Kysymyksiä ja vastauksia eläinten merkinnöistä

Tältä sivulta löydät eläinten merkitsemiseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia. Eläinten merkinnöillä tarkoitetaan tässä yhteydessä eläimen varustamista GPS-lähettimellä, joka voi olla panta (esim. susi, metsäpeura), korvamerkki (esim. poro, villisika), lähetinreppu (esim. maakotka) tai selän turkkiin liimattava lähetin (esim. villisika). Tässä kysymys-vastauspatterissa keskitytään enimmäkseen pannoittamiseen liittyviin kysymyksiin. 

1.1 Kuka saa pannoittaa koe-eläimiä?

Koe-eläimiä saavat pannoittaa tai muuten merkitä seurantalaitteella sellaiset henkilöt, jotka ovat suorittaneet eläinkoekurssin hyväksytysti. Lisäksi tarvitaan ns. hankelupa (eläinkoelupa) ja poikkeuslupa pyyntimenetelmiä varten, ks. 1.2.

1.2 Mitä lupia pannoituksiin tarvitaan?

Toimenpiteet eläinkokeissa eli hankkeissa ovat luvanvaraista toimintaa. Hankeluvan myöntää Etelä-Suomen aluehallintoviraston hankelupalautakunta (ELLA). Hankkeiden toteutumista valvovat Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastot. 

Lupamenettelyn avulla tarkastetaan, että tilat, laitteistot ja eläinten hoito ja käsittely on järjestetty asianmukaisesti, ja käsittelyyn on tarvittavat pätevyydet. Lupaa hakiessa pitää määrittää käyttämänsä eläinten pyyntimenetelmät, eläinten määrä, nukutus tai muu käsittelymenetelmä käytettyine aineineen, sekä arvio ja perustelu eläinkokeen vakavuusluokasta (ei toipumista, lievä, kohtalainen tai vakava).

Mikäli pantamerkinnässä käytetään Metsästyslaissa 615/1993 tarkoitettuja kiellettyjä pyyntimenetelmiä, niihin tarvitaan Suomen Riistakeskuksen myöntämä poikkeuslupa. Käytännössä tämä tarvitaan aina, koska eläinten pyynti merkintää varten katsotaan metsästykseksi ja merkinnöissä käytetään mm. moottoriajoneuvoja.

Muunlaisesta merkinnästä, kuten lintujen rengastuksesta on olemassa oma hallinto- ja lupamenettely, josta vastaa Helsingin Yliopiston Luonnontieteellisen museon LUOMUSin rengastustoimisto. Lintujen rengastusta ei lueta eläinkokeeksi, mutta rengastus vaatii muuten samat luvat kuin eläinkoelainsäädännön mukainen eläinten merkintä.

1.3 Saako minun mailleni tulla pannoittamaan eläimiä?

Metsästysoikeus kuuluu pääsääntöisesti alueen omistajalle. Alueen omistaja voi antaa metsästysoikeutensa vuokralle kokonaan tai osittain. Tyypillistä on, että maanomistaja vuokraa metsästysoikeuden paikalliselle metsästysseuralle ja seuran jäsenet saavat sitä kautta metsästää kyseisellä alueella. Vuokrausta kutsutaan metsästysvuokrasopimukseksi, joka on tehtävä kirjallisesti ja se on allekirjoitettava. Vuokrasopimus voidaan tehdä määräajaksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. 

Tyypillisesti esimerkiksi suden merkintäpyyntiin Luke tarvitsee vierasmetsästysluvan eli ns. vierasluvan alueen metsästyskäyttöön vuokranneelta seuralta tai seurueelta. Tämä tulee hankkia kirjallisena. Luvassa voidaan rajata eläinlajit ja elävänäpyyntiin käytettävä alue, jota lupa koskee. Lupa tulee saada kaikilta eri metsästysoikeuden haltijoilta sellaisilla alueilla, jossa eläintä joudutaan ajamaan maasta käsin ennen nukutusta (esim. susi, metsäpeura). Eläimen liikkumisen seuraaminen ilmasta käsin ilman sen painostamista ei edellytä lupaa niiltä alueilta, joilla eläin liikkuu. Valtion mailla tapahtuvaan merkintäpyyntiin tulee olla lupa Metsähallitukselta. Yksityisen maanomistajan mailla jalan tai hiihtäen liikkuminen tai muu toimiminen on sallittua jokamiehen oikeuteen perustuen. Kuitenkin, jos liikkuminen jalan tai hiihtäen alueella on osa eläimen pyyntiä, edellytetään metsästysoikeutta.

