Valkohäntäpeuran talvikanta 2024

Suomen valkohäntäpeurakanta arvioitiin viimeisimmän metsästyskauden 1.9.2023-15.2.2024 päätteeksi nyt toista kertaa hirvitalousaluekohtaisen (HTA) mallin avulla. HTA-mallissa mukana olleiden alueiden yhteenlaskettu valkohäntäpeurakanta oli n. 117 000 yksilöä (95 % todennäköisyysväli 110 000–124 000 yksilöä) (Kuva 1). Valkohäntäpeurakanta on HTA-mallin perusteella pienentynyt viime vuodesta (–11,0 %) ja vuoden 2020 huippulukemista (–22,1 %).

Kannan tuotto, sukupuolijakauma ja kuolleisuus arvioitiin hirvitalousaluekohtaisesti. Koko maan kannan parametrit laskettiin näistä talvikannan koolla painotettuina keskiarvoina. Koko maan kannan tuotoksi saatiin näin 53,5 vasaa sataa aikuista kohti (95 % todennäköisyysväli 51,6–55,3 vasaa/100 aikuista). Jäävän aikuiskannan sukupuolijakaumaksi arvioitiin 1,29 naarasta urosta kohden (95 % todennäköisyysväli 1,16–1,42 naarasta/uros). Arvion mukaan muun kuin metsästyksen aiheuttama poistuma vei koko maan kannasta viime vuonna noin 9,8 % (95 % todennäköisyysväli 8,2–11,3 %) ennen seuraavaa jahtikautta. Tämä kuolleisuus ei sisällä vasojen kesäaikaista kuolleisuutta. Tuloksiin sisältyy epävarmuutta erityisesti vasatuoton ja petojen sekä liikenteen aiheuttaman kuolleisuuden arvioinnissa sekä kannan runsauden indekseihin liittyvien erityispiirteiden johdosta. Koko maan valkohäntäpeurakannan muu kuin metsästyksestä aiheutuva laskennallinen kuolleisuus voi siten olla arvioitu liian matalaksi tai korkeaksi. Jos kuolleisuus on todellisuudessa voimakkaampaa, täytyy kannan olla nyt arvioitua suurempi, ja päinvastoin.

Päättyneen metsästyskauden alussa olleen metsästettävän kannan kooksi arvioitiin HTA-mallin perusteella 176 000 yksilöä (95 % todennäköisyysväli 168 000–183 000 yksilöä). Metsästettävä kanta pieneni edellisvuodesta 11,3 % (95 % todennäköisyysväli 10,9–11,7 %) (Kuva 2). Metsästettävän kannan aikuisten sukupuolijakaumaksi arvioitiin 1,19 naarasta urosta kohden (95 % todennäköisyysväli 1,10–1,27 naarasta/uros). Kannan koon ja rakenteen tunnusluvut epävarmuuksineen mahdollistavat kannan säilyttävän saaliin määrän arvioimisen. 

Syksyllä 2024 alkavan metsästyskauden alun kannan kooksi ennustettiin kuluneen metsästysvuoden parametrien perusteella HTA-mallin perusteella 154 000 yksilöä (95 % todennäköisyysväli 132 000–171 000 yksilöä). Kannan ennallaan pitämiseksi vaadittava saalismääräksi ennustettiin tulevalla metsästyskaudella koko maan tasolla noin 38 000 yksilöä (vanhan mallin mukaan noin 42 000 yksilöä). Kannan leikkaamiseksi 90–95 % todennäköisyydellä olisi tulevan kauden saalismäärän oltava 54 000–59 000 yksilöä. Niiden hirvitalousalueiden osalta, joille alueelliset riistaneuvostot ovat asettaneet tiheystavoitteen, on tavoitteen ylä- ja alarajoja vastaava saalismäärä yhteensä 54 000–70 000 yksilöä. Luvut eivät ole verotussuosituksia, sillä tulevan kauden metsästettävän kannan koko riippuu kevään ja kesän säilyvyydestä ja tuotosta, joihin liittyy suurempi epävarmuus kuin laskennassa käytettyihin edellisen vuoden säilyvyys- ja tuottoparametreihin.

