Männyn erikoismuodot kasvutavan mukaan

Pilarimänty

Pilarimännyksi (Pinus sylvestris f. fastigiata (Carrière) Beissner) nimitetty muoto on terävälatvainen samaan tapaan kuin kartiokuusi. Latvuksen alaoksat ovat suhteellisen pitkät, ylempänä rungossa oksat lyhenevät ja oksakulma käy terävämmäksi. Voimakkaasti pystyoksaisia fastigiata-tyyppisiä pilarimäntyjä tunnetaan vain muutama.

Männyllä tunnetaan myös sellainen kapealatvuksinen muoto, jossa hyvin lyhyet oksat kasvavat vaakasuorassa. Tunnetuin tämän tyyppinen puu on Punkaharjulla kasvava kantapuu E1101.

Pilarimänty — Virolahden Vaalimaan neulamäntynä vuonna 1964 rekisteröity kantapuu E2276 on säilyttänyt erikoisen muotonsa yli 30 vuotta ja on nykyään rauhoitettu. Kuva: Oskarsson (Virolahti 1996). Kuva: Oskarsson

Virolahden Vaalimaan neulamäntynä vuonna 1964 rekisteröity kantapuu E2276 on säilyttänyt erikoisen muotonsa yli 30 vuotta ja on nykyään rauhoitettu. Kuva: Oskarsson (Virolahti 1996). Kuva: Oskarsson

Riippamänty

Riippamäntyinä (Pinus sylvestris f. pendula Lawson) on esitetty monenlaisia enemmän tai vähemmän riippuvaoksaisia puita. Varsinainen riippamäntynä kuvattu muoto on lyhyt ja sen oksat riippuvat maahan saakka. Se on hyvin harvinainen. Kasvutavaltaan vähemmän tavallisesta männystä poikkeavat puut sen sijaan ovat melko yleisiä.

Espoon Karamalmin riippamainen mänty on jätetty pystyyn koristeeksi liikenneväylien risteykseen. Kuva: Oskarsson (Espoo 1995). Kuva: Oskarsson

Käärmemänty

Käärmemännyllä (Pinus sylvestris f. virgata Caspary) päähaarat ovat pitkiä ja sivuoksat harvassa. Neulaset ovat oksien kärjissä kuin pulloharjat. Käärmemännyt ovat harvinaisia, niitä tunnetaan vain muutama Suomen eteläpuoliskosta.

Suomen ”lonkeroisin” käärmemänty kasvaa Mäntyharjun Kolkkalassa, nykyisin asutusalueen keskellä. Kun puu vuonna 1950 merkittiin kantapuuksi (E613), oli sen pisin maahan kaartuva oksa 13 m pitkä. Puu on rauhoitettu. Kuva: Nikkanen (Mäntyharju 1997). Kuva: Nikkanen

”Kiharamänty”

Kiharamänty on lyhytkasvuinen ja tuuhealatvainen. Sen oksat ovat jo varhain mutkaisia ja pituutta kasvaessaan taipuvat alaspäin ja ovat selvästi kiharia. Tällaisia lyhyitä, paksu- ja kiharaoksaisia mäntyjä tavataan esimerkiksi saaristossa ja entisillä hakamailla. Kiharaoksaisuus on kuitenkin katsottava perimän muovaamaksi erikoismuodoksi.

Harvinaisista kiharamännyistä Sipoon Linnanpellon rauhoitettu ikipetäjä taitaa olla kaikkein kaunein. Kuva: Oskarsson (Sipoo 1991). Kuva: Oskarsson

Luutamänty

Luutamänty (Pinus sylvestris f. condensata Th. Fries.) on nimensä mukaan luudan näköinen koko ikänsä. Jo taimiasteella se työntää osarunkoja jyrkästi ylöspäin. Päärunko puuttuu. Myöhemmin osarungot alkavat alhaalta käsin kasvaa yhteen, mutta ylempänä runko ja latvus säilyttävät luutamaisen muotonsa.

Ulvilassa kasvava pensasmainen luutamänty (E5506) on tiettävästi tällä hetkellä ainoa tunnettu luutamainen mäntypensas Suomessa.
Se on rauhoitettu. Kuva: Oskarsson (Ulvila 1997). Kuva: Oskarsson

Toisenlainen kuin edellinen, mutta myös selvästi luutamainen on Hyvinkään Suomiehessä oleva komea rauhoitettu mänty. Siinä luuta lähtee kaksimetrisen rungon jatkeena. Tämän tyyppisiä luutamäntyjä on Suomessa rekisteröity kymmenkunta. Kuva: Oskarsson (Hyvinkää 1997). Kuva: Oskarsson

Tuulenpesämänty

Männyn tuulenpesiä tavataan koko maassa. Vaikka tuulenpesämuodostuma lienee männyllä suunnilleen yhtä yleinen kuin kuusella, ei se männyllä ole saanut tieteellistä nimeä. Tuulenpesä voi syntyä yhtä hyvin latvaan kuin latvuksen alempiin osiin. Tuulenpesissä versot ovat lyhyitä ja runsaasti haaroittuneita. Usein myös neulaset ovat normaalia lyhyemmät. Ajan myötä tuulenpesän kasvutapa voi muuttua, esimerkiksi pallolatva voi saada luutamaisen muodon.