Siika

Merialueella pyydetään pääosin joessa kutevaa vaellussiikaa ja vähemmässä määrin merikutuista siikaa. Vuonna 2023 kaupallinen siikasaalis rannikkoalueella heikentyi edelleen aiemmista vuosista. Vapaa-ajan kalastuksesta uusimmat käytettävät, kyselyotantaan perustuvat tiedot ovat vuodelta 2022.

Siikasaaliin väheneminen johtuu osin pienemmästä pyynnin määrästä erityisesti verkkopyynnissä, pyydettävän kalan vähenemisestä ja varsinkin verkkopyyntiä haittaavista hylkeistä. Nykyisellään vapaa-ajankalastuksen siikasaalis on samaa suuruusluokkaa tai suurempi kuin kaupallisen pyynnin saalis

Rysäkalastuksen osuus saaliista suhteessa verkkopyyntiin on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Pyyntimenetelmien osuuksissa on vaihtelua rannikkoalueittain, esimerkiksi Perämerellä vajaa kolmasosa siioista saadaan rysällä, Selkämeren-Merenkurkun alueella noin kymmenesosa ja Saaristomerellä vain 5 %.  Verkkokalastuksessa yksikkösaaliit Selkämerellä ja Merenkurkussa ovat keskimäärin melko heikot, mutta selkeää muutosta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ei ole tapahtunut. Aiempiin 1980- ja 1990-luvun yksikkösaaliisiin ei nykytilanteessa päästä. Perämerellä yksikkösaaliit verkkopyynnissä ovat keskimäärin suuremmat kuin Selkämerellä. Rysäpyynnissä tilanne on merialueiden välillä samankaltainen (Kuva 2).  Selkämerellä ja Merenkurkussa siikasaaliit kalastetaan pääosin avovesiaikana huhti- ja marraskuun välissä. Eniten saalista raportoidaan syys- ja lokakuussa. Perämerellä pyyntihuiput ovat kesäkuussa sekä lokakuussa, jolloin saadaan yli kolmannes koko vuoden siikasaaliista.

Perämerellä kaupallisen kalastuksen siikasaaliista vaellussiian osuus on noin puolet ja Selkämerellä lähes koko siikasaalis on nykyään vaellussiikaa. Karisiian osuus saaliissa on kasvanut Perämerellä, koska vaellussiikasaaliit ovat heikentyneet huomattavasti. Karisiika on melko paikallinen ja sen koko riippuu alueesta - Perämeren pohjoisosassa karisiiat jäävät kooltaan pienemmiksi kuin eteläisemmillä alueilla. Merenkurkussa vaellussiian osuuteen saaliissa voidaan vaikuttaa sekä pyyntisyvyyden, ajankohdan että solmuvälin valinnalla.  Merikutuisen siian pyynti Perämerellä on vähäisempää kuin aiemmin, mutta yksikkösaaliit ovat keskimäärin hieman parempia kuin kaksikymmentä vuotta sitten (Kuva 3). Karisiikasaaliin ikäjakauman perusteella pyynti on kestävää.  

Suurin osa vaellussiikasaalista on peräisin istutuksista, mutta merikutuiset siiat ovat lähes kokonaan luonnonlisääntymisestä peräisin muutamia saaristoalueiden kantoja lukuun ottamatta. Ainoastaan Tornion- ja Simojoen vaellussiikakannat ovat pelkästään luonnonlisääntymisen varassa. Eri kantojen saalisosuudet vaihtelevat alueen ja ajankohdan mukaan. Saaliiksi jäävät vaellussiiat ovat nuorempia kuin ennen, vaikka niiden kasvu ennen pyydetyksi joutumista on ollut aiempaa nopeampaa, koska avovesikausi on vähitellen pidentynyt.  Nuorentuminen pyyntikoossa puolestaan ilmentää voimakkaan pyyntipaineen vaikutusta pitkällä aikavälillä. Kutukannoissa vaellussiiat ovat pienentyneet ja uudelleen kutevia vaellussiikoja on erittäin vähän. Perämeren rakennettuihin jokiin nousevien siikojen keskikoko on emokalapyynnin perusteella pienentynyt vuosikymmenien kuluessa. Kutukannoissa ei juurikaan ole toista kertaa kudulle tulevia suurikokoisia naarassiikoja. Muutokset näkyvät myös Tornionjoen Kukkolankosken siikasaaliissa (Kuva 4). Keskikoko on pienentynyt huomattavasti, mutta on viime vuosina tasaantunut noin 350 g kokoluokkaan. Kukkolankosken siikasaaliiden määrään vaikuttaa merkittävissä määrin istutusten loppuminen.