Valkohäntäpeuran talvikannan 2024 tiheys sekä tässä tapahtuneet muutokset edellisvuoden samaan ajankohtaan nähden on esitetty kuvassa 3 (ks. hirvitalousalueiden nimet liite 1). Kanta oli tihein hirvitalousalueilla VS-EH, SA-PH-EH, UU 2 ja EH 1 (kuva 3A) ja näillä alueilla kantojen tiheydet myös pienenivät eniten (-4,5 - -8,6 yksilöä/1000 ha, kuva 3B). Tiheydet pienenivät myös useimmilla etelän ja lounaan rannikkoseutujen hirvitalousalueilla (-1,1 - -4,5 yksilöä/1000 ha, kuva 3B). Harvan kannan alueella sisämaassa tiheydet pienenivät vain vähän ja pysyivät PH 1 ja KAS-EH -alueilla käytännössä ennallaan. Levinneisyysalueen reunamien hirvitalousalueilla yksilömäärät olivat pieniä, jolloin erilaiset satunnaistekijät voivat aiheuttaa suuria suhteellisia muutoksia kannan tiheyteen.

Valkohäntäpeurakanta on pienentynyt useimmilla hirvitalousalueilla jo 2–3 vuoden ajan (kuva 4), mutta VS 4 alueella kasvu näyttää pysähtyneen vasta edellisen kanta-arvion jälkeen. Kannan koon lasku on ollut erityisen jyrkkää EH 1, EH 3, SA-PH-EH, RP-PO 2 alueilla. Alueilla SA-PH, SA 1-2, EH 2, KS 1, VS 1 ja PO 1 kannan pieneneminen on puolestaan ollut verraten loivaa. HTA-mallin tuottama kanta-arvio on yleisesti vanhan koko maan mallin alueellisia jyvityksiä korkeampi (kuva 4). Mallien erot ovat suhteellisesti suurimmat niillä hirvitalousalueilla, joilla on korkein valkohäntäpeurakanta. Harvemman kannan alueilla mallien tulokset ovat lähempänä toisiaan. Mallien erot ovat monella hirvitalousalueella pienentyneet oltuaan usein suurimmillaan kannan koon huippuvuoden 2020 tienoilla. Mallien vertailu tukee käsitystä, että jäävän kannan ilmoitusten perusteella tehty alueellinen jyvitys on aliarvioinut valkohäntäpeurakannan kokoa tiheimmillä alueilla. Kannan leikkaamiseen tähtäävän verotussuunnittelun on siksi suositeltavaa perustua HTA-mallin tuottamaan kanta-arvioon. 

HTA-mallin tuloksista tuotettiin aiempien vuosien mukaisesti koko Suomelle arvioitu metsästyskauden jälkeinen kannan valkohäntäpeuratiheyden kartta (Kuva 5). Tiheyspinta muodostettiin HTA-mallista RHY-tasolle lasketuista tiheyksistä. Osa riistanhoitoyhdistyksistä on kokonaisuudessaan yhden HTA:n alueella, jolloin näiden laskennallinen tiheys on sama kuin HTA-tasolla. Useamman kuin yhden HTA:n alueelle osuvien RHY:den tiheys laskettiin maapinta-alojen päällekkäisyydellä painotettuna keskiarvona kyseisten HTA:den tiheydestä. 

Muutokset valkohäntäpeurakannan levinneisyysalueessa ovat hitaita ja peräkkäisten vuosien välisissä eroissa satunnaisvaihtelun rooli on merkittävä. Nyt kannan pohjoisraja kulkee Raahen seudulta Oulujärven eteläpuolelle ja Pielisen ympäristöön (kuva 5). Valkohäntäpeuroja voi esiintyä myös tämän alueen ulkopuolella, mutta metsästyksen puuttuessa niistä ei kerry kannanarvioinnin edellyttämiä tietoja.

