Lohi

Suomen luonnonlohikantojen tila vaihtelee heikosta heikentyneeseen. Tenojoella lohikantojen tila on vuodesta 2019 alkaen ollut heikko. Myös toisen Barentsinmereen laskevan lohijokemme, Näätämöjoen, lohikannat ovat vuodesta 2020 alkaen heikentyneet merkittävästi. Tornionjoen ja Simojoen poikasmäärät olivat 2023 hyvällä tasolla, mutta nousukalojen määrät pienenivät huomattavasti, minkä seurauksena poikastuotanto lähivuosina todennäköisesti heikentyy.

Lohikantojen tilaa arvioidaan Teno- ja Näätämöjoella suhteessa asetettuihin kutukantatavoitteisiin (kutevien naaraslohien määrä). Itämereen laskevissa joissa arviointi perustuu pääosin nykyiseen vaelluspoikastuotantoon, mutta lisäksi otetaan huomioon nousulohimäärien voimakkaat muutokset, jotka ennakoivat muutoksia tulevaisuuden poikasmäärissä. Alla esitellään ensin vuoteen 2023 mennessä saadut seurantatulokset jokikohtaisesti luonnonlohijoissa sekä Kymijoessa, ja lisäksi esitetään Itämeren osalta katsaus merisaaliisiin, istutuksiin ja merivaiheen kuolleisuuteen.

Tiedot vastaavat kalakannan tilaa vuonna 2023, päivitetty 9.9.2024

Tornionjoessa ja Simojoessa heikentynyt, Tenojoessa heikko ja Näätämöjoessa heikentynyt tila.

Teno- ja Näätämöjoki

Nousukalamäärät

Aikuisia kutukypsiä lohia arvioitiin vuonna 2023 nousseen Tenojoen pääuoman kaikuluotausseurantapaikan (55 km jokisuulta ylävirtaan) ohitse vajaat 20 000 kpl (Kuva 1). Nousulohien määrä oli kahden edeltävän vuoden tasolla. Tenon lohikantojen tilan jyrkkä heikentyminen näkyy selvästi vesistön Suomen puolen suurimman sivujoen, Utsjoen, nousulohimäärien kehityksessä (Kuva 2). Lohimäärät tippuivat alhaiselle tasolla vuonna 2019, eikä lohien määrä ole elpynyt tavanomaiselle tasolle vuosien 2021–2023 lohenkalastuskiellosta huolimatta (Kuva 2).

Näätämöjoessa nousulohien määrä on tippunut aiempaa heikommalle tasolle vuodesta 2020 alkaen (Kuva 3). Vuosina 2022–2023 nousulohimäärät ovat kuitenkin hieman kasvaneet vuosien 2020–2021 aallonpohjaan nähden. Lohimäärätiedot Näätämöjoessa perustuvat vesistön alajuoksulla sijaitsevan Kolttakönkään kalatien seurantaan. Kalatien kautta kulkee vain osa Näätämöjokeen nousevista lohista, mutta kalatieseuranta toimii hyvänä indeksinä vesistön lohikantojen tilalle ja niiden vaihtelulle.

Tenojoen pääuoman kaikuluotausseurannan perusteella arvoidut yhden merivuoden (1SW) ja sitä vanhempien (MSW) nousulohien määrät vuosina 2018–2023. — **Kuva 1.** Tenojoen pääuoman kaikuluotausseurannan perusteella arvoidut nousulohien määrät vuosina 2018–2023.

Nousulohien määrän väheneminen näkyy Utsjoen videoseurannan tuloksissa. — **Kuva 2.** Utsjoen videoseurannassa havaittujen nousulohien määrä vuosina 2002–2023.

Nousulohien määrä Näätämöjoen Kolttakönkään kalatieseurannassa on ollut 2020-luvulla pienempi kuin 2010-luvulla. — **Kuva 3.** Näätämöjoen Kolttakönkään kalatien nousulohimäärät vuosina 2006, 2009–2012 ja 2018–2022. 1SW=yhden merivuoden lohi ja MSW=useamman merivuoden lohi.

