Merialueet - kilohailikanta 2024

Turskan taannuttua Itämeren kilohailikanta runsastui nopeasti 1990-luvulla, ja kutukanta oli huipussaan 1997. Vaikka kanta sittemmin pienentyi, se on pysynyt selvästi runsaampana kuin 1980-luvulla. Runsaina turskavuosina, kun kilohailikanta oli pieni, sitä esiintyi Suomen vesialueilla vähälukuisesti. Vaikka kilohaili on hyvinä vuosinaan Itämeren pääaltaalla olennaisesti runsaampi kuin silakka, Selkämerellä se on aina ollut vähälukuinen silakkaan verrattuna, samoin Riianlahtea se näyttää välttävän.

Itämeren kilohailikanta on hyvässä kunnossa.

Kilohailikanta ja saalis suositus

Itämeren kilohailin kokonaissaalis vuonna 2024 pieneni hieman edellisestä vuodesta. Sen kalastuskuolevuus on noussut, ja on ollut yli viitearvojen (Fpa ja FMSY) vuodesta 2018 lähtien. Samalla kutukanta on pienentynyt, mutta se on silti yhä kaikkien viitearvojen (Bpa, Blim ja MSY Btrigger) yläpuolella. Vuosien 2021–2023 1-vuotiaiden kilohailien määrät olivat koko aikasarjan (1974–2024) huonoimpien joukossa. Vuonna 2024 lisääntymisen on arvioitu onnistuneen hyvin.

ICESin vuonna 2025 antaman neuvon mukaan EU MAP:a noudatettaessa vuoden 2026 saaliiden tulee olla 176 056 tonnin ja 230 518 tonnin välillä. Neuvoa pidetään varovaisuusperiaatteen mukaisena.

Pelagisten lajien (kilohaili ja silakka) troolikalastus on kielletty Euroopan unionin jäsenmaiden aluksilta rannikkovaltioiden perusviivan (sisäisten aluevesien ulkoraja 12 mpk:n etäisyydellä rannasta) ulkopuolella osa-alueilla 25-27,28.2. ja 29 sekä itäisen leveyspiirin 24° E länsipuolella Suomenlahdella toukokuun alusta heinäkuun loppuun. Kilohailin esiintymisalue on painottunut pääaltaan koillis- ja itäosiin sekä Suomenlahdelle (linkki kaikuluotauskuviin Kuva 4 ACO 24).