Elintarvikejäte

Elintarvikejätettä (Food waste) syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa alkutuotannosta aina kotitalouksiin asti. Elintarvikejäte sisältää alun perin syömäkelpoisen ruokahävikin ja alun perin syötäväksi kelpaamattomat ruoan osat kuten kahvin porot, kasvisten kuoret ja luut. 

Elintarvikejäte aiheuttaa maailman laajuisesti useita ja laajoja haittavaikutuksia. Ruoan tuotanto kuluttaa paljon resursseja mm. vettä ja energiaa, jotka hukkaan joutuessaan aiheuttavat päästöjä ilmaan ja vesistöön. Onkin arvioitu, että elintarvikejäte aiheuttaa 8-9 % ilmastonmuutosta aiheuttavista päästöistä ja vie kolmanneksen maanviljelyyn tarvittavasta maa-alasta. 

Suomessa elintarvikejätettä syntyy keskimäärin 116 kg/hlö ja ruokahävikkiä 65 kg/hlö vuosittain. Yhteensä tämä tarkoittaa 641 miljoonaa kiloa, josta noin puolet syntyy kotitalouksissa (53 kg/hlö). Kotitalouksien jälkeen suurin osuus syntyy teollisuudessa (29 kg/hlö), ravitsemispalveluissa (14 kg/hlö), kaupassa (10 kg/hlö) ja vähiten alkutuotannossa (9 kg/hlö). Kotitalouksien hävikistä vastaamme jokainen henkilökohtaisesti ja siihen on vaikea vaikuttaa ulkoapäin. Toki sopiva opastus ja ohjeistus vaikuttavat. Yritykset pyrkivät lähtökohtaisesti minimoimaan kulunsa ja hävikkinsä: siellä voimmekin yrittää löytää sopivia kohteita lisätä sekä hävikin ehkäisyä että uudelleenkäyttöä. Yrityksissä syntyvät jätejakeet ovat määrällisesti suurempia, jolloin hyötykäyttöä on helpompi suunnitella.  

Roskiin heitetty ruoka on pois ihmisten ruoan kulutuksesta ja ravinnonsaannista, olisikin ensiarvoista, että ruoka päätyisi tarkoitettuun paikkaan eli ihmisten suihin. Jätehierarkian mukaisesti mahdollista ylijäänyttä ruokaa tulisi käyttää ihmisravinnoksi, ja edelleen eläinrehuksi ja vasta viimeiseksi energian tuotantoon. Kiertotaloudessa eloperäinen materiaali päätyy kiertoon ja ravinteet päätyvät maaperästä tuottamaan uutta ruokaa.  

Jätehierarkia ja kiertotalous edellyttävät jätteen ehkäisyä, uudelleen käyttöä ja jakamista, sekä edelleen hyödyntämistä uusiksi tuotteiksi ja maanparannukseen. Ruokaketjun kaikissa vaiheissa tulee miettiä parhaat käytännöt jätteen vähentämiseksi ja uudelleenkäyttöön. Paljon erilaisia toimia tarvitaan koska ketjun eri vaiheissa vähentämisen keinot ovat erilaisia. Keinot myös vaihtelevat sen mukaan millainen yritys tai toiminta on kyseessä.  

Myös erilaisia apuvälineitä tarvitaan. Digitaalisia ratkaisuja on kehitetty mm. jätteen mittaamiseen ja kirjaamiseen sekä uudelleenjakamisen helpottamiseksi. Biomassa-atlasta on tarkoitus testata, mitkä ovat sen mahdollisuudet elintarvikejätteen ja hävikin vähentämisessä. Pilottialueeksi on valittu Vantaa, josta on saavilla suhteellisen uudet tiedot syntyneistä jakeista eri toimialoilla. Atlakseen lisätään Vantaan tiedot alueellisesti, jolloin nähdään tarkasti mistä jätettä tai ruokahävikkiä syntyy. Näin tiedot ovat mahdollisten hyödyntäjien saatavilla. Kokeilusta voidaan saada selville mitä tietoja vielä puuttuu ja tulisiko jotain tietoja tarkentaa edelleen.