Jokisaaliit

Lohen jokisaaliit olivat Tenojoessa pitkään noin 100 tonnin tuntumassa, mutta alkoivat vähentyä 2010-luvulla. Erityisen merkittävästi saaliit laskivat vuosina 2019–2020, minkä jälkeen lohenkalastus on ollut Tenojoessa kiellettyä.

Näätämöjoen lohen jokisaaliis (n. 3450 kg) oli vuonna 2023 edelleen heikolla tasolla, kuten myös vuosina 2020–2022 (Kuva 5). Jokisaaliit ovat viime vuosina jääneet 4000–5000 kg pitkän aikavälin keskisaalista pienemmiksi. Vuonna 2023 kuitenkin vapautettiin ennätysmäärä lohia, yhteensä lähes 1800 kg.

: Näätämöjoen lohisaaliit ovat pudonneet viime vuosina Suomessa ja Norjassa. — **Kuva 5.** Näätämöjoen arvioitu lohisaalis (kg) Suomessa ja Norjassa vuosina 1972–2023.

Poikastiheydet

Tenojoen pääuoman lohen poikastiheydet kasvoivat vuonna 2023 edellisvuoteen verrattuna, mutta tiheydet olivat edelleen verraten alhaisella tasolla (Kuva 6). Niin kesänvanhojen kuin vanhempien poikasten määrät ovat viime vuosina ylipäätään laskeneet (Kuva 6).

Näätämöjoella lohen poikastiheydet kasvoivat edellisvuoden aallonpohjasta, mutta olivat edelleen jonkin verran alhaisempia kuin keskimäärin 2000-luvulla (Kuva 7). Näätämöjoella lohen poikasmäärät ovat erityisen heikkoja vesistön latva-alueella, Opukasjärven ja Iijärven välisellä laajahkolla alueella.

Poikastiheydet Teno- ja Näätämöjoella ovat yhden sähkökalastuskerran korjaamattomia poikasmääriä 100 m² kohden. Poikasmäärät eivät ole suoraan vertailukelpoisia Tornion- ja Simojoen poikasmääriin verrattuna, koska niiden osalta käytetään kolmen sähkökalastuskerran poistopyyntiin perustuvia pyytävyysarvioita tiheyksien korjaamiseen.

Lohenpoikasten tiheys Tenon pääuomassa on ollut pieni 2010-luvun loppupuoliskolta alkaen. — **Kuva 6.** Tenojoen pääuoman koekalastusalueiden (n=22) kesänvanhojen ja sitä vanhempien poikasten keskitiheydet 100 m2 kohden yhden koekalastuskerran perusteella vuosina 1979–2023.

: Lohenpoikasten tiheys Näätämöjoen pääuomassa Suomessa on ollut 2020-luvulla pienempi kuin keskimäärin vuosituhannen vaihteen jälkeen. — **Kuva 7.** Näätämöjoen Suomen puoleisen pääuoman koekalastusalueiden (n=16) kesänvanhojen ja sitä vanhempien poikasten keskitiheydet 100 m2 kohden yhden koekalastuskerran perusteella vuosina 1990–2023.

Tornion- ja Simojoki

Nousukalamäärät

Tornionjoen seurantapaikan ohitti kaikuluotaimella suoritettavan laskennan perusteella noin 20 000 lohta, joista viidennes oli yhden merivuoden lohia (Kuva 8). Määrä oli noin 30 000 lohta vähemmän kuin vuonna 2022 ja alhaisin sitten vuoden 2010. Simojokeen nousi hieman yli 2000 lohta, joista vastaavasti alle 10 % oli yhden merivuoden ja yli 90 % usean merivuoden (> 55 cm) lohia (Kuva 9). Määrä oli alhaisin sitten vuoden 2017.

