Puutarhakasvit

Viljelyn tavoitteena on saada mahdollisimman suuri osa sadosta markkinoitua. Osa satotuotteista voi kuitenkin päätyä lajittelujätteeksi laatuvirheiden tai pilaantumisen takia kauppakunnostuksen, varastoinnin ja jatkojalostuksen yhteydessä. Lajittelujätettä hyödynnetään koti- ja riistaeläinten rehuna tai se kompostoidaan tai palautetaan pellolle maanparannusaineeksi. Paikoitellen kasvissivutuotteita toimitetaan myös biokaasulaitoksille.

Pellolle jääviä biomassoja ei juurikaan korjata pois, lukuun ottamatta monivuotisten kasvien versoja. Osa biomassoista, esimerkiksi kaalikasvien satojätteet, sisältävät runsaasti ravinteita, jotka vapautuvat jälleen seuraavien viljelykasvien käyttöön. Satojätteillä on myös tärkeä merkitys maan orgaanisen aineksen ylläpitämisessä.

Sivuvirtojen hyödyntäminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Uusia mahdollisuuksia ovat muun muassa puutarhasivuvirtojen hyödyntäminen hyönteisten tuotannossa tuorerehuna. Myös muuta rehukäyttöä olisi mahdollista lisätä, varsinkin jos sivuvirtojen säilyvyyttä parannetaan esimerkiksi säilöntämenetelmin tai kuivaamalla.

Etenkin kasvihuonetuotannon liittäminen muuhun energian ja ruoan tuotantoon on osa tulevaisuuden kiertotaloutta, jossa sivuvirtojen ravinteet ja energia pystytään palauttamaan kiertoon esimerkiksi biokaasulaitoksen kautta.

Sivuvirroissa on arvokkaita kemiallisia komponentteja, kuten kuitua, aromi- ja väriaineita ja terveyttä edistäviä yhdisteitä. Esimerkiksi kasvihuonetuotannossa syntyy ajoittain suuria määriä sivuvirtaa tomaatin ja kurkun lehdistä ja versoista. Näistä olisi mahdollista erotella erilaisia pienimolekyylisiä arvokomponentteja esimerkiksi elintarvikkeisiin, kosmetiikkaan ja teolliseen käyttöön. Myös versojen kuituaineita voidaan hyödyntää, mihin liittyvää kehitys- ja tutkimustyötä on meneillään Suomessakin. Arvojakeiden erottelu ja kaupallinen hyödyntäminen vaatii vielä uusia toimijoita alalle.

Puutarhakasvien sadon kuiva-ainepitoisuus on yleensä hyvin alhainen, vaihdellen esimerkiksi kurkun ja salaatin 3–4 prosentista sipuleiden 12–15 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen. Muiden kasvinosien, kuten varsien ja lehtien, kuiva-ainepitoisuus on jonkin verran korkeampi ja koostumus muuten hyvin erilainen. Kaikissa vihreissä kasvinosissa on yhteyttämisessä tarvittavia väriaineita, klorofyllejä ja karotenoideja, ja niiden lisäksi muun muassa fenolisia yhdisteitä, joita olisi mahdollista erotella muun muassa kasvihuonebiomassoista. Versoissa voi olla myös terveydelle haitallisia yhdisteitä, kuten tomaatin alkaloidit, jotka on otettava huomioon harkittaessa sivuvirtojen hyödyntämistä elintarvikekäytössä.

Monivuotisten kasvien leikkuujätteet ovat puumaisia, ja niitä voidaan käsitellä muiden puumaisten sivuvirtojen tapaan. Osa puutarhakasveista sisältää aromaattisia öljyjä tai kasviöljyjä, ja näitä on myös joissakin puumaisissa kasvinosissa.

Tuoreet biomassat pilaantuvat varsin nopeasti. Heikon säilyvyyden ja korkean vesipitoisuuden takia biomassat olisi suotavaa käsitellä melko lähellä massojen syntypaikkaa. Säilyvyyden parantamiseksi on kokeiltu erilaisia säilöntämenetelmiä esimerkiksi rehuksi kelpaaville massoille.

Sivuvirtoihin siirtyy huomattava osa sadon sisältämistä ravinteista. Kasvissivuvirroista valmistettu kompostia voi käyttää maanparannusaineena, jolla on myös fosfori- ja kaliumlannoitusvaikutus. Kasviskompostin typpilannoitusvaikutus on vähäisempi, ja lannoitusta on täydennettävä muilla typpilannoitteilla. Kompostin käytössä on otettava huomioon kasvintuhoojien hallintaan liittyvät määräykset.

Sivuvirtoja syntyy ympäri vuoden mm. kasvihuonetuotannossa ja varastoitavia tuotteita pakattaessa ja jatkojalostettaessa. Suurin osa sivuvirroista syntyy kuitenkin satokaudella tai pian sen jälkeen, esimerkkeinä pellolle jäävät kasvinosat ja teollisessa säilönnässä/pakastuksessa syntyvät massat.

Avomaanvihannesten viljelyssä porkkanan ja ruokasipulin kokonaispeltobiomassasta naattien osuus on keskimäärin noin kuudennes. Jäävuorisalaatilla osuus on suurempi, kokonaisbiomassasta jopa puolet on pellolle jääviä alalehtiä. Mansikalla rönsyjen osuus kokonaispeltobiomassasta on noin viidesosa (Joensuu ym. 2016).

Kasvihuoneissa kurkun ja tomaatin tuotannossa varsien ja lehtien osuus koko kasvuston tuoremassasta on noin 20 prosenttia, mikä on sadon painoon suhteutettuna noin 25 prosenttia sadon massasta. Osuuteen vaikuttaa viljelyajan pituus, valotus ja sadon määrä. Varsien ja lehtien kuiva-ainepitoisuus on suurempi, joten kasvuston kuiva-ainemassasta noin 30–40 prosenttia on lehdissä ja varsissa.

Porkkanan elintarvikekäyttöön viljellystä sato-osasta sivuvirraksi päätyy keskimäärin noin neljännes. Ruokasipulilla, kaaleilla, salaatilla, herneellä ja mansikalla osuus vaihtelee 13 ja 19 prosentin välillä. Kasvihuonevihannesten sadosta vain noin prosentti päätyy sivuvirraksi. (Franke ym. 2016).

Jatkojalostuksessa, esimerkiksi juuresten kuorinnassa, syntyy kosteaa ja nopeasti pilaantuvaa sivuvirtaa. Sivuvirtaa syntyy jopa 40–60 prosenttia kuorintaan menevästä massasta (Lehto ym. 2018).