Rehutaulukot - Märehtijät

Tältä sivulta löydät märehtijöiden rehuarvojen laskentaperusteet ja ruokintasuositukset. Rehutaulukko on luettelo yleisesti käytettyjen rehujen tyypillisistä koostumus- ja rehuarvotiedoista eli ns. viiterehujen luettelo.

Märehtijöiden ruokinnan suunnittelussa voidaan yleensä käyttää tavallisten väkirehujen osalta taulukkoarvoja. Karkearehujen koostumus vaihtelee kuitenkin paljon eri erien välillä johtuen viljely-, korjuu- ja säilöntätekniikoiden vaihtelusta sekä sääoloista. Koska karkearehun osuus ruokinnassa on suuri, ruokinnassa käytettävien rehuerien analysointi on ensiarvoisen tärkeää.

Jos rehuerästä on analysoitu koostumustietoja, voi rehulle laskea rehuarvot Laskentaperusteissa esitettyjä kaavoja ja viiterehujen sulavuuskertoimia käyttäen, mutta sijoittaen kaavoihin kyseisen rehuerän analyysitiedot.

Eri eläinlajeille on määritelty rehuarvojen viralliset laskentaperusteet. Märehtijöille lasketaan ME-, OIV- ja PVT-arvot.  Rehuarvojen laskemisessa tarvittavat koostumustiedot saadaan rehuanalyysin tuloksista tai rehutaulukosta ja sulavuuskertoimet rehutaulukoista.

Rehuarvojen laskentaperusteet

Märehtijöiden ruokintasuositukset sisältävät energian, valkuaisen, kivennäis- ja hivenaineiden sekä vitamiinien päivittäiset suositellut määrät  lypsylehmille, emolehmille, kasvaville naudoille, lampaille ja lypsykutuille.

Esimerkki energiantarpeesta lehmälle, joka painaa 650 kg ja lypsää 40 kg energiakorjattua maitoa (ekm) päivässä:
Energian tarve (ME, MJ/pv) = 650^0,75kg × 0,63 MJ/kg + 5,0 MJ/kg ekm × 40 kg ekm/pv = 281 MJ/pv

Esimerkki energiantarpeesta lehmälle, joka painaa 550 kg ja lypsää 20 kg energiakorjattua maitoa päivässä:
Energian tarve (ME, MJ/pv) = 550^0,75kg × 0,63 MJ/kg + 5,0 MJ/kg ekm × 20 kg ekm/pv = 172 MJ/pv

Lypsylehmien energiantarpeessa ei huomioida navettatyypin, laidunnuksen eikä lämpötilan vaikutusta.

Energian saannin korjausyhtälö

Käyttämämme ns. faktoriaalinen rehuarvojärjestelmä olettaa, että rehuarvot ovat vakioita ruokintatilanteesta riippumatta. Rehuilla on kuitenkin yhdysvaikutuksia ja niitä voidaan huomioida erilaisten korjausyhtälöiden avulla. Lypsylehmien rehuannoksen energia-arvon laskemisessa käytettävä korjausyhtälö perustuu laajaan metaboliakammioaineistoon ja yhtälö on päivitetty helmikuussa 2026 (Huhtanen ym. 2026). Aiempaan yhtälöön verrattuna uudessa on otettu huomioon metaanin ja virtsan energian korjaustermiä pienentävä vaikutus. Korjaustermi vähennetään rehuarvoista lasketusta rehuannoksen ME-pitoisuudesta.