Tornionjokeen vuonna 2023 nousi kutulohia vähiten sitten vuoden 2011. — **Kuva 8**. Tornionjoen kaikuluotauspaikalla havaitut lohimäärät vuosina 2009–2023. Seurantapaikka sijaitsee noin 100 km jokisuulta ylävirtaan, joten seurannassa ei nähdä kaikkia merestä jokeen nousevia lohia. Lisäksi joenuoman syvimmässä kohdassa 15-20 metrin matkalla luotain ei näe pohjaan saakka ja siellä vaeltaneet kalat puuttuvat taulukon lukumääristä. 1SW = yhden merivuoden lohi, MSW = usean merivuoden lohi.

Simojokeen vuonna 2023 nousi kutulohia noin kolmasosan vähemmän kuin vuonna 2022, ja vähiten sitten vuoden 2017. — **Kuva 9.** Simojoen kaikuluotauspaikalla havaitut lohimäärät vuosina vuosina 2008–2023. Seurantapaikka sijaitsee muutama kilometrin jokisuulta ylävirtaan. 1SW lohiksi tulkituille kaloille on asetettu suhteellisen korkea vähimmäispituus (55 cm), jotta muita kalalajeja ei sekoittuisi lohiksi tulkittujen kalojen joukkoon. 1SW = yhden merivuoden lohi, MSW = usean merivuoden lohi.

Jokisaaliit

Tornionjoen lohisaaliit ovat vaihdelleet viimeisen 10 vuoden aikana nousukalamäärän mukaan 50–160 tonnin eli 7000–24 000 lohiyksilön välillä (Kuva 10). Myös kalastusponnistus (lupavuorokausien määrä) on vaihdellut nousukalojen määrän mukaan.

Simojoelle myytyjen lupien määrä nousi voimakkaasti 2010-luvulla, mutta lähti laskuun vuosina 2021–2022. Lohisaaliin määrä heijastelee myytyjen lupien määrää, ei niinkään nousulohien määrää (Kuva 11).

Tornionjoen lohisaalis vuonna 2023 oli alle puolet edellisvuoden saaliista ja myös kymmenen edellisvuoden saaliiden keskiarvosta (noin 120 tonnia). — **Kuva 10**. Tornionjoen lohisaaliit kalastustiedustelujen perusteella arvioituna. Ruotsin saalis on arvioitu vuodesta 1980 lähtien ja arviot perustuvat Ruotsin kalastushallituksen (Fiskeriverket) ja 2011 alkaen Norrbottenin lääninhallituksen seurantoihin.

Simojoen lohisaalis on vaihdellut 750 ja 1500 kg välillä. Vuonna 2022 saalis oli hieman muutamaa edellisvuotta pienempi. Myös myytyjen kalastuslupien määrä hieman pieneni. — **Kuva 11.** Simojoen lohisaalis kalastustiedustelujen perusteella arvioituna. Vuoteen 2009 saakka saalis ja myytyjen lupien määrä koskee Simon kunnan puolta, vuodesta 2010 lähtien mukana on myös Ranuan puolen saalis ja koko joen valtion alueille myytyjen lupien määrä. Ennen vuotta 1994 ei tiedusteluja tehty vuosittain, ja silloin saalisarvioihin sisältyivät kaikki kalastusmuodot. Sen jälkeen kyseessä on pelkästään vapakalastusvälinein saatu lohisaalis.

Poikastiheydet

Poikastiheydet Tornion- ja Simojoella on laskettu sähkökalastamalla useita lisääntymisalueita, ja estimoimalla kokonaistiheys kolmen kalastuskerran perusteella lasketuilla pyytävyyksillä kullekin koekalastusalueelle. Luonnonpoikasten tiheydet Tornion- ja Simojoella ovat olleet viime vuosina melko vakaat (Kuva 12 ja 13), mutta Simojoella ensimmäisen kesän poikasten tiheys oli poikkeuksellisen korkea vuonna 2023. Tornionjoella vanhempien poikasten tiheys on pienentynyt kaksi viimeistä vuotta (Kuva 12).

