Merialueet - lohikanta 2024 | Luonnonvarakeskus

Suomen luonnonlohikantojen tila vaihtelee heikosta heikentyneeseen.

Tenojoella lohikantojen tila on vuodesta 2019 alkaen ollut heikko ja tila heikentyi edelleen vuonna 2024. Myös toisen Barentsinmereen laskevan lohijokemme, Näätämöjoen, lohikannat ovat vuodesta 2020 alkaen heikentyneet merkittävästi.

Itämereenkin laskevien jokien kannat ovat heikentyneet. Tornionjoen nousulohien määrä laski huolestuttavan alhaiselle tasolle kesällä 2023, ja pysytteli siellä vuonna 2024. Myös nuorimpien jokipoikasten määrä väheni hieman, mutta Tornionjoen vaelluspoikasmäärät ovat yhä runsaita. Simojoen lohikanta on niin ikään heikentynyt, ja jokipoikasten määrä oli vuonna 2024 erittäin alhainen, mikä ennakoi heikompaa vaelluspoikasten määrää muutaman vuoden viiveellä.

Lohikantojen tilaa arvioidaan Teno- ja Näätämöjoella suhteessa asetettuihin kutukantatavoitteisiin (kutevien naaraslohien määrä). Itämereen laskevissa joissa arviointi perustuu pääosin nykyiseen vaelluspoikastuotantoon, mutta lisäksi otetaan huomioon nousulohimäärien voimakkaat muutokset, jotka ennakoivat muutoksia tulevaisuuden poikasmäärissä.

Alla esitellään ensin vuoteen 2024 mennessä saadut seurantatulokset jokikohtaisesti luonnonlohijoissa sekä Kymijoessa, ja lisäksi esitetään Itämeren osalta katsaus merisaaliisiin, istutuksiin ja merivaiheen kuolleisuuteen. Tekstissä esitettyjen kuvaajien lisäksi keskeisiä nousulohien määrän ja poikastiheyksien seurantatuloksia voi tarkastella laajemmin Luonnonvaratieto-sivustolla.

Tornionjoessa ja Simojoessa heikentynyt, Tenojoessa heikko ja Näätämöjoessa heikentynyt tila.

Teno- ja Näätämöjoki

Nousukalamäärät

Aikuisia kutukypsiä lohia arvioitiin vuonna 2024 nousseen Tenojoen pääuoman kaikuluotausseurantapaikan (55 km jokisuulta ylävirtaan) ohitse vain vajaat 8 500 kpl. Nousulohien määrä laski jyrkästi edeltävään kolmeen vuoteen verrattuna, jolloin lohenkalastus on Tenojoella ja Tenovuonossa ollut kiellettyä. Tenon lohikantojen tilan heikentyminen ja lohimäärän jyrkkä pudotus vuonna 2024 näkyy selvästi vesistön Suomen puolen suurimman sivujoen, Utsjoen, nousulohimäärien kehityksessä (Kuva 1). Lohimäärät tippuivat alhaiselle tasolla vuosina 2019-2020, nousivat hieman suuremmiksi lohenkalastuskiellon myötä vuosina 2021-2023, mutta romahtivat vuonna 2024 (Kuva 1). Utsjoen seurannoissa ei ollut havaittu viitteitä siitä, että lohen vaelluspoikastuotanto olisi heikentynyt, joten pääasiallinen selitys nousulohimäärien romahdukseen on lohien heikentynyt selviytyminen syönnöksellään merellä.

Näätämöjoessa nousulohien määrä on tippunut aiempaa heikommalle tasolle vuodesta 2020 alkaen (Kuva 2). Vuonna 2024 nousulohien määrä laski samalle heikolle tasolle kuin vuonna 2021. Lohimäärätiedot Näätämöjoessa perustuvat vesistön alajuoksulla sijaitsevan kolttakönkään kalatien seurantaan. Kalatien kautta kulkee vain osa Näätämöjokeen nousevista lohista, mutta kalatieseuranta toimii hyvänä indeksinä vesistön lohikantojen tilalle ja niiden vaihtelulle. Nousulohimäärien vähentymisen arvioidaan Näätämöjoellakin johtuvan merkittäviltä osin lohen merieloonjäännin heikentymisestä.