Korjattu ME-saanti (MJ/pv) = Korjaamaton ME-saanti (MJ/pv) – (-34,5 + 4,94 × MEyp + 1,59 × ka-syönti – 0,43 × rv-pit + 0,0011× rv-pit² – 0.6 × ka-syönti)

ka-syönti = kuiva-aineen syönti, kg/pv
MEyp = rehuannoksen korjaamaton ME-pitoisuus, MJ/kg ka
rv-pit = rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus, g/kg ka

Korjausyhtälö kertoo, että energian saantia laskennalliseen verrattuna vähentää:

• Kuiva-aineen syönnin lisääntyminen
• Rehuannoksen korkea energiapitoisuus
• Rehuannoksen matala raakavalkuaispitoisuus (huom. käyräviivainen vaikutus eli hyöty valkuaisesta vähenee suurilla käyttömäärillä)

Joissain tapauksissa (erityisesti ummessa olevilla lehmillä, joilla pieni syönti ja rehuannoksen energiapitoisuus), korjaustermi saa negatiivisia arvoja. Negatiivista korjausta ei oteta huomioon.

Energiakorjattu maitotuotos (ekm) voidaan laskea Sjaunjan ym. (1990) esittämällä kaavalla maitotuotoksen ja maidon rasva-, valkuais- ja laktoosipitoisuuksien (g/kg) perusteella seuraavasti:

ekm (kg) = maitotuotos (kg) × (38,3 × rasvapit. + 24,2 × valk.pit. + 16,54 × lakt. pit. + 20,7) / 3140

Jos laktoosipitoisuutta ei ole määritetty, ekm-tuotos voidaan laskea kaavalla:

ekm (kg) = maitotuotos (kg) × (38,3 × rasvapit. + 24,2 × valk.pit + 783,2) / 3140

Esimerkki OIV-määrästä lehmälle, joka painaa 650 kg, syö 25,3 kg ka/pv, lypsää 40 kg energiakorjattua maitoa (ekm) ja 1240 g valkuaista päivässä:
OIV,  g/pv = 1,8 × 650^0,75+ 14 × 25,3  + (1,47 – 0,0017 × 40) × 1240 = 2324 g OIV/pv

Esimerkki OIV-määrästä lehmälle, joka painaa 550 kg, syö 14,9 kg ka/pv, lypsää 20 kg energiakorjattua maitoa ja 620 g valkuaista päivässä:
OIV,  g/pv = 1,8 × 550^0,75+ 14 × 14,9 + (1,47 – 0,0017 × 20) × 620 = 1303 g OIV/pv

Jos lehmien kuiva-aineen syönti ei ole tiedossa, sen voi karkeasti arvioida lehmien energiantarpeen perusteella käyttäen keskimääräisenä rehuannoksen energiapitoisuutena esimerkiksi 11,5 MJ ME/kg ka. Tämä menetelmä soveltuu tilanteeseen, jossa lehmä on lähellä energiatasapainoa eli ei käytä eikä täydennä kudostensa energiavarastoja.

Esimerkki: Lehmä painaa 650 kg ja lypsää 30 kg/pv, jolloin sen energiantarve on 221 MJ ME/pv.
Kuiva-aineen syönti = 221 MJ ME/pv / 11,5 MJ ME/kg ka = 19,2 kg ka/pv

PVT-suositus

Pötsin typpitasapaino saavutetaan, kun rehuannoksen keskimääräinen PVT-arvo on lähellä nollaa. Ruokinnansuunnittelussa tulee siis pyrkiä siihen, että rehuannoksen PVT-arvo (g/pv) ei ole negatiivinen. Typen riittävyyttä pötsimikrobien tarpeeseen voi arvioida myös maidon ureapitoisuuden avulla, jonka pitäisi olla yli 17-18 mg/dl.

Emolehmien energian ja valkuaisen tarve perustuvat kehon toimintojen ylläpidosta, maidontuotannosta, tiineydestä ja elopainon (kuntoluokan) muutoksesta aiheutuviin tarpeisiin. Emolehmien ruokintasuositukset perustuvat pääosin lypsylehmien ruokintasuosituksiin.

Lypsylehmien energian ja valkuaisen tarpeen laskennassa käytetään energiakorjattua maitotuotosta. Emolehmien osalta energiakorjatun maitomäärän laskeminen on monien epävarmuustekijöiden takia turhaa. Käytännöllisintä on käyttää arvioitua maitomäärää laskennan perusteeksi. Valkuaistuotoksen määrittämiseksi voidaan emolehmillä käyttää suomalaisista tutkimuksista saatua keskimääräistä maidon valkuaispitoisuutta, joka on 31 g/kg maitoa (Manninen 2007).

