Harmaalepällä (Alnus incana f. angustissima Holmberg et Hylander) on useita liuskalehtimuotoja. Niistä hapsuharmaaleppä on kaikkein liuskaisin. Muodon tieteellinen nimi tarkoittaakin erittäin kapeaa. Sitä esiintyy harvinaisena Etelä-Suomessa.
Lepän erikoismuodot lehtien värin ja muodon mukaan
Tällä sivulla
Hapsuharmaaleppä
Sulkaharmaaleppä
Sulkaharmaalepän (Alnus incana f. laciniata Loudon) lehden liuskaisuus vaihtelee hapsumaisesta vain vähän tavallista sahalaitaisempaan. Lehtien muoto vaihtelee eri yksilöillä ja samassa puussakin. Tämä johtuu siitä, että sulkaharmaaleppä on perimältään epävakaa. Liuskalehtiset lepät ovat useimmiten sulkaharmaaleppää.
Sulkatervaleppä
Sulkatervalepän (Alnus glutinosa ’Laciniata’) ovat sulkaharmaalepän lehtien kaltaisia, mutta vähemmän vaihtelevia ja vähemmän suippoja. Sulkatervaleppää tavataan Suomessa vain ulkomaisena viljelylajikkeena.
Tammenlehtileppä
Tammenlehtileppä (Alnus glutinosa f. quercifolia (Willd.) Willd. (f. -inaequata M. Erkamo, nomen nudum)) on tervalepän erikoismuoto. Sen lehdet muistuttavat, niinkuin nimikin sanoo, tammen lehtiä. Helsingin Meilahdesta löydettiin vuonna 1978 leppä, jonka lehdet muistuttavat tammenlehtiä selvemmin kuin aikaisemmin nimetyt.
Keltaharmaaleppä
Lehtien värimuodot ovat lepällä hyvin harvinaisia. Keltaharmaalepän (Alnus incana f. aurea (Dippel)) lehdet ovat keltaisimmillaan kasvukauden alussa. Kun lehdet ovat lakanneet kasvamasta, keltainen väri vähitellen häviää, mutta puu eroaa kyllä koko kasvukauden ajan vieressä kasvavasta normaalista lepästä.
Punaharmaaleppä
Punalehtinen harmaaleppä on yhtä harvinainen kuin keltalehtinenkin. Punaharmaalepän (Alnus incana f. rubra Palmén) on selvin kasvukauden alussa, mutta erottuu koko kesän.