Graafi Utsjokeen nousseiden lohien määristä vuosina 2002-2024. Vuodesta 2019 alkaen Utsjoen lohimäärät ovat laskeneet selvästi aiempaa alhaisemmalle tasolle. — Kuva 1. Utsjoen videoseurannassa havaittujen nousulohien määrät vuosina 2002–2024.

Graafi Näätämöjoen Kolttakönkään kalatien kautta nousseiden lohien määristä vuosina 2006-2024. Vuodesta 2020 alkaen lohimäärät ovat olleet selvästi aiempaa vähäisempiä. — Kuva 2. Näätämöjoen Kolttakönkään kalatien nousulohimäärät vuosina 2002–2003, 2006, 2009–2012 ja 2018–2024. 1SW=yhden merivuoden lohi ja MSW=useamman merivuoden lohi.

Jokisaaliit

Lohen jokisaaliit olivat Tenojoessa pitkään noin 100 tonnin tuntumassa, mutta alkoivat vähentyä 2010-luvulla. Erityisen heikoiksi saaliit laskivat vuosina 2019–2020, jonka jälkeen lohenkalastus on ollut Tenojoessa kiellettyä.

Näätämöjoen lohen jokisaaliis (n. 1800 kg) oli vuonna 2024 historiallisen pieni, vähentyen noin 50% suhteessa edeltävän viiden vuoden keskiarvoon. Jokisaaliit ovat viime vuosina jääneet noin 4–6 tonnia pitkän aikavälin (1972–2023) keskisaalista pienemmiksi.

Poikastiheydet

Tenojoen pääuomassa lohen poikastiheydet olivat vuonna 2024 kohtalaisella tasolla (Kuva 3). Kesänvanhojen poikasten määrä oli hieman pitkän aikavälin (1979–2023) keskiarvoa korkeampi, mutta vanhempien poikasten määrä jäi selvästi pitkän aikavälin tasoa vähäisemmäksi.

Näätämöjoella lohen poikastiheydet ovat nousseet vuoden 2022 aallonpohjasta vuosina 2023–2024 (Kuva 4). Kesänvanhojen poikasten määrä oli vuonna 2024 selvästi pitkän aikavälin (1990–2023) keskiarvoa korkeammat ja vanhempien poikasten määrä pitkän aikavälin keskiarvon tasolla. Näätämöjoella lohen poikasmäärät ovat erityisen heikkoja vesistön latva-alueella, Opukasjärven ja Iijärven välisellä laajahkolla jokialueella.

Poikastiheydet Teno- ja Näätämöjoella ovat yhden sähkökalastuskerran korjaamattomia poikasmääriä 100 m² kohden. Poikasmäärät eivät ole suoraan vertailukelpoisia Tornion- ja Simojoen poikasmääriin verrattuna, koska niiden osalta käytetään kolmen sähkökalastuskerran poistopyyntiin perustuvia pyytävyysarvioita tiheyksien korjaamiseen.

Graafi lohen poikastiheyksistä Tenojoen pääuomassa vvuosina 1979-2024. Viime vuosina erityisesti vanhempien poikasten määrä on jäänyt aiempaa alhaisemmaksi. — Kuva 3. Lohen kesänvanhojen (0+) ja vanhempien (≥1+) poikasten vuosittaiset keskitiheydet Tenojoen pääuomassa vuosina 1979-2024. Tiheydet ovat yhden koekalastuskerran korjaamattomia poikasmääriä/100 m2.

Graafi lohen poikastiheyksistä Näätämö pääuomassa Suomen puolella vuosina 1990-2024. Poikastiheyksissä ei ole pitkällä aikavälillä havaittavissa merkittäviä tasomuutoksia. — Kuva 4. Lohen kesänvanhojen (0+) ja vanhempien (≥1+) poikasten vuosittaiset keskitiheydet Näätämöjoen pääuomassa Suomen puolella vuosina 1990-2024. Tiheydet ovat yhden kalastuskerran korjaamattomia poikasmääriä/100 m2.

