Silakka

Pohjanlahdella kutevien silakoiden biomassan on arvioitu pudonneen vuosien 2020–2022 nälkiintymisjakson seurauksena vuonna 2023 B_trigger -viitearvon alapuolelle. Nyt kannan tilanne näyttää paremmalta kuin vuosi sitten, mutta ei vielä hyvältä. Isot silakat ovat kuntoutuneet nälkiintymisvuosien jälkeen, mutta näyttävät suurelta osin kadonneen Pohjanlahdelta nälkiintymisjakson vuoksi. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES, www.ices.dk) on arvioimassa uudelleen kannan viitearvoja ja neuvonanto julkaistaan vasta syyskuussa. Pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta on vahvistunut ja saalissuositus on noussut viime vuodesta. Riianlahden silakkakanta on hyvässä tilassa.

Tiedot vastaavat kalakannan tilaa vuonna 2023, päivitetty 20.8.2024.

Riianlahden silakkakanta on hyvässä tilassa. Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella kanta on hieman vahvistunut. Pohjanlahden silakkakannan tilanne arvioidaan syyskuussa.

Silakkasaaliit maittain ja Suomen merialueella

Kuva 1. Itämeren silakkasaaliit maittain vuosina 1974–2023 (Venäjän federaation 2022-23 saaliiita ei ole virallisesti ilmoitettu ICESille). — **Kuva 1.** Itämeren silakkasaaliit maittain vuosina 1974–2023 (Venäjän federaation 2022-23 saaliita ei ole virallisesti ilmoitettu ICESille).

Kuva 2. Suomen silakkasaaliit merialueittain vuosina 1980–2023. — **Kuva 2.** Suomen silakkasaaliit merialueittain vuosina 1980–2023.

Itämeren pääallas ja Suomenlahti (ICES-alueet 25–29 ja 32, Riianlahtea lukuun ottamatta)

Silakan lisääntyminen pääaltaan kannassa on 1980-luvun puolivälin jälkeen ollut pääsääntöisesti keskimääräistä heikompaa. Poikkeuksia ovat vuodet 2002, 2007, 2014 ja 2022, jolloin syntyivät edelliset keskimääräistä suuremmat vuosiluokat. Vuoden 2024 vuosiluokka on arvioitu keskimääräiseksi. Arvion perusteella vuosiluokka 2014 on pääaltaan ja Suomenlahden kannassa suurin vuoden 1983 jälkeen. ICESin neuvonannon mukaan EU:n monivuotista kannanhoitosuunnitelmaa(EU MAP) noudatettaessa vuoden 2025 saaliiden tulee olla 95 340 ja 125 344 tonnin välillä. Talvella 2022–2023 pääaltaan silakan kanta-arvion määräaikaistarkastelussa laskelmat viitearvoista (MSY B_trigger, B_pa ja B_lim) muuttuivat, minkä vuoksi kannan tila arvioitiin aiempaa huonommaksi ja kutevan kannanosan biomassa (kutubiomassa) pienemmäksi kuin alin viitearvon (B_lim). Arvio kannan kehityksestä ja kutevan kannan koosta oli kuitenkin hyvin samanlainen kuin edeltävänä vuonna. Kutubiomassan arvioitiin nousevan B_lim-tason yläpuolelle vuonna 2024, minkä vuoksi saalista on mahdollista suurentaa vuonna 2025. ICES Advice 2024 (figshare.com)

Riianlahden silakkakanta (ICES-alueen 28 itäosa)

Riianlahden silakan kalastuskuolevuus ikäryhmissä 3–7 oli aiemmin korkea, mutta laskettuaan jyrkästi vuonna 2008–2012 se on pysytellyt pääsääntöisesti vuodesta 2010 lähtien kannalle määritetyn MSY-periaatteen mukaisena, hyvin lähellä F_MSY:tä (0,28) tai sen alapuolella. Kutukannan biomassan kehitys on seurannut voimakkaita vuosiluokkia ja ollut noususuunnassa 2000-luvun puolivälistä asti. Lisääntyminen on onnistunut 1980-luvun lopulta lähtien paremmin kuin 1970- ja 1980-luvuilla, ja 2000-luvulla on syntynyt ennätyssuuria vuosiluokkia. ICESin neuvonannon mukaan EU MAP:a noudatettaessa vuoden 2025 saaliiden tulee olla 30 394 ja 45 235 tonnin välillä. ICES Advice 2024 (figshare.com)

Pohjanlahti (ICES-alueet 30 ja 31)

Kutukanta kasvoi suurien vuosiluokkien ansiosta voimakkaasti 1980-luvun harvasta, mutta nopeakasvuisten silakoiden kannasta 1990-luvun alkuun samalla kun yksilökasvu hidastui. Kutukannan biomassa kävi huipussaan 1990-luvulla ja pieneni suolapitoisuuden pienenemisen ja ekosysteemin muutosten myötä vuosituhannen vaihteeseen. 2000-luvulla kutukannan biomassa vaihteli 800–900 tuhannessa tonnissa. 2010-luvulla kanta pienentyi suurien kiintiöiden ja saaliiden aikana vähitellen. Kuntokerroin (Fulton) nousi, mutta yksilökasvu parani vain vähän ja jäi kauas 1980-luvun kasvusta.

Silakoiden kunto alkoi heiketä syksyllä 2020, ja vuosina 2021 ja 2022 etenkin kookkaat yksilöt olivat poikkeuksellisen laihoja, jopa nälkiintyneitä. Kutubiomassan arvioidaan pudonneen 2020-luvulla alle B_trigger-tason. Silakoiden kunnon elpyminen alkoi syksyllä 2022 ja jatkui läpi talven 2022–2023, ja jo keväällä 2023 kutevien silakoiden kunto oli selkeästi parempi kuin kahtena edellisenä keväänä ja on edelleen parantunut.

Viimeisimmän arvion mukaan lisääntyminen onnistui ennätyksellisen hyvin vuonna 2002, minkä jälkeen keskimääräistä suurempia vuosiluokkia on ollut harvassa; 2010-luvulla vuosina 2011, 2014, 2016 ja 2019 ja lisäksi todennäköisesti 2022.

Kaikuluotauksissa havaittu kaikki ikäryhmät sisältävä silakoiden runsaus oli jaksolla 2007–2022 suuri vuosina 2011, 2012, 2017 ja 2023. Aikasarjan suurin yksilömäärä havaittiin vuonna 2020, aikasarjan pienimmät silakkamäärät taas vuosina 2021 ja 2022. Syksyn 2023 troolinäytteissä isojen, kokonaispituudeltaan yli 17-senttisten yksilöiden todettiin lähes hävinneen nälkiintymisjakson aikana. Vaikka kannan koko on alustavan kanta-arvion mukaan kääntymässä kasvuun, varsinkin kannan kokorakenteen palautuminen vie silakan hitaan kasvun vuoksi todennäköisesti aikaa.

ICES ei ole toistaiseksi (ennen syyskuuta) antanut neuvoa suurimmasta sallitusta saaliista tälle kannalle uudistettavien viitearvojen vuoksi. Viitearvojen laskennan standardimenetelmät perustuvat kutukannan koon ja vuosiluokkien runsauden suhteeseen. Pohjanlahden olosuhteissa ympäristöolot kuitenkin määräävät vuosiluokan koon, minkä vuoksi viitearvojen laskenta on ollut vaikeaa.