Serbiankuusi

Metsä ja metsätalous

Picea omorika

Picea omorika
Kuva: Jukka Lehtonen / Luke

Levinneisyys

Serbiankuusi (Picea omorika (Panc.) Purkyne) kasvaa pienellä alueella Dinaarisilla Alpeilla entisen Jugoslavian keskiosassa, 1000-1500 m:n korkeudella.

Picea omorika - levinneisyyskartta
Serbiankuusen levinneisyysalue

Menestyminen

Serbiankuusella on perustettu 9 viljelmää: Solböleen 2, Ruotsinkylään 1, Aulangolle 1 ja Punkaharjulle 5.

Kovien pakkastalvien jälkeen puissa on esiintynyt neulasten ruskistumista. Viljelmissä on esiintynyt myös tyvilahoa.

Kookkain serbiankuusi kasvoi Punkaharjulla. Sen läpimitta 64-vuotiaana oli 44 cm ja pituus 21,3 m.

Tutkimusalueiden parhaat metsikköviljelmät

ViljelmäIkä, vPituus, mLäpimitta, cmPuusto m3/ha
Punkaharju 3506422,733495
Ruotsinkylä 3566721,726280
Solböle 2206722,631329

Uudistuminen ja käyttö

Serbiankuusella on ollut runsaita käpysatoja siitä lähtien, kun puut ovat tulleet noin 30 vuoden ikään, yleensä samoina vuosina kuin kuusella. Ruotsinkylästä vuosina 1971 ja 1973 kerättyjen siementen itävyydet olivat 57 ja 74 prosenttia. Punkaharjulta vuonna 1971 puittain kerättyjen siementen itävyys vaihteli 43-78 prosentin välillä. Luontaisesti syntyneitä taimia löytyi kaikista viljelmistä.

Kapea, säännöllinen ja maahan asti ulottuva latvus tekee serbiankuusesta näyttävän koristepuun. Sitä onkin okakuusen ohella käytetty koristepuuna enemmän kuin muita vieraita kuusilajeja. Serbiankuusi kestää melko hyvin kaupunkien ilmansaasteita. Sitä on viljelty myös joulupuuksi.