Tornion- ja Simojoki

Nousukalamäärät

Monet sekä Suomen että Ruotsin Itämereen laskevien jokien nousulohimäärät ovat heikentyneet viimeisen kahden vuoden aikana voimakkaasti. Suomen kaksi luonnonlohijokea, Tornionjoki ja Simojoki, ovat heikentyneiden kantojen joukossa. Vaelluspoikasten laskennoissa ei ollut havaittu viitteitä siitä, että nousulohien taustalla ollut poikastuotanto joissa olisi heikentynyt, joten pääasiallinen selitys romahdukseen on lohien heikentynyt selviytyminen syönnöksellään merellä.

Kaikuluotaimella suoritettavan laskennan perusteella Tornionjokeen nousevien lohien määrä romahti vuonna 2023 alhaisimmalle tasolle sitten vuoden 2010, noin 20 000:een. Määrä nousi hieman vuonna 2024 noin 24 000 loheen. Näistä lohista normaalia paljon alhaisempi määrä, noin 2 700, oli yhden merivuoden lohia.

Simojokeen nousi vuonna 2023 hieman yli 2000 lohta. Määrä oli alhaisin sitten vuoden 2017, ja laski edelleen noin 1900 loheen vuonna 2024 joista alle 10 % oli yhden merivuoden ja yli 90 % usean merivuoden (> 55 cm) lohia.

Jokisaaliit

Tornionjoen lohisaaliit ovat vaihdelleet viimeisen 10 vuoden aikana nousukalamäärän mukaan 40-170 tonnin eli 6000-24 000 lohiyksilön välillä. Vuoden 2024 saalis, noin 5 800 lohta, oli vähäisin sitten vuoden 2011. Myös kalastusponnistus (kalastusvuorokausien määrä) on vaihdellut nousukalojen määrän mukaan.

Simojoelle myytyjen lupien määrä nousi voimakkaasti 2010-luvulla, mutta lähti laskuun vuosina 2021–2022. Lohisaaliin määrä heijastelee myytyjen lupien määrää, ei niinkään nousulohien määrää.

Poikastiheydet

Tornionjoella vuonna 2024 ensimmäisen kesän poikasten tiheys oli kuluvan vuosikymmenen pienin, kun taas vanhempien poikasten tiheys oli koko mittaushistorian suurin. Simojoella ensimmäisen kesän poikasten tiheys on vaihdellut ensin ennätyskorkeasta vuonna 2023 ennätysmatalaan vuonna 2024.

Vaelluspoikasten määrä

Vaelluspoikastuotanto on keskeinen mittari lohikantojen tilalle Itämeren joissa. Vaelluspoikasten määrää arvioidaan pyynti-merkintä-takaisinpyyntimenetelmällä sekä Tornion- että Simojoella. Nämä arviot ovat epätarkkoja, ja toisinaan poikasten tutkimuspyynti epäonnistuu. Arvioita kuitenkin tarkennetaan ja täydennetään mallintamalla erityisesti sähkökalastustulosten avulla. Tornionjoesta lohen vaelluspoikasia arvioitiin lähteneen vuonna 2024 noin 1,7 miljoonaa, Simojoesta noin 40 000 (lisätietoja raportissa ICES, 2025).

Kymijoki

Nousukalamäärät

Kymijoki laskee mereen kolmen suuhaaran kautta, joista lohi pääsee nousemaan kahteen haaraan (Langinkoski ja Korkeakoski). Korkeakosken voimalaitoksen ja Langinkosken haarassa olevan Koivukosken voimalaitoksen yhteydessä olevat kalatiet toimivat puutteellisesti, mikä estää lohien nousua suurimpaan osaan kutualueita. Kalateistä nousseet kalamäärät ovat olleet viime vuosina vain noin 100–150 yksilöä (kts. Luonnonvaratieto). Esimerkiksi Korkeakosken padon alle nousseista lohista arviolta vähemmän kuin sadasosa nousee kalatiehen. Läntisen haaran suulla oleva Ahvenkosken voimalaitos estää lohien nousun sitä kautta jokeen täysin eikä tässä suuhaarassa ole lohelle soveltuvaa lisääntymisaluetta.

