Maan kasvukunto

Maan kasvukunto voidaan jakaa fysikaaliseen, kemialliseen ja biologiseen kasvukuntoon. Fysikaalista kasvukuntoa ovat muun muassa peltojen vesitalous, maalaji ja maan rakenne, kemiallista kasvukuntoa ravinteet ja happamuus ja biologista kasvukuntoa pieneliötoiminta ja juuristo. Maan kasvukunnosta huolehtimalla voidaan vaikuttaa viljelystä aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tutkimusten mukaan huonon kasvukunnon omaava maa pidättää huonommin ravinteita, esimerkiksi fosforia. Maaperän kasvukunnolla on myös vaikutusta satotasoihin, sillä huono maan kasvukunto heikentää satomääriä.

Maan rakenteesta huolehtiminen on tärkeää hyvän kasvukunnon säilyttämisessä. Turvemailla maanmuokkausta tulisi vähentää, sillä voimakas muokkaaminen aiheuttaa kiihtynyttä turpeen hajoamista ja ravinnehuuhtoutumia. Turvemaiden maatumista kiihdyttäviä toimia kannattaa rajoittaa, koska mitä pidemmälle turpeen hajoaminen menee, sitä huonommaksi turpeen vedenjohtavuus kehittyy huokostilavuuden pienentyessä (Kuva 1) (Paasonen-Kivekäs ym. 2016).
 

Image

Turvemaat ovat luontaisesti typpipitoisia maita ja ne sisältävät niukasti fosforia ja kaliumia. Turvemaat ovat lisäksi happamia, jolloin ravinteet ovat huonommin kasvien saatavilla. Kalkituksella voidaan nostaa maan pH-tasoa ja turvemailla ylläpitokalkitus onkin suositeltavaa ravinteiden saatavuuden parantamiseksi sekä ravinnehuuhtoutumien ehkäisemiseksi (Kuva 2). Kalkituksella voidaan korjata myös vääristyneitä ravinnesuhteita, jotka voivat aiheuttaa ravinnepuutoksia. Fosforia ja kaliumia maaperään saadaan esimerkiksi karjanlannasta. Lannanlevityksen ajankohdalla voidaan vaikuttaa levityksestä aiheutuneisiin päästöihin. Ravinnehuuhtoumien välttämiseksi lanta on suositeltavampaa levittää keväällä, jolloin ravinteet ovat kasvukaudella kasvien hyödynnettävissä. Suotuisimmat levitysolosuhteet ovat tyynellä, viileällä ja korkean ilmankosteuden säällä. Orgaanisilla mailla kantavuus voi olla ongelmana muun muassa lantaa levitettäessä.  Tiivistymisen välttämiseksi lantaa ei tulisi levittää liian märkään maahan.

Image

Hyvä pieneliötoiminta on edellytys hyvään viljavuuteen ja kasvien kasvuun. Pieneliöstö kuohkeuttaa maaperää, muuntaa hiiliyhdisteitä ja kierrättää maaperän ravinteita. Turvemaille suositeltu mahdollisimman pitkä muokkausväli on eduksi myös pieneliöille, sillä pieneliötoiminta voi häiriintyä maan muokkauksesta. Maan mururakenteesta voidaan huolehtia myös kasvivalinnoilla. Syväjuuriset kasvit, kuten turvemailla menestyvä alsikeapila (Kuva 3), kuohkeuttavat juuristollaan maaperää ja ylläpitävät maan mururakennetta. Syväjuuriset kasvit voivat kuitenkin turvemailla lisätä kasvihuonekaasupäästöjä, kun juuristo tunkeutuu syvemmälle turvekerroksiin (katso myös sivu viljelykasvit). Toisaalta turvemailla juuret eivät välttämättä tunkeudu syvälle, sillä riittävän kosteissa olosuhteissa tähän ei ole tarvetta ja myös liian happamat olosuhteet voivat haitata kasvua.

Image

Paasonen-Kivekäs Maija, Rauno Peltomaa, Pertti Vakkilainen ja Helena Äijö (toim.). 2016. Maan vesi- ja ravinnetalous - Ojitus, kastelu ja ympäristö. Salaojayhdistys, 2. täydennetty painos, s. 488. https://www.salaojayhdistys.fi/wp-content/uploads/2022/05/web_maanvesijaravinnetalous_B5_2016.pdf