Tornionjoella kesänvanhojen lohenpoikasten keskimääräinen tiheys kasvoi hieman edellisvuodesta, mutta vanhempien poikasten keskitiheys puolestaan pieneni — **Kuva 12**. Luonnossa syntyneiden lohenpoikasten sekä tuki-istutuksista peräisin olevien poikasten estimoidut tiheydet Tornionjoen Suomen puoleisilla lisääntymisalueilla sähkökalastusten perusteella vuodesta 1986.

Simojoella nuorimpien lohenpoikasten keskimääräinen tiheys kasvoi hieman edellisvuodesta. Sen sijaan vanhempien poikasten keskitiheys pieneni. — **Kuva 13**. Luonnossa syntyneiden lohenpoikasten ja tuki-istutuksista peräisin olevien poikasten estimoidut tiheydet Simojoessa Portimojärven alapuolisilla lisääntymisalueilla sähkökalastusten perusteella vuodesta 1982.

Vaelluspoikasten määrä

Vaelluspoikasten määrää arvioidaan pyynti-merkintä-takaisinpyyntimenetelmällä sekä Tornion- että Simojoella. Se on keskeinen mittari lohikantojen tilalle Itämeren joissa. Tornionjoesta lohen vaelluspoikasia arvioitiin lähteneen vuonna 2022 lähes kaksi miljoonaa, Simojoesta noin 30 000 (Kuva 14). Simojoessa tuotanto oli jonkin verran arvioitua tuotantopotentiaalia alhaisempi, kun taas Tornionjoen arvioitiin olevan lähellä joen tuotantopotentiaalia (Kuva 14).

Sekä Tornionjoessa että Simojoessa vaelluspoikastuotanto (keskiluku) on ollut MSY-tasoa suurempi viimeiset kymmenen vuotta. Poikastuotannon ennustetaan jatkuvan hyvänä vuoteen 2026, jonne ennuste ulottuu. — **Kuva 14.** Lohen vaelluspoikasmäärät Tornion- ja Simojoessa vuosina 1997-2026 (2024-2026 ennusteita) sekä näiden kantojen tilan viitearvoina käytetyt potentiaalinen tuotanto (musta viiva), kestävän enimmäistuoton (MSY) tasoa vastaava tuotanto (sininen viiva) ja ICES:n neuvonannossaan käyttämä kriittinen kynnysarvo Rlim (punainen viiva). Rlim määritellään alhaisimmaksi vaelluspoikasten määräksi, josta lohikanta palautuisi takaisin MSY-tasolle yhdessä sukupolvessa mikäli kalastus lopetettaisiin (ICES). Vuosittaisten vaelluspoikasmäärien arvioiden epävarmuutta on kuvattu laatikko-janakuvioilla, joissa keskimmäinen viiva kuvaa mediaania. Myös referenssiarvoissa on epävarmuutta, mutta kuvissa esitetään ainoastaan referenssiarvojen mediaaniluvut.

Kymijoki

Nousukalamäärät

Kymijoki laskee mereen kolmen suuhaaran kautta. Nykytilassa lohi pääsee nousemaan Kymijokeen noin 40 km matkan Anjalankosken voimalaitokselle asti itäisten Langinkosken ja Korkeakosken haarojen kautta. Läntisen haaran suulla oleva Ahvenkosken voimalaitos estää lohien nousun sitä kautta jokeen täysin. Anjalankosken yläpuolinen jokialue muodostaa perättäisten voimalaitosten patoaltaiden ketjun, jossa ei ole jäljellä lohelle soveltuvaa lisääntymisaluetta.

Korkeakosken voimalaitoksen ja Langinkosken haarassa olevan Koivukosken voimalaitoksen yhteydessä olevat kalatiet toimivat puutteellisesti, mikä estää lohien nousua suurimpaan osaan kutualueita. Kalateistä nousseet kalamäärät ovat olleet toistaiseksi pieniä (Kuva 15). On arvioitu, että Korkeakosken padon alle nousseista lohista vähemmän kuin sadasosa nousee kalatiehen.

