapitoisuudessa, jonka turska vaatii lisääntyäkseen. Olojen heikennyttyä kanta ja saaliit pienenivät nopeasti, ja 1990-luvulta lähtien kutubiomassan arvioidaan olleen pääosin viitearvojen alapuolella. Lyhyitä parempia jaksoja on ollut, viimeksi vuodenvaihteen 2014–2015 suuren suolapulssin jälkeen. Tuolloin kutubiomassa kasvoi aluksi, mutta pienentyi nopeasti uudelleen ja on ollut vuodesta 2017 alkaen pienempi kuin B_lim.

Analyyttistä kanta-arviota ja ennusteita vaikeuttavat iänmäärityksessä havaitut ongelmat samoin kuin turskan kasvun hidastuminen. Myös yksilöiden kunto kannan ydinesiintymisalueilla eteläisellä Itämerellä on ollut useana vuotena heikko. Kevättalvella toistettavissa seurannoissa 40–60-senttisten yksilöiden kunto (tietyn pituisten yksilöiden paino) heikkeni vuosiin 2013–2014 asti, mutta parani talven 2014–2015 suolapulssin jälkeen ja on sittemmin vaihdellut ilman selvää suuntaa. Luonnollinen kuolevuus on kasvanut, ja sen arvioidaan olevan huomattavasti suurempi kuin vuosi vuodelta pienentynyt kalastuskuolevuus, joka on jo lähes olematonta. Itäisen turskakannan yksilöt sukukypsyvät kannan ydinalueella olennaisesti pienikokoisempina kuin aiemmin, samoin kutukanta koostuu aiempaa pienemmistä turskista.

Vaikka turskan tilanne Itämeren eteläisillä alueilla on ollut heikko jo pitkään, Baltian rannikolla ja Ahvenanmerellä tilanne ei näytä aivan yhtä huonolta. 2010-luvun puolivälistä alkaen Ahvenanmereltä on saatu enemmän turskaa kuin 20 edeltävänä vuonna. Ahvenanmaalta saadut turskat ovat edelleen olleet hyväkuntoisia ja osa niistä hyvinkin kookkaita, ja myös pieniä yksilöitä on tavattu säännöllisesti.

ICES:n neuvonannon mukaan itäisestä turskakannasta ei tulisi varovaisuusperiaatetta noudatettaessa pyytää saalista vuonna 2025.

Itäisen turskan saaliit ovat olleet viime vuosina hyvin pienet. Myös vuosiluokat ovat olleet pie-niä useiden vuosien ajan. Kalastuskuolevuus on pienentynyt hyvin vähäiseksi, mutta silti itäisen turskan kutukannan koko alittaa kaikki viitearvot. — **Kuva 1.** Itämeren itäisen turskakannan kehitys: saaliit, suhteellinen vuosiluokkien runsaus, suhteellinen kalastuskuolevuus ja suhteellinen kutukannan biomassa.

Läntinen turskakanta (ICES-alueet 22–24)

Läntinen turskakanta on ollut heikohko 2000-luvun lopulta alkaen. 2010-luvun puolivälissä kutubiomassa pieneni viitearvojen alapuolelle, ja kanta on sen jälkeenkin jatkanut heikentymistään. Tutkimusmatkojen tulokset viittaavat suureen kuolleisuuteen, vaikka saaliit ovat pienentyneet hyvin vähäisiksi. Turskan kuntokerroin on heikentynyt. Taustalla on ehkä kannan elinalueilla havaittu, rehevöitymisen aiheuttama kesäaikainen pohjanläheisten vesien hapettomuus, vesien lämpeneminen ilmastonmuutoksen vuoksi ja muutosten vaikutukset mm. turskan ravintovaroihin. ICESin suosituksen mukaan vuosina 2024 ja 2025 kaupallisen ja vapaa-ajan kalastuksen saaliiden yhteensä ei tulisi ylittää 24 tonnia kumpanakaan vuonna.