Villisika

Villisika on tulokaslaji, joka on levinnyt Suomeen kaakkoisrajan yli Venäjältä. Osa villisikakannastamme on alkuperältään myös tarhakarkulaisia. Tehokkaasti levittäytyvä villisika uhkaa usein paikallisia lajeja sekä aiheuttaa vahinkoja maataloudelle ja levittää tauteja tuotanto- ja villieläimiin. Suomessa kantaa pyritäänkin rajoittamaan tehokkaalla metsästyksellä vahinkojen vähentämiseksi. Levittäytyvän villisikakannan hoitamiseen tarvitaan myös tietoa kannan koosta ja levinneisyydestä sekä niihin vaikuttavista tekijöistä.

Luke on vuodesta 2017 lähtien kehittänyt villisian kannanarviointia. Luken tilastotieteellinen menetelmä pyrkii hyödyntämään tehokkaasti useita eri tietolähteitä, joista Luke tuottaa vuosittain kansallisen villisikakanta-arvion. Keskeisimpiä tietolähteitä runsauden ja levinneisyyden arvioinnissa ovat suomalaisten metsästäjien tuottama arvio alueensa villisikojen runsaudesta sekä tieto saalismääristä. Kannanarviointiin sisältyy lukuisia epävarmuustekijöitä, joten saatu numeerinen tulos on nähtävä enemmänkin suuruusluokkaa kuvaavana kuin tarkan yksilömäärän antavana arviona.

Suomessa villisika on luontaisesti levittäytyvä tulokaslaji, jonka esiintymisalue laajenee sen levittäytyessä aktiivisesti itärajan yli. Villisikaa on Euroopassa tutkittu paljon, mutta tutkimustietoa lajn pohjoisilta alueilta on erittäin vähän. Kannan koon ja siinä tapahtuvien muutosten seuraaminen tarvitsee useita työkaluja, kansalaisten ja metsästäjien kautta saadun tiedon lisäksi myös kotimaista tutkimusta.

Taustaa

Luonnonvarakeskus aloitti vuonna 2020 tutkimusprojektin villisikojen elinympäristön käytön tutkimiseksi. Hankkeen taustalla on levittäytyvä ja kasvava villisikakanta, sen vaikutukset maataloudelle ja alkuperäisluonnolle. Realistisen uhkakuvan muodostavat myös villisikojen mukana mahdollisesti leviävät eläintaudit, erityisesti afrikkalainen sikarutto (ASF). Suomeen levitessään ASF aiheuttaisi mittavia taloudellisia seuraamuksia sikataloudelle. Myös riistatalous kärsisi, koska epidemia johtaisi metsästys- ja riistaruokintarajoituksiin. Vaikka afrikkalaisen sikaruton on arvioitu saapuvan todennäköisemmin ihmisen mukana, villisikakannalla on suuri merkitys taudin levittämisessä ja ylläpitäjänä epidemian puhjetessa.

Villisian elinympäristön käyttöä koskevan tiedonpuutteen paikkaamiseksi maa- ja metsätalousministeriö myönsi Lukelle määrärahan villisikojen pannoittamiseen.

Pyyntimenetelmät

Villisikojen pyynti tapahtuu elävänä pyytävillä loukuilla, joihin eläin houkutellaan ravinnon (esim. maissi, ohra, vehnä) avulla.

Loukun laukaisu tapahtuu etänä, siten että loukun laukaisevalla henkilöllä on reaaliaikainen kamerayhteys loukulle. Käytössä on myös loukkuja, joissa siat itse laukaisevat oven sulkeutumisen ruokaa tonkiessaan.

Kun sika on saatu loukkuun, se nukutetaan. Nukutusaine vaikuttaa muutamassa minuutissa, jonka jälkeen eläin punnitaan ja mitataan, siitä otetaan näytteitä sekä asennetaan korvamerkit ja seurantalaite. Eläin vapautetaan loukusta pyyntipaikalla sen herättyä.

Eläinten hyvinvoinnin huomioiminen tutkimuksessa

Tutkimus, ja siinä käytettävät menetelmät ovat Eläinkoelautakunnan (ELLA) sekä Etelä-Suomen Aluehallintoviraston yhteydessä toimivan Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunnan (TOKES) hyväksymiä. Eläinten käsittelyyn osallistuvilla henkilöillä on eläinkokeisiin liittyvän lainsäädännön vaatima pätevyys kyseiseen työhön.

Seurantalaitteet

Eläinten seurantaa tehdään GPS-pannan avulla. Paikkatiedonvälitys pannasta tutkijoille tapahtuu satelliitin välityksellä. GPS panta paikantaa eläimen sijainnin ja lähettää sen tietokantaan, josta tutkijat voivat sen ladata.  Liikkumistieto pannoitetuista villisioista on julkisesti näkyvissä Luken sivuilla https://luonnonvaratietoluke.fi.

GPS pannan paino on vajaan parin prosentin verran eläimen painosta ja panta asennetaan yli 60 kg painaville yksilöille. GPS-pannassa (Vectronic Vertex Lite GPS) on itseavautumismekanismi. Panta aukeaa automaattisesti tutkimuskauden lopussa. Sen voi laukaista myös etänä ennen aukeamisajankohtaa.

Projektissa testataan pienimuotoisesti myös muun tyyppisten seurantalaitteiden toimivuutta villisikatutkimukseen.

Tutkimusalueet ja -kysymykset

Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi toiminta keskittyy villisian esiintymisalueen ydinalueille. Pannoituksia tehdään pääasiallisesti lähellä itärajaa Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Karjalassa. Käytännössä toiminta-alueet määräytyvät villisikojen liikkumisen perusteella.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää villisikojen ekologiaa etenkin liikkumisen kannalta: kuinka suuren osan vuotta ne viettävät Suomessa, kuinka syvälle sisämaahan ne vaeltavat ja asettuvatko ne sinne ja kuinka ne käyttäytyvät, kun lumipeite kasvaa. Lisäksi tärkeitä elementtejä tutkimuksessa on selvittää, kuinka ihmistoiminta ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat villisikojen käyttäytymiseen.

Kaikki tämä tieto on tärkeää kannanhoidossa ja ASF-riskin arvioinnissa sekä maa- ja metsätalouteen kohdistuvien vahinkojen ennaltaehkäisemisessä.

Tutkimusprojektiin liittyvä yhteistyö

Pannoituksiin liittyvä pyyntitoiminta tapahtuu yhteistyössä paikallisten maanomistajien sekä metsästäjien kanssa. Tutkimusprojekti tekee läheistä yhteistyötä villisikaan liittyvien keskeisten toimijoiden kanssa.

Maa- ja metsätalousministeriön tilaama selvitys Suomen itärajan villisika-aidan ekologisista vaikutuksista ei johda jatkotoimiin. Selvityksen mukaan Suomen itärajalle rakennettava aita ei pystyisi estämään villisian leviämistä Suomeen.

Linkki: Itärajan villisika-aitaselvitys ei johda jatkotoimiin, mmm.fi