Uuden HTA-mallin tulosten vertailukohdaksi toteutettiin myös aiempina vuosina käytettyyn koko maan malliin perustuva arvio, jonka mukaan talven 2023–2024 kanta oli noin 95 000 yksilöä (95 % todennäköisyysväli 87 000–104 000 yksilöä) (Kuva 1). Vanhan mallin mukaan metsästyksen jälkeinen kannan koon muutos oli edellisvuotiseen verrattuna n. −11,4 %. 

Valkohäntäpeuran kanta-arviossa populaatiomallin syntyvyys- ja kuolleisuusparametreille pyritään löytämään estimaatit, joilla mallin tuottama kannan kehitys vastaa parhaalla mahdollisella tavalla kannan kokoa kuvaavien indikaattoreiden kehitystä. Indikaattoreita ovat kolarimäärä, saalis, metsästäjien arvio jäävän peurakannan koosta sekä peuroja saalistavan ilveskannan koko. Näistä kolarimäärä ja metsästäjien ilmoittama arvio kasvoivat vuosina 2016–2020 ja pienivät sen jälkeen (kuva 6). Suurin muutos on kuitenkin saalismäärässä, joka kasvoi vuoteen 2021 asti. Ilveskanta puolestaan laski vuosina 2016–2018, kääntyen sen jälkeen näihin päiviin asti jatkuneeseen kasvuun. Vuoden 2020 jälkeen kolarimäärä ja metsästäjien arvio valkopeurakannan koosta ovat laskeneet, samoin saalismäärä vuodesta 2021 alkaen.

Kolarimäärää pidetään yhtenä luotettavimmista kannan koon kehityksen mittarina, joskin sen määrään voi vaikuttaa esim. lumen syvyys ja muut eläinten liikkumisaktiivisuuteen vaikuttavat tekijät. Suurriistavirka-apu eli SRVA-toiminta on tuottanut kattavaa ja luotettavaa kolariaineistoa vuodesta 2017. Valkohäntäpeuran kannanarvioinnin luotettavuudelle on tärkeää, että arvokas vapaaehtoistoiminta jatkuu. Myös metsästyskaudesta 2021 alkaen kerätyt jahdinaikaiset näköhavainnot ovat edelleen tärkeitä, sillä niiden perusteella arvioidaan aikuisten naaraiden vasatuottoa. Havaintojen ilmoittamisen toivotaan lisääntyvän nykyisestä ja tulevan yleiseksi käytännöksi kaikessa valkohäntäpeuran metsästyksessä.

Myös metsästysseura- tai -seuruetasolla tehdyt arviot jahtikauden jälkeen jäävästä valkohäntäpeurakannasta ovat tärkeitä tilastollisessa kannanarvioinnissa. Yksilömäärän arvioiminen maastossa voi olla vaikeaa eläinten pysyessä piilossa tai niiden jättämien jälkien sotkeutuessa toisiinsa. Tämä johtaa yleisesti paikalliskannan aliarviointiin, joka näyttää koskevan erityisesti tiheimmän peurakannan alueita. Paikallisia arviota on monin paikoin ryhdytty korjaamaan keväällä lumen sulamisen jälkeen toteutettujen peltolaskentojen myötä. Havaitut yksilömäärät ovat johtaneet seuraavan metsästyskauden jälkeen ilmoitettavan jäävän kannan koon arvioiden tasokorotukseen. Tasokorjausten ohella jäävän kannan ilmoituksiin sisältyvää satunnaisvaihtelua lisää myös ilmoittamatta jääneet alueet. Kattavan paikallisarvioiden ilmoittamisen lisäksi on toivottavaa, että peltolaskentojen tiedot saatetaan tutkimuksen käyttöön Oma riista -järjestelmässä kehitteillä olevan toiminnallisuuden myötä. 

Kannanarvioinnin perustuessa suurelta osin metsästäjien tuottamaan ja Suomen riistakeskuksen kokomaan tietoon, esitämme kiitokset osapuolten aktiivisuudesta ja hyvästä yhteistyöstä!