Merialueet - turskakanta 2024 | Luonnonvarakeskus

Sekä Itämeren itäisen että läntisen turskakannan tila on heikko. Kummassakin kannassa kutevan kannanosan biomassa on viitearvojen alapuolella, ja ympäristön tilan heikkeneminen katsotaan keskeiseksi kannan tilaa heikentäväksi tekijäksi.

Itäisessä turskakannassa Itämeren eteläisten syvänteiden hapettomuus, poikasille sopivan ravinnon puute ja kasvanut loistaakka ovat estäneet kannan elpymisen, ja myös läntisen turskakannan elinalueilla on havaittu ajoittaista pohjien hapettomuutta, joka saattaa olla taustalla siinä, että kanta ei ole elpynyt. Vuoden 2015 alusta lähtien on ollut voimassa saaliin poisheittokielto sekä turskan vähimmäisviitekoko 35 cm kaupalliseen kalastukseen (alle 35-senttisiä turskia ei saa myydä elintarvikkeeksi).

Sekä itäisen että läntisen turskakannan tila on heikko. Itäistä turskaa on pienessä määrin myös pääaltaan pohjoisosassa, jossa turskat ovat terveempiä kuin eteläisillä ydinalueilla ja kasvavat isoiksi. — Turskakanta eri osissa Itämerta, vuosi 2023.

Itäinen turskakanta (ICES-alueet 24–32)

Itäisen turskakannan kutubiomassa oli hyvin runsas 1970- ja 1980-lukujen turskavuosina, syynä keskimääräistä suuremman suolapitoisuuden jakso, jolloin happea riitti suolapitoisuudessa, jonka turska vaatii lisääntyäkseen, ja myös turskalle sopivia ravintokohteita oli runsaasti. Olojen heikennyttyä kanta ja saaliit pienenivät nopeasti, ja 1990-luvulta lähtien kutubiomassan arvioidaan olleen pääosin viitearvojen alapuolella. Lyhyitä parempia jaksoja on ollut, viimeksi vuodenvaihteen 2014–2015 suuren suolapulssin jälkeen. Tuolloin kutubiomassa kasvoi aluksi, mutta pienentyi nopeasti uudelleen ja on ollut vuodesta 2017 alkaen pienempi kuin B_lim.

Analyyttistä kanta-arviota ja ennusteita ei aineiston vähyyden vuoksi enää pystytty tekemään, vaan arvio perustuu havaittavissa oleviin trendeihin. turskaa on saatu lähinnä kampelakalojen pyynnin sivusaaliina. Turskan kasvu on ollut hidasta, ja yksilöiden kunto kannan ydinesiintymisalueilla eteläisellä Itämerellä on ollut useana vuotena heikko. Yksilöiden kunto (painon suhde pituuteen) heikkeni vuoteen 2010 asti, minkä jälkeen se on vaihdellut ilman selvää suuntaa. Luonnollinen kuolevuus on kasvanut, ja sen arvioidaan olevan huomattavasti suurempi kuin nyt jo lähes olematon kalastuskuolevuus. Itäisen turskakannan yksilöt sukukypsyvät kannan ydinalueella olennaisesti pienikokoisempina kuin aiemmin, samoin kutukanta koostuu aiempaa pienemmistä turskista.

Harmaahylkeen levittyä eteläiselle Itämerellä myös sen loinen, sukkulamato Contracaecum osculatum, runsastui. Sen väli-isäntiä ovat kalat, ja erityisesti turskan maksoissa madon toukkia on ajoittain hyvin runsaasti. Hidaskasvuisilla ja pienillä eteläisen Itämeren turskilla runsaat loismadot saattavat olla syynä kuolemiin jopa ennen pyyntikoon saavuttamista.

Vaikka turskan tilanne Itämeren eteläisillä alueilla on ollut heikko jo pitkään, Baltian rannikolla ja Ahvenanmerellä tilanne ei näytä aivan yhtä huonolta. 2010-luvun puolivälistä alkaen Ahvenanmereltä on saatu enemmän turskaa kuin 20 edeltävänä vuonna. Ahvenanmaalta saadut turskat ovat edelleen olleet hyväkuntoisia ja osa niistä hyvinkin kookkaita. Viime vuosina niiden kokorakenne on kuitenkin painottunut vuosi vuodelta isompien yksilöiden suuntaan.

ICES:n neuvonannon mukaan itäisestä turskakannasta ei tulisi varovaisuusperiaatetta noudatettaessa pyytää saalista vuonna 2026.

Itäisen turskan saaliit ovat olleet viime vuosina hyvin pienet. Myös vuosiluokat ovat olleet pie-niä useiden vuosien ajan. Kalastuskuolevuus on pienentynyt hyvin vähäiseksi, mutta silti itäisen turskan kutukannan koko alittaa kaikki viitearvot. — **Kuva 1.** Itämeren itäisen turskakannan kehitys: saaliit, suhteellinen vuosiluokkien runsaus, suhteellinen kalastuskuolevuus ja suhteellinen kutukannan biomassa.

Läntinen turskakanta (ICES-alueet 22–24)

Läntinen turskakanta on ollut heikohko 2000-luvun lopulta alkaen. 2010-luvun puolivälissä kutubiomassa pieneni viitearvojen alapuolelle, ja kanta on sen jälkeenkin jatkanut heikentymistään. Tutkimusmatkojen tulokset viittaavat suureen kuolleisuuteen, vaikka saaliit ovat pienentyneet hyvin vähäisiksi. Turskan kuntokerroin on heikentynyt. Taustalla on ehkä kannan elinalueilla havaittu, rehevöitymisen aiheuttama kesäaikainen pohjanläheisten vesien hapettomuus, vesien lämpeneminen ilmastonmuutoksen vuoksi ja muutosten vaikutukset mm. turskan ravintovaroihin

ICESin neuvonannon mukaan läntisestä turskakannasta ei tulisi varovaisuusperiaatetta noudatettaessa pyytää saalista vuosina 2026 ja 2027 kumpanakaan vuonna.