Koutajoen vesistön järvitaimen
Koutajoen vesistössä elävät Suomen eteläisimmät luontaisella elinkierrolla itseään ylläpitävät kalastuksen kohteena olevat järvitaimenkannat. Aina vapaana virranneissa Oulankajoessa ja Kitkajoessa sekä vuonna 2025 vesivoimakäytöstä vapautuneessa Kuusinkijoessa on riittävän hyvä vedenlaatu ja sopivia kutu- ja poikaselinympäristöjä kookkaaksi kasvaville järvitaimenille. Koutajoen vesistön vaeltavat taimenet kasvavat aikuiseksi ja palautuvat kutuvaelluksista itärajan takana sijaitsevissa järvissä.
Poikastiheyksien seuranta
Taimenen poikastiheyksien seurannan itään laskevan Koutajoen vesistön kolmessa pääuomassa aloitti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) 1980-luvun lopulla. 2000-luvun alusta lähtien seurantakoealojen määrä ja sijainti on pyritty pitämään samana vuodesta toiseen.
Oulankajoessa on säännöllisessä seurannassa neljä, Kitkajoessa kuusi ja Kuusinkijoessa seitsemän koealaa. Vuosittain tutkittavien koealojen määrään vaikuttavat luonnonolosuhteet. Poikastiheydet vaihtelevat tyypillisesti paljon koealojen kesken.
Keskimäärin poikastiheydet ovat olleet suurimpia Kuusinkijoessa. Oulankajoen aloilla tiheydet ovat olleet vaatimattomia useana perättäisenä viime vuonna. Oulankajoessa vuosien välinen vaihtelu on ollut Kuusinki- ja Kitkajokea suurempaa.
Tietoa Oulankajoen kannan vaihtelusta ja ominaisuuksista
Oulankajokeen kudulle nousevien taimenten määrän kehitystä seurataan Oulangan kansallispuistossa keskikesällä tehtävällä heittoverkkopyynnillä. Menetelmä on ollut käytössä Kiutakönkään jyrkimmän putouksen juurella vuodesta 1965 lähtien. RKTL ja Luke ovat vastanneet merkintäpyynnin käytännön toteutuksesta vuodesta 1989 alkaen, Metsähallituksen ja vesistöalueen osakaskuntien tukemana.
Kiutakönkäällä kiinni otetut taimenet nukutetaan, Carlin-merkitään, herätetään ja vapautetaan putouksen yläpuoliseen suvantoon jatkamaan kutuvaellusta. Paikalla on Carlin-merkitty vuosikymmenten mittaan lähes 4000 taimenta. Kerätyt suomunäytteet ovat tuottaneet tietoa lähes 2000 Oulankajoen kannan taimenesta. Suomujen avulla määritetään yksilön ikä, joessa ja järvessä vietettyjen elämänvaiheiden kesto sekä kutukertojen määrä.
