Merialueet - kuhakanta 2024

Rannikon kuhasaalis kasvoi vuonna 2024 selvästi viime vuodesta. Saalis on kasvanut nyt kolmatta vuotta ja on jo lähes keskimääräisellä tasolla. Kasvanut saalis johtuu sekä isommasta pyyntiponnistuksesta että kasvaneesta kuhabiomassasta. 

Saaristomerellä kuhan vuosiluokat 2018-2019 ovat uusimman VPA:lla (virtual population analysis) tehdyn kanta-arvion perusteella melko vahvoja, vaikka viime vuonna tehtyä arviota pienempiä. Myös vuoden 2020 vuosiluokka näyttää tällä hetkellä suhteellisen vahvalta, mutta arvio on vielä hyvin epävarma. Vuosien 2015–2017 vuosiluokat olivat keskimääräistä heikompia, eikä niistä näytä saatavan suurta saalista. 

Vuoden 2025 kuhasaalis on pääosin melko vahvojen vuosiluokkien 2018-2020 varassa. Vuoden 2024 verkoilla saadusta kuhasaaliista vuosiluokka 2019 muodosti 36 %, vuosiluokka 2018 30 % ja vuosiluokan 2020 osuuskin oli jo 9 %, joten ensiarvio sen kohtalaisesta vahvuudesta saattaa osoittautua oikeaksi. 

Kuhan vuosiluokan runsaus Saaristomerellä riippuu valtaosin (n. 80 %) heinä-elokuun lämpötilasta ja kuhakannan runsauden poikasmäärää rajoittavasta vaikutuksesta (Heikinheimo ym. 2014). Runsaimmat vuosiluokat ovat syntyneet yleensä yksittäisenä lämpimänä kesänä keskinkertaisesta kutukannasta (esim. 1988 ja 1997).

Saaristomeren pyyntikokoisen kuhakannan yksilömäärä on VPA-arvion mukaan laskusuunnassa vuosina 2017–2022. Tähän lienee pääsyynä se, ettei vuosina 2012–2017 muodostunut yhtä vahvoja vuosiluokkia kuin vuosina 2010–2011. Yksilömäärä näyttäisi kuitenkin kääntyneen nousuun vuonna 2023. Arvio kutukannan biomassasta alkoi nousta jo vuonna 2021. Vuonna 2023 arvio kutukannan biomassasta (1417 tn) oli pitkäaikaisen keskiarvon (1981–2021 ka = 1226 tn) yläpuolella. Saaristomeren kuhan keskikoko on aikaisempaa isompi ja kokonaisbiomassa siten suurempi.

Vuoden 2024 kaupallisen kalastuksen kuhasaalis rannikolla (yhteensä 277 tonnia, ennakkotieto) kasvoi edellisvuoteen verrattuna selvästi (41 %, 81 tn), ja lähentelee jo keskimääräistä tasoa (330 tn) vuodesta 1980 alkaneella seurantajaksolla.

Kuhasaalis kasvoi edellisvuodesta kaikilla merialueilla. Saaristomeri on edelleen tärkein kuhan kalastusalue rannikolla (saalisosuus 45 %). Suomenlahdelta saatiin vajaa viidesosa kuhasaaliista ja Selkämereltä 19 %. Ahvenanmaa ja sen eteläpuolinen merialue tuotti 14 % saaliista ja Perämeri 3 %.

Vuonna 2022 vapaa-ajankalastuksen kokonaissaalisarvio (uusin julkaistu arvio) merialueella oli 346 tonnia kuhaa eli kaksinkertainen vastaavaan kaupallisen kalastuksen saaliiseen verrattuna. Suomenlahdella ja Saaristomerellä saalisarvio on vaihdellut paljon, mutta on ollut viime vuosina aikaisempaa pienempi. Sen sijaan pohjoisemmilla alueilla vapaa-ajankalastuksen kuhasaalisarvio on nousussa todennäköisesti johtuen kuhan levittäytymisestä ja poikasten paremmasta selviytymisestä (Olin ym. 2023).

Kaupallisen kuhankalastuksen verkkopyyntiponnistus Saaristomerellä (350 971 verkkovrk) nousi selvästi vuonna 2024. Suomenlahdella kuhankalastuksen verkkopyyntiponnistus (104 905 verkkovrk) oli samaa luokkaa kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2024 verkkoyksikkösaalis Saaristomerellä (293 g/verkkovrk) oli edellisvuoden suhteellisen korkealla tasolla. Saaristomeren tilastoruudulla 52 yksikkösaalis on kasvanut viime vuosina ja oli vuonna 2024 (647 g/verkkovrk) suunnilleen samalla korkealla tasolla kuin edellisvuonna. Pohjoisella Saaristomerellä ja Selkämeren eteläosassa (tilastoruudulla 47) yksikkösaalis (244 g/verkkovrk) kasvoi hieman. Suomenlahdella yksikkösaalis (373 g/verkkovrk) oli suurin tutkimusjaksolla ja hieman korkeampi kuin vuonna 2023. Melko vahvojen vuosiluokkien 2018-19 rekrytoituminen pyyntiin ja kuhan keskipainon kasvu lienevät pääsyyt yksikkösaaliiden nousuun.

Aineisto

VPA perustuu arvioon ikäryhmäkohtaisesta luonnollisesta kuolevuudesta, kansallisista kaupallisen ja vapaa-ajan kalastuksen tilastoista saatuihin kuhasaaliisiin sekä Luken näyteaineistojen perusteella arvioituihin ikäjakaumiin ja keskipainoihin. VPA:lla tehdyssä kanta-arviossa viimeiset vuodet ovat kaikkein epävarmimpia, ja niiden tuloksissa on eniten hajontaa eri päivitysten välillä. Tuloksissa esitetään päivitykset vuosien 2023 ja 2024 aineistoilla ja kahdella eri terminaalikalastuskuolevuuden (eli viimeisen vuoden kalastuskuolevuus) arvolla arvioituna. Käytetystä VPA menetelmästä tarkemmin ks. Olin & Raitaniemi 2022a.

Vapaa-ajankalastuksen alueittaiseen kuhasaalisarvioon sisältyy suurta epävarmuutta, mikä näkyy arvioiden voimakkaana heilahtelemisena erityisesti Perämerellä.

Yksikkösaalis ei ole ongelmaton kalakannan runsauden mittari (Olin & Raitaniemi 2022a), mutta kuhakannan ja keskipainon muutokset tukevat yksikkösaalishavaintoja.

Viitteet

Heikinheimo, O., Pekcan-Hekim, Z. & Raitaniemi, J. 2014. Spawning stock–recruitment relationship in pikeperch Sander lucioperca (L.) in the Baltic Sea, with temperature as an environmental effect. Fisheries Research 155: 1–9.

Olin, M & Raitaniemi, J. 2022a. Merialueen kuha. Julkaisussa: Kalakantojen tila vuonna 2021 sekä ennuste vuosille 2022 ja 2023: Silakka, kilohaili, turska, lohi, meritaimen, siika, kuha, ahven ja hauki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 72/2022: 89–107.

Olin, M., Heikinheimo, O., Lehtonen, T. & Raitaniemi, J. 2023. Long-term monitoring of pikeperch (Sander lucioperca) populations under increasing temperatures and predator abundances in the Finnish coastal waters of the Baltic Sea. Ecology of freshwater fish.