riista.fi/metsastys/palvelut-metsastajalle/metsastysluvat/

1.4 Tarvitseeko pannoitus metsästysluvan?

Riistaeläinten merkintä lähettimillä katsotaan nykyisessä metsästyslaissa metsästykseen rinnastettavaksi toiminnaksi, joten siihen sovelletaan metsästyslakia esimerkiksi pyyntimenetelmien, pyyntiaikojen ja alueellisen metsästysoikeuden suhteen. Pyyntimenetelmien ja -aikojen suhteen voidaan kuitenkin joskus myöntää poikkeuksia kielloista tutkimuksellisista syistä. Lupa poikkeuksiin haetaan Suomen riistakeskukselta. Pyyntiaikojen poikkeuksista päätettäessä otetaan huomioon myös luonnonsuojelu- ja eläinsuojelulakiin liittyvät seikat.

1.5 Kuka pannoituksia valvoo? 

Tiedot eläinkoelupien valvonnasta, kuvaus velvoituksista, mukaan lukien raportoinnista, löytyvät AVI:n verkkosivuilta: https://avi.fi/tietoa-meista/tehtavamme/elaimet/koe-elaimet. Elävänäpyyntiin liittyviä (metsästys-)poikkeuslupia valvovia viranomaisia ovat alueesta riippuen Suomen riistakeskus, Metsähallituksen erävalvonta, Rajavartiolaitoksen erävalvonta ja poliisi.

1.6 Saako helikopteri laskeutua minun maalleni merkintää varten?

Ilmailussa Suomen alueella noudatetaan Ilmailulakia (7.11.2014/864). Suomen alueella ilmailuun käytettävällä ilma-aluksella on oltava Suomen tai muun Chicagon yleissopimukseen liittyneen valtion kansallisuus tai erityinen Liikenne- ja viestintäviraston antama lupa, jollei Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista muuta johdu. Eläimen liikkumisen seuraaminen ilmasta käsin ilman sen painostamista ei edellytä lupaa niiltä alueilta, joilla eläin liikkuu. Sen sijaan, mikäli ilma-alus laskeutuu maahan, siihen tarvitaan maanomistajan lupa Ilmailulain 76 § mukaan: Ilma-aluksen lentoonlähtöön ja laskeutumiseen saa tilapäisesti käyttää avointa vesialuetta sekä alueen omistajan tai haltijan suostumuksella muuta maa- tai vesialuetta, vaikka aluetta ei ole sellaiseen tarkoitukseen erityisesti järjestetty. Tarvittavat luvat hankkii operaattori, eli lentotoimintaa tekevä yritys.

Liikenne- ja viestintävirasto toimii Suomen kansallisena ilmailuviranomaisena. 

1.7 Saako minun maillani ajaa moottorikelkalla pannoitusta varten?

Moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttö, loukkujen ja pyyntivälineiden rakentaminen, riistakameroiden käyttö, sekä muu, kuin jalan tai suksilla liikkuminen edellyttää aina maanomistajan lupaa. Toiminta luonnonsuojelualueilla edellyttää Metsähallituksen lupaa.

Maastoliikenteeseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, joka tulee hankkia kirjallisena. Myöskään yksityisteillä moottorikäyttöisen ajoneuvon ajo ei ole sallittua ilman erillistä lupaa. Lukella ja Metsähallituksella on kumppanuussopimus, jonka turvin Luke saa toimia valtion mailla merkintäpyynnissä. Moottorikelkkailu on valtion mailla pääsääntöisesti kielletty, mutta Lukella on lupa käyttää moottorikelkkaa niin Metsähallituksen moottorikelkkaurilla kuin tarvittaessa myös kelkkaurien ulkopuolella.

1.8 Mitä jos susi merkintäpyyntiä edeltävän jäljityksen aikana kulkee alueella tai alueelle, jolle ei ole erillistä maanomistajan lupaa?