Esimerkki:  ylläpitoon tarvittavan energian tarpeen laskemisesta emolehmälle, joka painaa 700 kg ja on kuntoluokassa 3,0. Ei kunnostustarvetta:

Energian tarve (MJ ME/pv) = 700^0,75 kg × 0,515 MJ/kg = 70 MJ/pv

Emolehmän kuntoluokan vaikutus energian tarpeeseen

Yhden kuntoluokan paino on 45 – 60 kg. Kuntoluokan paino ja energian määrä vaihtelee eläimen koon ja rotutyypin mukaan. Jos tiedetään, kuinka monta kilogrammaa kuntoluokan nostaminen/vähentäminen vaatii, voidaan kuntoluokan muutos laskea elopainon muutoksen avulla.

Esimerkki: energiantarpeen laskemisesta emolehmälle, joka painaa 700 kg ja on kuntoluokassa 2,0, kun kunnostustarve on yksi kuntoluokkayksikkö (2.0 → 3.0) .

Kuntoluokan nostaminen 2,0 → 2,5:

Energiantarve (ME MJ/pv) = 700^0,75 kg × 0,515 MJ/kg × 1,19 = 83 MJ/pv

Kuntoluokan nostaminen 2,5 → 3,0:

Energiantarve (ME MJ/pv) = 700^0,75 kg × 0,515 MJ/kg × 1,09 = 76 MJ/pv

Emolehmän kuntoluokan nosto on tehtävä ennen tiineyden kahta viimeistä kuukautta 

Esimerkki: energiantarpeen laskemisesta emolehmälle, joka painaa 700 kg ja on kuntoluokassa 4,0 ja kuntoluokka pitää laskea puoli kuntoluokkayksikköä (4,0 → 3,5).

Kuntoluokan laskeminen 4,0 → 3,5:

Energiantarve (MJ ME/pv) = 700^0,75 kg × 0,515 × 0,84 = 59

Tiineyden vaikutus energian tarpeeseen

Esimerkki: tiineyden kahden viimeisen kuukauden energian tarpeen laskeminen emolehmälle, joka painaa 700 kg ja on kuntoluokassa 3,0:

8. tiineyskuukausi:

Energian tarve (MJ ME/pv) = 700^0,75 kg × 0,515 MJ/kg +19 = 89 MJ/pv

9. tiineyskuukausi:

Energian tarve (MJ ME/pv) = 700^0,75 kg × 0,515 MJ/kg + 34 = 104 MJ/pv

Esimerkki: imetyskauden energian tarpeen laskeminen emolehmälle, jonka rotu on hereford. Maidontuotanto keskinkertainen. Emo painaa 700 kg ja on kuntoluokassa 3,0. Ei kunnostustarvetta.

Energian tarve (MJ ME/pv) = (700^0,75 kg × 0,515 MJ/kg ) + (5,15 MJ/kg × 8 kg/pv ) = 111 MJ ME/pv

Esimerkki: imetyskauden energian tarpeen laskeminen emolehmälle, jonka rotu on simmental. Maidontuotanto erittäin korkea. Emo painaa 850 kg ja on kuntoluokassa 3,0. Ei kunnostustarvetta.

Energian tarve (MJ ME/pv) = (850^0,75 kg × 0,515 MJ/kg) + (5,15 MJ/kg × 14 kg/pv ) = 153 MJ ME/pv

Esimerkki: imetyskauden energiantarpeen laskeminen emolehmälle, jonka rotu on hereford. Maidontuotanto keskinkertainen. Emo painaa 700 kg ja on kuntoluokassa 2,5. Kunnostustarve 0,5 kuntoluokkayksikköä.

