Eloperäiset maatalousmaat

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2022). Turvepeltojen (Kuva 1) kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on haasteellisen tavoitteen saavuttamiseksi katsottu olevan yksi tehokkaimmista päästövähennyskeinoista, sillä niiden päästöt kattavat jopa 50–60 % maataloussektorin kokonaispäästöistä, vaikka niiden osuus viljelyalasta on vain noin 10 % (Forsell ym. 2023).

Eloperäisillä eli orgaanisilla mailla tarkoitetaan maalajeja, joissa on eloperäistä ainesta yli 20 %. Näitä ovat turve-, multa-, lieju- ja mutamaat. Suomessa turpeeksi luokitellaan maa, jossa on orgaanista ainesta yli 40 %. Paksuturpeisella pellolla turvekerroksen paksuus on yli 60 cm, kun taas ohutturpeiseksi lasketaan 30–60 cm turvekerroksen omaava pelto. (Räsänen ym. 2023). Ojittamattomat suot varastoivat runsaasti hiiltä, niiden dityppioksidin (N2O) päästöt ovat hyvin pienet, mutta hapettomista olosuhteista johtuen metaanin (CH4) päästöt ovat suuret. Soiden ojittaminen viljelykäyttöön lisää hapen määrää turvekerroksessa voimistaen turpeen hajotusta.  Turpeen hajoaminen vapauttaa hiiltä ilmakehään hiilidioksidina (CO2) sekä vesistöihin liukoisessa muodossa. Lisäksi N2O-päästöt voimistuvat, mutta CH4-päästöt pienenevät tai turvepelto voi olla jopa CH4-nielu eli maa sitoo metaania. 

Suomen peltoalasta on noin kolmasosa nurmipeitteisenä ja säilörehu on useana vuonna ollut yleisin viljelyskasvi (Luonnonvarakeskus 2023), joten erityisesti hiiliviisaan nurmiviljelyn kehittäminen on Suomessa merkittävä tavoite. Hiiliviisaan viljelyn tavoitteena on vähentää ilmakehään pääsevän hiilen määrää ja siten hidastaa ilmastonmuutosta. Hiilidynamiikkaan vaikuttavat viljelyratkaisut (lannoitus, niittokorkeus, uusimismenetelmä, hiilisyötteen laatu), maaperä (erityisesti orgaanisen aineen määrä ja savespitoisuus), sääolosuhteet (lämpötila ja kosteus ja roudan esiintyminen) ja peltojen viljelyhistoria (raivauksesta kulunut aika, viljelykierto). 

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen tutkiminen on monin tavoin hyvin erilaista verrattuna esimerkiksi metsätalouden vastaaviin tutkimuksiin. Maataloudessa viljelykierrot ovat lyhyitä ja sisältävät runsaasti erilaisia muuttujia, joiden huomioiminen on välttämätöntä kokonaiskuvan luomiseksi. Kasvukaudet ovat hyvin erilaisia, mikä vaikuttaa ympäristöparametrien lisäksi kulloisenkin vuoden satoon ja viljelytoimenpiteisiin. Hiilen ja typen kierto maataloussysteemissä on kaikkinensa nopeampaa verrattuna metsäekosysteemiin ja asettaa omat haasteensa tutkimusten toteuttamiselle. Mittauksia on toteutettava useana vuotena, jotta saadaan kiinni esimerkiksi koko nurmikierto ja sen eri vaiheiden vaikutukset. Ympäristötutkimuksille on tyypillistä, että esimerkiksi erilaisten kasvukausien ja talvien vuoksi mittaustulokset voivat olla hyvin vaihtelevia.

Forsell, P., Grönfors, K., Kallanto, J., Kareinen, T., Lindh, P., Niinistö, S., Luomaniemi, V., Haakana, M., Heikkinen, Jaakko, Heikkinen, Juha, Henttonen, H., Myllykangas, J.-P., Nousiainen, J., Ollila, P., Perttunen, J., Silfver, T., Tarpio, X., Tuomainen, T., Vikfors, S., Virkkala, S., Wall, A., Forsberg, T., Koskinen, J., Mikkola-Pusa, J., Munther, J., Petäjä, J., Saarinen, K., Lauhkonen, A., Mäkelä, K., Uitto, P., 2023. Finland’s National Inventory Report 2023. Helsinki.

Luonnonvarakeskus. 2023. Käytössä oleva maatalousmaa. https://www.luke.fi/fi/tilastot/kaytossa-oleva-maatalousmaa 

Räsänen, T.A., Myllys, M., Kekkonen, H., Tapio S., Pitkänen, T., Laatikainen, M. Laine-Petäjäkangas, A., Väänänen, T., Palmu, J.-P., Kivimäki, A. & Oksanen J. 2023. Turvepeltolohkojen määrittely ja tunnistaminen : Maatalousmaiden turvetieto (MaaTu) -hankkeen raportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 58/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki.

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2022. Hiilineutraali Suomi 2035 – kansallinen ilmasto- ja energiastrategia. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2022:35. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-811-0