Kalateistä nousseiden lohien määrä on vaihdelleet noin 100-700 lohen välillä vuosittain. Suurin osa lohista on noussut Koivukosken säännöstelypadon kautta. Korkeakosken kalatie on toiminut huonosti. Sen kautta nousee arviolta alle prosentti padon alle kertyneistä lohista. Kymijoen lohikannan vahvistumisen pääasiallinen este on lohen nousun estävät voimalaitospadot ja niiden yhteydessä puutteellisesti toimivat kalatiet. — **Kuva 15.** Arvioidut nousulohien määrät Kymijoen kalateissä vuosina 2014–2023. Vuosina 2019 ja 2021–2022 Koivukosken voimalapadon kalatie oli suljettu.

Jokisaaliit

Kymijoessa kalastus tapahtuu pääosin Langinkosken ja Korkeakosken haaroissa vapavälinein. Vuosina 2019–2023 noin 80 % saaduista lohista vapautettiin takaisin jokeen. Kuvassa 16 on esitetty saaliiksi otettu ja vapautettu lohisaalis yhteensä Siikakosken, Ruhavuolteen sekä Korkeakosken kalastusalueilla. Saalistilasto edustaa noin 90 % koko Kymijoen lohisaaliista.

Lohisaalis on ollut viimeisen viitenä vuotena keskimäärin 1500 kiloa lukuunottamatta vuotta 2020, jolloin saalis oli 7200 kiloa. Lohisaalis kalastetaan pääosin Korkeakosken- ja Langinkosken haaroista voimalaitosten alapuolisilta jokialueilta. — **Kuva 16.** Kymijoen lohisaalis vapavälineillä vuosina 1995–2023 (saaliiksi otettu ja takaisin päästetty yhteensä).

Vaelluspoikasten määrä

Anjalankosken alapuolisen jokialueen arvioidaan voivan tuottaa enimmillään 100 000–300 000 vaelluspoikasta. Kymijoen vaelluspoikastuotanto kuitenkin rajoittuu toistaiseksi pääosin Langinkosken haaraan meren ja Koivukosken voimalan väliselle jokialueelle. Vaelluspoikastuotannossa on ollut kasvava suuntaus, mutta poikasmäärän arvioidaan pienenevän vuosina 2024–2025. Poikasmäärän arvioidaan vaihdelleen 13 000–100 000 poikasen välillä viimeisen kymmenen vuoden aikana (Kuva 17). Poikastuotantoarvio on epävarma.

Kymijoen vaelluspoikasmäärissä oli kasvava suuntaus vuoteen 2022 asti, mutta sen jälkeen poikasmäärä on pienentynyt. Vuonna Vuonna 2022 poikasia lähti merelle oli noin 65000 kpl. Vuosina 2024 ja 2025 vaelluspoisia ennustetaan tulevan Kymijoesta keskimäärin 17 000 kpl. Arvio perustuu sähkökoekalastuksissa havaittuihin jokipoikastiheyksiin ja on epävarma. Valtaosan poikasista arvioidaan syntyvän Langinkoskenhaarassa, missä poikastuotantoaluetta on vain reilu 20 ha. — **Kuva 17.** Kymijoen lohen vaelluspoikastuotantoarvio vuosille 1993–2025 sähkökalastusten (orans.) ja smolttiruuvin (sin.) perusteella. Smolttiruuviarvion on tehnyt Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Vuosina 2020 smolttiruuvi ei ollut käytössä ja vuodelta 2023 arvio ei ollut vielä saatavissa.

Merisaaliiden kehitys ja kalastuskuolevuus

Itämeren alueen kaikkien maiden lohisaalis on pienentynyt historiallisen pieneksi (Kuvat 18–20). Saalista on pitkällä aikavälillä asteittain pienentänyt vaelluspoikasten heikentynyt eloonjäänti sekä vähentynyt kaupallinen kalastus.