Vuonna 2024 siiankalastuksen säätelyä muutetaan siten, että pienin sallittu solmuväli on 45 mm lukuun ottamatta karisiian pyyntiin tarkoitettuja poikkeuksia Merenkurkussa ja Perämerellä, jossa solmuväliltään pienempien verkkojen käyttö on sallittu leveyspiirin tai syvyyden mukaan säädeltynä. Muutoksen myötä vaellussiian keskimääräisen yksilökoon arvioidaan kasvavan hieman ja vanhempien yksilöiden osuuden kasvavan kutukannoissa. Pienimmän sallitun solmuvälin kasvattaminen mahdollisesti vaikuttaa suotuisasti myös Tornionjoen siikakannan tilaan. Säätelymuutoksien vaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että merialueen siikakannat koostuvat useista osin sekoittuneista kannoista, laajan syönnösvaelluksen ja osin myös monien erilaisten pyyntitapojen vuoksi. 

Lähteet

Heikinheimo, O. & Mikkola, J. 2004. Effect of selective gill-net fishing on the length distribution of European whitefish (Coregonus lavaretus) in the Gulf of Finland. In Annales Zoologici Fennici (pp. 357–366). Finnish Zoological and Botanical Publishing Board.

Hägerstrand, H., Heimbrand, Y., von Numers, M., Lill, J. O., Jokikokko, E. & Huhmarniemi, A. 2017. Whole otolith elemental analysis reveals feeding migration patterns causing growth rate differences in anadromous whitefish from the Baltic Sea. Ecology of freshwater fish 26(3): 456–461.

Jokikokko, E. & Huhmarniemi, A. 2014. The large‐scale stocking of young anadromous whitefish (Coregonus lavaretus) and corresponding catches of returning spawners in the River Tornionjoki, northern Baltic Sea. Fisheries management and ecology 21(3): 250–258.

Jokikokko, E., Hägerstrand, H. & Lill, J. O. 2018. Short feeding migration associated with a lower mean size of whitefish in the River Tornionjoki, northern Baltic Sea. Fisheries Management and Ecology 25(4): 261–266.

Kallio-Nyberg, I., Veneranta, L., Saloniemi, I., Jokikokko, E. & Leskelä, A. 2019. Different growth trends of whitefish (Coregonus lavaretus) forms in the northern Baltic Sea. J. Appl. Ichthyol. 35: 683–691.

Kallio-Nyberg, I., Veneranta, L. Jokikokko, E. & Leskelä, A. 2020. Vaellussiian pituus- ja ikäjakauma Pohjanlahden saaliissa 1981–2017 sekä 2013 alkaneen verkkokalastussäätelyn vaikutus siikakantoihin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 95/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 44 s.

Koljonen, M-L., Veneranta, L., Kallio-Nyberg, I., Koskiniemi, J. & Jokikokko, E. 2019. Pohjanlahden siikakantojen perinnöllinen erilaistuminen ja siikasaaliiden alkuperä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2019. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 52 s.

Lappalainen, A., Veneranta, L., Kuningas, S., Olin, M. & Aronsuu, K. 2021. Rannikkolajien säätelyn tehostamismahdollisuudet ja -tarpeet Suomen rannikolla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 13/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 52 s.

Lehtonen, H. 1981. Biology and stock assessments of Coregonids by the Baltic coast of Finland. Finnish Fish.Res. 3: 31–83.

Leinonen, T. Kallio-Nyberg, I., Koljonen, M.-L., Veneranta, L. & Jokikokko, E. 2020. Pohjanlahden siikakantojen vaelluserot ja ikäluokkien kokoerot: Siikakantojen ekologisten ominaisuuksien tutkimus geneettisen kannantunnistuksen avulla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 31 s.

Leskelä, A., Jokikokko, E. & Huhmarniemi, A. 2009. Perämeren vaellussiikaistutusten tulokset. Riista- ja kalatalous – selvityksiä 7/2009. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 2009.

Larsson, S., Yngwe, R. & Soler, T. (toim.). 2022. Fisk- och skaldjursbestånd i hav och sötvatten 2021. Resursöversikt. Rapport 2022:2. Havs och Vatten myndigheten. 344 s.

Salmi, P., Suuronen, P., Svels, K., Lehtonen, E. & Veneranta, L. 2022. Hylkeiden ja kalatalouden välisten konfliktien lieventämiskeinot. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 51 s.

Svels, K., Salmi, P., Mellanoura, J. & Niukko, J. 2019. The impacts of seals and cormorants expe-rienced by Baltic Sea commercial fishers. Natural resources and bioeconomy studies 77/2019. Natural Resources Institute Finland. Helsinki. 25 p. + 9 app.

Veneranta, L. & Harjunpää, H. 2017. Kokemäenjoen vaellussiika – kutualueet ja poikasten esiintyminen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 27/2017, 52 s.

Veneranta, L., Hudd, R. & Vanhatalo, J. 2013a. Reproduction areas of sea-spawning coregonids reflect the environment in shallow coastal waters. Marine Ecology Progress Series 477: 231–250.

Veneranta, L., Urho, L., Koho, J., & Hudd, R. 2013b. Spawning and hatching temperatures of whitefish (Coregonus lavaretus (L.)) in the Northern Baltic Sea. Advances in Limnology 64: 39–55.