Energian tarve (MJ ME/pv) = (700^0,75 kg × 0,515 MJ/kg × 1,09) + (5,15  MJ/kg× 8 kg/pv ) = 118 MJ ME/pv

Esimerkki: imetyskauden energian tarpeen laskeminen emolehmälle, jonka rotu on simmental. Maidontuotanto erittäin korkea. Emo painaa 850 kg ja on kuntoluokassa 2,0. Kunnostustarve 1,0 kuntoluokkayksikköä:

Kuntoluokan nostaminen 2,0 → 2,5:

Energian tarve (MJ ME/pv) = (850^0,75 × 0,515 kg × 1,19) + (5,15 MJ/kg × 14) = 169 MJ ME/pv

Kuntoluokan nostaminen 2,5 → 3,0:

Energian tarve (MJ ME/pv) = (850^0,75 × 0,515 kg × 1,09) + (5,15 MJ/kg × 14) = 161 MJ ME/pv

Emolehmien OIV:n suositus päivässä

Emolehmän rehun kuiva-aineen syönti

Kuiva-aineen syönti voidaan arvioida elopainon ja käytetyn rehun sulavuuden (D-arvon) perusteella seuraavasti, kun emoilla on vapaa rehun syönti.

Esimerkki: ylläpitoajan kuiva-aineen syönti, kun emon emon elopaino on 700 kg ja rehun D-arvo 630 g/kg ka.

Kuiva-aineen syönti (kg ka/pv) = 700 kg× 0,022 = 15,4 kg ka/pv 
 

Esimerkki: imetysajan kuiva-aineen syönti, kun emon elopaino on 700 kg ja rehun D-arvo 650 g/kg ka.

Kuiva-aineen syönti (kg ka/pv) = 700 kg × 0,025 = 17,5 kg ka/pv 
 

Tiineyden vaikutus syöntiin

Pääsääntöisesti tiineyden viimeisenä kuukautena syönti laskee 0,2 % elopainosta, kun käytetyn rehun D-arvo on yli 600 g/kg ka.

Esimerkki: tiineyden viimeisen kuukauden elopainoltaan 700 kg emon kuiva-aineen syönti, kg ka/pv, kun rehun D-arvo on 630 g/kg ka.

Kuiva-aineen syönti (kg ka/pv) = 700 kg × (0,022-0,002) = 14,0 kg ka/pv

Kun rehun D-arvo laskee alle 600 g/kg ka, tiineyden viimeisellä kuukaudella emojen syönti laskee 1,2 %:n elopainosta.

Esimerkki: tiineyden viimeisen kuukauden elopainoltaan 700 kg emon kuiva-aineen syönti, kg ka/pv, kun rehun D-arvo alle 600 g/kg ka.

Kuiva-aineen syönti (kg ka/pv) = 700 kg × 0,012 = 8,4 kg ka/pv

Rodun vaikutus syöntiin

Limousin ja blonde d’Aquitaine -rotuisten emojen syönti on ylläpitokaudella 2 kg ka/pv ja imetyskaudella 1,7 kg ka/pv pienempi kuin muilla roduilla.

Esimerkki: kuiva-aineen syönti limousin-rotuisella emolla ylläpitokaudella, elopaino 800 kg, rehun D-arvo 630 g/kg ka.

Kuiva-aineen syönti (kg ka/pv) = 800 kg× 0,022 – 2 = 15,6 kg ka/pv

Kuntoluokan vaikutus syöntiin

Kun kuntoluokka on alle 3,0 syönti on 10 % korkeampi.

Esimerkki: ylläpitoajan kuiva-aineen syönti, emon elopaino 700 kg, kuntoluokka 2,0, rehun D-arvo 630 g/kg ka.

Kuiva-aineen syönti (kg ka/pv) = 700 kg × 0,022 × 1,1 = 16,9 kg ka/pv

Kun kuntoluokka on yli 4,0 syönti on 10 % matalampi.

Esimerkki: ylläpitoajan kuiva-aineen syönti, emon elopaino 700 kg, kuntoluokka 4,0, rehun D-arvo 630 g/kg ka.