Kaupallisen kalastuksen saaliiden pienentymistä ja merialueen kalastuskuolevuuden vähenemistä (Kuva 21) selittävät monet muutokset. Vuonna 2008 voimaan tullut ajoverkkokalastuskielto siirsi tilastoidun lohisaaliin painopistettä avomereltä rannikolle ja jokiin. Suomessa ja Ruotsissa lohen avomerikalastus Etelä-Itämerellä lopetettiin vuonna 2013, ja kalastus siirtyi kokonaan rannikoille. Lohen kalastuskiintiö on myös pienentynyt rajoittaen lohenkalastusta useissa maissa vuodesta 2012 alkaen. Kun meritaimenen kaupallinen kalastus Itämeren ulappa-alueilla kiellettiin vuonna 2019, myös laiton lohenkalastus loppui Etelä-Itämerellä, missä kalastajat olivat siihen asti väärinraportoineet lohisaalistaan meritaimeneksi. Hylkeet ovat haitanneet lohenkalastusta Pohjois-Itämerellä 1990-luvun alkupuolelta lähtien — 2010-luvun lopulla hylkeet olivat levittäytyneet Etelä-Itämerelle asti.

Vuosina 2022 ja 2023 lohen kaupallinen kalastus on ollut kielletty Itämeren pääaltaalla, ja ainoastaan rajoitettu vapaa-ajakalastus on ollut siellä sallittu (vetouistelua 1 rasvaeväleikattu lohi/henkilö/päivä). Myös kaupallinen rannikkokalastus on vähentynyt.

Koko Itämerenalueen lohisaalis oli vuonna 2023 noin 450 tonnia ja vuonna 2022 noin 600 tonnia. Tätä edeltävä viitenä vuotena saalis oli noin 1 000 tonnia/vuosi. Vuodesta 2019 lähtien väärinraportoinnin arvioidaan olleen häviävän pientä. Myös raportoimaton saalis ja saaliin poisheitto on ollut vähäistä. — **Kuva 18**. Kaikkien maiden yhteenlaskettu tilastoitu ja raportoimaton lohisaalis sekä poisheitto koko Itämeren alueelta vuosina 1974–2023. Vapaa-ajankalastuksen saaliit sisältyvät tilastoituun saaliiseen. Lisäksi on esitetty koko saalisarvion 95 %:n todennäköisyysväli (90 % vuodesta 2001 alkaen). Arviot raportoimattoman saaliin ja poisheiton määristä sekä todennäköisyysvälistä on saatavissa vuodesta 1981 alkaen. Raportoimattomasta saaliista suurin osa on ollut Puolan kalastuksessa meritaimensaaliiksi väärinraportoitua lohisaalista. Vuodesta 2001 alkaen väärinraportoitu ja raportoimaton saalis on eritelty. Vuonna 2022 lohen kaupallinen kalastus oli kielletty Itämeren pääaltaalla.

Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden alueen lohisaalis oli vuonna 2023 noin 380 tonnia ja vuonna 2022 noin 510 tonnia. Tätä edeltävänä viitenä vuotena saalis oli keskimäärin 800 tonnia. Valtaosa saaliista kalastettiin rannikolta ja jokialueilta. — **Kuva 19**. Kaikkien maiden yhteenlaskettu tilastoitu lohisaalis Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella vuosina 1974–2023. Vapaa-ajankalastuksen saaliit sisältyvät arvioihin.

Suomenlahden lohisaalis oli oli vuonna 2023 noin 36 tonnia ja vuonna 2022 noin 35 tonnia. Tätä edeltävänä viitenä vuotena saalis oli keskimäärin 57 tonnia. Saalis kalastetaan lähes kokonaan rannikolta, mutta pieneltä osalta myös jokialueilta. Suomenlahden ulapalta lohenkalastus loppui 2000-luvulle tultaessa. — **Kuva 20**. Kaikkien maiden yhteenlaskettu tilastoitu lohisaalis Suomenlahdella vuosina 1974–2022. Vapaa-ajankalastuksen saaliit sisältyvät arvioihin.