Jokisaaliit

Kymijoessa kalastus tapahtuu pääosin Langinkosken ja Korkeakosken haaroissa vapavälinein. Vuosina 2019–2024 noin 80 % saaduista lohista vapautettiin takaisin jokeen. Vuoden 2024 saalis (740 kg) on yksi aikasarjan pienimmistä saaliista (Kuva 5).

Lohisaalis on ollut viimeisinä vuosina keskimäärin 1400 kiloa lukuunottamatta vuotta 2020, jolloin saalis oli 7200 kiloa. Vuoden 2024 saalis oli verrattain pieni, 740 kg. — Kuva 5. Kymijoen yhteenlaskettu lohisaalis vapavälineillä vuosina 1995–2024 (saaliiksi otettu ja takaisin päästetty) Siikakosken, Ruhavuolteen sekä Korkeakosken kalastusalueilla. Saalistilasto edustaa noin 90 % koko Kymijoen lohisaaliista.

Vaelluspoikasten määrä

Kymijoen päähaarassa sijaitsevan Anjalankosken voimalaitoksen alapuolisen jokialueen arvioidaan tuottaneen vuosittain 13 000–100 000 vaelluspoikasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Poikastuotantoarvio on epävarma. Kymijoen vaelluspoikastuotanto kuitenkin rajoittuu pääosin pienelle alueelle meren ja Koivukosken voimalan väliselle jokialueelle Langinkosken haaraan. Vaelluspoikastuotannossa on ollut kasvava suuntaus, mutta määrän arvioidaan pienentyneen vuonna 2024 noin 20 000:een.

Merisaaliiden kehitys ja kalastuskuolevuus

Itämeren alueen kaikkien maiden lohisaalis on pienentynyt historiallisen pieneksi (Kuvat 7 - 9). Saalista on pitkällä aikavälillä asteittain pienentänyt vaelluspoikasten heikentynyt eloonjäänti (Kuva 9) sekä muun muassa säätelytoimien ja hyljevahinkojen vuoksi voimakkaasti vähentynyt kaupallinen kalastus. Vuodesta 2022 alkaen lohen kaupallinen kalastus on ollut kielletty Itämeren pääaltaalla, ja ainoastaan rajoitettu vapaa-ajakalastus on ollut siellä sallittu (vetouistelua 1 rasvaeväleikattu lohi/henkilö/päivä). Myös kaupallinen rannikkokalastus on vähentynyt.

Koko Itämeren alueen lohisaalis oli vuonna 2024 noin 390 tonnia ja vuonna 2022 noin 450 tonnia. Tätä edeltävä viitenä vuotena saalis oli 600-1200 tonnia/vuosi. Vuodesta 2019 lähtien väärinraportoinnin arvioidaan olleen häviävän pientä. Myös raportoimaton saalis ja saaliin poisheitto on ollut vähäistä. — Kuva 6. Kaikkien maiden yhteenlaskettu tilastoitu ja raportoimaton lohisaalis sekä poisheitto koko Itämeren alueelta vuosina 1974–2024. Vapaa-ajankalastuksen saaliit sisältyvät tilastoituun saaliiseen. Lisäksi on esitetty koko saalisarvion 95 %:n todennäköisyysväli (90 % vuodesta 2001 alkaen). Arviot raportoimattoman saaliin ja poisheiton määristä sekä todennäköisyysvälistä on saatavissa vuodesta 1981 alkaen. Raportoimattomasta saaliista suurin osa on ollut Puolan kalastuksessa meritaimensaaliiksi väärinraportoitua lohisaalista. Vuodesta 2001 alkaen väärinraportoitu ja raportoimaton saalis on eritelty. Vuodesta 2022 alkaen lohen kaupallinen kalastus on ollut kielletty Itämeren pääaltaalla.

Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden alueen lohisaalis oli vuonna 2024 noin 300 tonnia ja vuonna 2023 noin 370 tonnia. Tätä edeltävänä viitenä vuotena saalis oli keskimäärin lähes 800 tonnia. Valtaosa saaliista kalastettiin rannikolta ja jokialueilta.. — Kuva 7. Kaikkien maiden yhteenlaskettu tilastoitu lohisaalis Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden alueella vuosina 1974–2024. Vapaa-ajankalastuksen saaliit sisältyvät arvioihin.

Suomenlahden alueen lohisaalis oli oli vuonna 2024 noin 42 tonnia ja vuonna 2023 noin 35 tonnia. Tätä edeltävänä viitenä vuotena saalis oli keskimäärin 53 tonnia. Saalis kalastetaan lähes kokonaan rannikolta, mutta pieneltä osalta myös jokialueilta. Suomenlahden ulapalta lohenkalastus loppui 2000-luvulle tultaessa. — Kuva 8. Kaikkien maiden yhteenlaskettu tilastoitu lohisaalis Suomenlahdella vuosina 1974–2024. Vapaa-ajankalastuksen saaliit sisältyvät arvioihin.

Vaelluspoikasten istutukset ja eloonjäänti

Kolme viimeistä vuosikymmentä vaelluspoikasten laitostuotanto Pohjanlahdella pysyi noin kolmessa miljoonassa/vuosi, mutta viime vuosina määrä on laskenut ja on nyt 2,5 miljoonaa. Koko Itämeren alueen jokiin istutetaan vuosittain noin 3,5 miljoonaa vaelluspoikasta. Vaelluspoikaset istutetaan padottuihin jokiin lähinnä velvoiteistutuksina. Laitostuotanto on hieman suurempaa kuin noin 2,8 miljoonan yksilön luonnollinen vaelluspoikastuotanto koko Pohjanlahdella. Vaelluspoikasistutusten lisäksi Itämeren jokiin istutetaan mätiä ja pienpoikasia.

Luonnonpoikasten eloonjäänti ensimmäisen merivuoden aikana (ns. post-smolttivaiheen eloonjäänti) Pohjanlahdella on viime vuosina ollut arviolta 6–14 % (Kuva 9). Vuonna 2021 eloonjäänti oli koko aikasarjan heikoin, mutta se on noussut hieman vuosille 2022 ja 2023. Eloonjäännistä saadaan tietoa kutemaan nousevien yksilöiden avulla vuotta myöhemmin kuin merivaellus on alkanut.

Luonnon vaelluspoikasten eloonjäänti on heikentynyt viimeiset 10 vuotta vaihdellen 6-17 % välillä. — Kuva 9. Luonnon vaelluspoikasten eloonjäänti vuosina 1987–2023 (mediaani sekä 5% ja 95% kvantiilit).

Kirjallisuusluettelo

ICES. 2023. Baltic Salmon and Trout Assessment Working Group (WGBAST). ICES Scientific Reports. 5:53. 465 pp. https://doi.org/10.17895/ices.pub.22800983

ICES. 2024. Baltic Salmon and Trout Assessment Working Group (WGBAST). ICES Scientific Reports. 6:42. 425 pp. https://doi.org/10.17895/ices.pub.25868665

Anon. 2023. Status of the Tana/Teno River salmon populations in 2022. Report from the Tana/Teno Monitoring and Research Group nr 1/2023

Palm, S. Romakkaniemi, A. Dannewitz, J. Pakarinen, T. Veneranta, L. Vähä, V. ja Broman, A. 2024. Tornionjoen lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakannat – yhteinen ruotsalais-suomalainen biologinen selvitys sopivien kalastussääntöjen arvioimiseksi vuodelle 2024. Sveriges lantbruksuniversitet ja Luonnonvarakeskus. 51 s.