Kuiva-aineen syönti (kg ka/pv) = 700 kg × 0,022 x 0,9 = 13,9 kg ka/pv
 

Emolehmien OIV-tarpeen laskentaesimerkit eri tuotantovaiheissa

Ylläpitokausi

Emolehmän OIV-tarve kun, elopaino on 700 kg, kuntoluokka 3 ja käytetyn karkearehun D-arvo 600 g/kg ka. Vapaa syöttö.

OIV-tarve (g/pv) = 1,8 × 700^0,75 + 14 × (700 × 0,018) = 421 g/pv

Tiineyskausi

Emolehmän OIV-tarve kun, elopaino on 700 kg, kuntoluokka 3 ja käytetyn rehun D-arvo 630 g/kg ka, 9. tiineyskuukaudella. Vapaa syöttö.

OIV-tarve (g/pv) = 1,8 × 700^0,75 + 14 × (700 × ((0,022–0,02))+205 = 646 g/pv

Imetyskausi

Emolehmän OIV-tarve kun elopaino on 700 kg, kuntoluokka 3,0, maitotuotos  keskinkertainen, 8 kg/pv ja käytetyn rehun D-arvo 650 g/kg ka. Vapaa syöttö.

OIV-tarve (g/pv) = 1,8 × 700^0,75 + 14 × (700 × 0,025) + (1,47 – 0,0017 × 8) × (8 × 31) = 851
 

PVT-suositus

Pötsin typpitasapaino saavutetaan, kun rehuannoksen keskimääräinen PVT-arvo on lähellä nollaa. Emolehmien ylläpitokaudella PVT-arvo voi olla -20 g/kg ka. Imetyskaudella tulisi pyrkiä siihen, ettei PVT-arvo ole negatiivinen.

Kasvavat hiehot

Kasvavien hiehojen energiaruokintasuositukset lasketaan elopainon ja päiväkasvun perusteella. Hiehoille lasketaan tiineyslisä samoin kuin lypsylehmille (taulukot 1 ja 2).

Kasvavien nautojen valkuaissuositukset

Ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen eli OIV:n suositukset esitetään ainoastaan alle 200 kg painaville nuorille naudoille. Yli 200 kg painavien sonnien ja hiehojen valkuaisen saanti on riittävä, kun rehuannoksen pötsin valkuaistase eli PVT on yli -10 g/kg ka. Jos eläin syö 5 kg kuiva-ainetta päivässä, ruokinnan PVT-arvo voi siis olla -50 g/pv. Pötsissä muodostuva mikrobivalkuainen ja perusrehujen ohitusvalkuainen riittävät tyydyttämään yli 200 kg painavien eläinten aminohappojen tarpeen.

Lehmien ja nuorten nautojen kivennäissuositukset perustuvat pääsääntöisesti pohjoismaisena yhteistyönä tehtyyn tarkasteluun (NJF 1975). Lypsylehmien fosforin ruokintasuosituksia on pienennetty 2000-luvulla. 

Kupari (Cu). Tiineen uuhen kuparin tarve on noin 5 mg/kg rehua (ka 880 g/kg). Myrkyllisyysraja on 25 mg/kg. Jo 10–20 g/kg  kuparia voi aiheuttaa myrkytyksen, jos rehun molybdeenipitoisuus on samanaikaisesti alhainen. Kupari-molybdeenisuhteen tulee rehuannoksessa olla välillä 4–10. Liharodut ovat suomenlammasta herkempiä sairastumaan kuparimyrkytykseen.

Seleeni (Se). Lampaan seleenin tarve on noin 0,1–0,2 mg/kg rehua. Jos rehuannoksen seleenipitoisuus jää alle 0,1 mg/kg, lammas sairastuu lihasrappeumaan. Myrkyllisyysraja on 2 mg/kg.

Magnesium (Mg). Riittävänä määränä pidetään 1,5 g päivässä. Laidunkauden alussa lampaille annetaan Mg-lisä laidunhalvauksen estämiseksi. Myrkyllisyysraja on 8 g/pv.

Palaute: rehutaulukot@luke.fi