Siirry pääsisältöön

Männyn erikoismuodot rungon ja kuoren muodon mukaan

Mukuramänty

Suomessa mukurarunkoinen muoto on männyllä yleisempi kuin kuusella. Mukuramänty (Pinus sylvestris f. gibberosa Kihlman) lieneekin yleisin männyn erikoismuodoista ja sitä esiintyy runsaasti myös Pohjois-Suomessa. Myös mukuramännyt voivat joskus esiintyä muutaman puun ryhmissä. Männyllä mukuraisuus ulottuu usein korkealle, jopa latvaan saakka.

Pahkojen ja mukuroiden syntyyn on yritetty löytää monenlaisia selityksiä. Mutaation lisäksi on puhuttu esimerkiksi uinuvien silmujen kylestymisestä sekä tuhosienten ja -hyönteisten vaikutuksesta.

Männyllä mukuraa ja visaa ei yleensä eroteta toisistaan. Joskus kuitenkin puhutaan visamännystä mukuramännyn sijaan.

Tyypillinen mukuramänty Hämeenlinnan Aulangolla. Kuva: Oskarsson (Hämeenlinna 1997). Kuva: Oskarsson
Kuvan rengasvisamännyksi nimitettyä puuta voidaan pitää yhtenä mukuramännyn muotona. Mukuraisuutta tai visaa ei ole tavattu yhtä säännöllisinä renkaina muualla kuin tässä Lieksan Tiensuussa kasvavassa puussa. Kuva: Oskarsson (Lieksa 1997). Kuva: Oskarsson

Kaarnamänty

Kaarnamännyn paksu kuori vastaa kaarnakuusen paksua halkeilevaa kilpikaarnaa. Männyllä tämä erikoiskaarna on paksumpi ja karkeampi sekä paljon harvinaisempi.

Liperin Korpivaarassa kasvava kaarnamänty on 18 metriä pitkä. Sen paksukaarnainen kuori ulottuu viiden metrin korkeuteen. Kuva: Nikkanen (Liperi 1996). Kuva: Nikkanen