Viljelykasvit

Kasvintuotanto on riippuvaista kasvukauden lämpötiloista ja sateista. Ilmastonmuutoksen myötä ilmaston odotetaan lämpenevän ja sään ääri-ilmiöiden yleistyvän. Lähtökohtaisesti monivuotisten kasvien viljely on ilmaston näkökulmasta yksivuotisia parempi vaihtoehto, koska silloin pelto muokataan harvemmin ja se pysyy kasvipeitteisenä pidempään (katso myös sivu kasvipeitteisyys). Nurmi myös pystyy hyödyntämään kasvukauden alussa ja lopussa säteilyä nopeammin yhteyttämiseen (ja näin ollen hiilen sitomiseen) kuin yksivuotiset lajit (Kuva 1). Yksivuotiset kasvit hukkaavat lyhyestä kasvukaudesta parikin kuukautta lähtiessään kasvuun vasta myöhemmin ja tuleentuessaan jo aikaisin syyskesällä. Toisaalta pellosta tulee päästöjä myös talvella lumen alta sekä keväällä lumen ja roudan sulaessa, eikä aina ole selvää, ovatko nämä suurempia viljapellolla vai nurmipellolla.

Image

Viljelykasvien valinnalla voidaan turvata sadon onnistumista muuttuvissa sääoloissa. Perustamalla nurmi suojaviljaan voidaan edesauttaa nurmen kunnollista perustumista ja näin varmistaa pidempi yhtäjaksoinen nurmipeite. Turvepeltojen kohdalla parantamalla pellon kantavuutta syvä- ja laajajuurisilla viljely- tai aluskasveilla voidaan turvata sadonkorjuun onnistuminen märemmältäkin pellolta, pohjaveden pinnan noston tai sateisen kesän takia. Toisaalta turvepeltojen kohdalla syväjuuristen kasvien viljely on herättänyt kysymyksiä siitä, viekö pidempi juuristo happea vielä syvemmälle voimistaen turpeen hajotusta ja kiihdyttävätkö vapautuvat juurieritteet turpeen mineralisaatioprosesseja voimistaen kasvihuonekaasupäästöjä. Mutta jos syväjuuristen kasvien avulla voidaan turvepeltoja viljellä märempänä, huoli voimistuvista kasvihuonekaasupäästöistä ei tässä suhteessa ole välttämättä ongelma. Toisaalta jos kasvi ei märissä olosuhteissa kasvata pitkää juurta niin pellon kantavuuskaan ei tällöin välttämättä parane. Kasvilajit, jotka kasvattavat kivennäispelloilla pitkät juuret, eivät sitä välttämättä tee turvepelloilla, missä veden saanti on kasville helpompaa.

Tärkeimpiä tekijöitä ilmaston kannalta hyvässä viljelyssä on onnistunut sato, jolloin sadon tuottamiseen tarvitaan vähemmän pinta-alaa. Sadonkorjuun onnistumista voidaan turvata käyttämällä monilajista kasvustoa, joka sopeutuu erilaisiin sääoloihin yksilajista paremmin. Kasveja voidaan jaotella toiminnallisiin ryhmiin niiden ominaisuuksien, kuten kasvutavan ja lehtien kemiallisen koostumuksen perusteella. Nämä toiminnalliset ominaisuudet puolestaan voivat vaikuttaa esimerkiksi kasvin yhteytystehokkuuteen ja sitä kautta hiilensidontaan. Eri lajikkeilla ei ole tämän hetken tiedon mukaan suurta vaikutusta, mutta lajien välillä on todettu eroja esimerkiksi hiilensidontapotentiaalinnan suhteen (Chen ym. 2022).: ruokonadan on 

Kerääjäkasvilla tarkoitetaan viljelykasvia, joka kylvetään joko pääkasvin alle tai pääkasvin sadonkorjuun jälkeen (Kuva 2). Niillä voidaan sitoa pääkasvien, kuten viljojen, käyttämättä jääneitä ravinteita, torjua eroosiota, parantaa pellon kantokykyä ja maan kasvukuntoa sekä torjua rikkakasveja (Kuva 3 a ja b). Kerääjäkasvien avulla voidaan myös lisätä kasvipeitteellistä yhteyttävää aikaa kasvukauden alussa sekä kasvukauden lopulla satokasvin tuleennuttua ja pääkasvin sadonkorjuun jälkeen (Malin 2020). Esimerkiksi palkokasvien on todettu sitovan ilmakehästä typpeä, mutta tehokkuus vaihtelee eri lajien välillä (Carlsson ym. 2003).

Image

Image

Image

Carlsson G. ja Huss-Danell K. 2003. Nitrogen fixation in perennial forage legumes in the field. Plant and Soil, 253, s. 353-372. https://doi.org/10.1023/A:1024847017371 

Chen J., Manevski K., Laerke P. ja Jorgensen U. 2022. Biomass yield, yield stability and soil carbon and nitrogen content under cropping systems destined for biorefineries. Soil & Tillage Research, 221, 105397. https://doi.org/10.1016/j.still.2022.105397 

Malin, Eliisa. 2020. Kerääjäkasviopas, käytännön ohjeita kerääjäkasvien hyödyntämiseen Suomessa. Hakupäivä 3.10.2023 https://www.carbonaction.org/wpcontent/uploads/2020/06/Keraajakasviopas2020.pdf