Avomerikalastuksen synnyttämä kuolleisuus oli noin 5% vuosina 2019-2021 ja noin 2% vuosina 2022-2023, jolloin avomerellä oli vain vetouistelua. Myös rannikolla kalastuskuolevuus on asteittan vähentynyt, mutta on ollut hieman yli 10% viimeisenä viitenä vuotena. — **Kuva 21.** Suhteellinen kalastuskuolevuus Etelä-Itämeren avomerikalastuksessa (vasemmalla) ja Pohjanlahden rannikkokalastuksessa (oikealla) vuosina 1989–2023.

Vaelluspoikasten istutukset ja eloonjäänti

Vaelluspoikasten laitostuotanto Pohjanlahdella on pysynyt noin kolmessa miljoonassa/vuosi jo useita vuosia (Kuva 22a). Koko Itämeren alueen jokiin istutetaan vuosittain noin 4,4 miljoonaa vaelluspoikasta. Vaelluspoikaset istutetaan padottuihin jokiin lähinnä velvoiteistutuksina. Laitostuotanto on hieman suurempaa kuin luonnollinen vaelluspoikastuotanto koko Pohjanlahdella (Kuva 22b). Vaelluspoikasistutusten lisäksi Itämeren jokiin istutettiin vuonna 2023 noin 0,5 miljoonaa silmäpisteasteen mätimunaa ja noin 2 miljoonaa pienpoikasta (kaikki maat yhteensä).

Luonnonpoikasten eloonjäänti ensimmäisen merivuoden aikana (ns. post-smolttivaiheen eloonjäänti) Pohjanlahdella on viime vuosina ollut arviolta 8–17 % (Kuva 23) vuonna 2021 eloonjäännin ollessa koko aikasarjan heikoin.

Pohjanlahden alueelle on istutettu viitenä viime vuotena keskimäärin 2,8 miljoonaa vaelluspoikasta vuosittain. Alueen luonnonlohijoista on syntynyt samaan aikaan keskimäärin yhteensä 2,7 miljoonaa vaelluspoikasta vuosittain. Enimmillään on istutettu yli 4 miljoonaa vaelluspoikasta (vuonna 1986). Luonnonpoikastuotanto on moninkertaistunut sitten vuoden 1996, jolloin vaelluspoikasia arvioidaan syntyneen vain noin 270 000 kappaletta. — **Kuva 22a.**

Luonnon vaelluspoikasten eloonjäänti on vaihdellut 11-18 % välillä viimeiset 15 vuotta. — **Kuva 23.** Luonnon vaelluspoikasten eloonjäänti vuosina 1987–2021 (mediaani sekä 5% ja 95% kvantiilit).

Kirjallisuusluettelo

ICES. 2023. Baltic Salmon and Trout Assessment Working Group (WGBAST). ICES Scientific Reports. 5:53. 465 pp. https://doi.org/10.17895/ices.pub.22800983

ICES. 2024. Baltic Salmon and Trout Assessment Working Group (WGBAST). ICES Scientific Reports. 6:42. 425 pp. https://doi.org/10.17895/ices.pub.25868665

Anon. 2023. Status of the Tana/Teno River salmon populations in 2022. Report from the Tana/Teno Monitoring and Research Group nr 1/2023

Palm, S. Romakkaniemi, A. Dannewitz, J. Pakarinen, T. Veneranta, L. Vähä, V. ja Broman, A. 2024. Tornionjoen lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakannat – yhteinen ruotsalais-suomalainen biologinen selvitys sopivien kalastussääntöjen arvioimiseksi vuodelle 2024. Sveriges lantbruksuniversitet ja Luonnonvarakeskus. 51 s.