Susien jälkiä tarkkaillaan säännöllisesti osana Luken kannanseurantaan liittyvää jälkihavainnointia ja DNA-näytekeräystä. Kyseisissä tehtävissä Luken työntekijät saavat liikkua samoin oikeuksin ja periaattein kuten tavanomainen kansalainen, poikkeuksena Metsähallituksen hallinnoimat valtion maat, joihin Lukelle on annettu tiettyjä sopimuspohjauksia erikoisoikeuksia työtehtävien hoitoon.

Kuitenkin merkintäpyyntiin ryhdyttäessä – esimerkiksi suden elävänäpyyntiin – liittyy yllä kuvattua havainnoivaa työtä enemmän rajoituksia. Käytännössä pannoitukseen liittyy sekä eläinten yleistä etsimistä että ns. nukuttamisen yritys, jossa eläintä lähestytään tarkoituksen ampua nukutusnuoli lähietäisyydeltä. Hankkeessa yksittäisellä merkintäkerralla näitä kahta eri toimintaa tekevät erilliset ryhmät. Eläinten etsijöillä ei ole nukutusvälineistöä.

Etsintähelikopteri saa eläinten jälkiä etsittäessä lentää myös niiden alueiden yläpuolella, joille ei ole erillistä maanomistajan lupaa laskeutumiseen tai erillistä metsästysoikeuden haltijan lupaa metsästykseen. Etsintähelikopteri saa lentää tarkkailuun tarkoituksenmukaisella korkeudella. Etsintähelikopterin työskentelyllä ei pyritä vaikuttamaan eläinten kulkemissuuntiin. 

Nukutushelikopteri voi fyysisesti lähestyä eläimiä vain sellaisella alueella, jossa elävänäpyyntiin on metsästysoikeuden haltijan lupa (= metsästyslupa). Helikopteri voi laskeutua vain sellaiselle alueelle, jolle on laskeutumiselle maanomistajan lupa (poikkeuksena hätätilanne). 

1.9 Mitä jos susi kesken nukutusyrityksen menee alueelle, jolle ei ole erillistä maanomistajan lupaa?

Jos nukutusnuolta ei ole ammuttu eläimeen, nukutusyritys keskeytetään. Pyyntiä voidaan jatkaa, jos eläin siirtyy takaisin lupa-alueelle. Jos nukutusnuoli on jo ammuttu eläimeen, niin koe-eläimen hyvinvoinnin turvatakseen merkintätiimi seuraa eläintä sen nukahtamispaikalle ja viipymättä siirtää sen käsittelyä varten lupa-alueen puolelle, jossa myös eläimen vapautus suoritetaan. Tällaisessa tapauksessa Luke ilmoittaa tapahtuneesta poikkeusluvan myöntäneelle Suomen riistakeskukselle, poliisille ja maanomistajalle maanomistajan ollessa tiedossa.

Jos eläimen epäillään olevan loukkaantunut mutta nukutusnuolta ei vielä ole ammuttu eläimeen, Luke ilmoittaa loukkaantuneesta eläimestä poliisille ja Suomen riistakeskukseen ja tarvittaessa mahdollisuuksien mukaan antaa loukkaantuneen eläimen etsintään liittyen virka-apua poliisin pyynnöstä.

2.1 Onko pannoituksissa mukana eläinlääkäri?

Kaikissa merkinnöissä eläinlääkäri ei ole mukana paikan päällä, eivätkä lupaehdot tai lainsäädäntö edellytä sitä. Lukella on kuitenkin eläinlääkäri käytettävissä konsultointia varten.

2.2 Aiheutuuko eläimille pannoituksesta kipua, stressiä tai muuta haittaa? 

Yleensä villieläinten käsittely edellyttää eläimen nukuttamista tai rauhoittamista eläimen turvallista käsittelyä varten. Nukuttamisella ja rauhoittamisella voidaan vaikuttaa myös mm. eläimen kokemaan stressiin ja kipuun. 

Kaikkeen koe-eläimiä käyttävään tutkimustoimintaan tulee hakea lupa (ns. hankelupa) valtakunnalliselta hankelupalautakunnalta jos arvioidaan, että eläimelle aiheutuu vähintään neulanpistoon rinnastettavaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Lautakunta arvioi, ovatko käytetyt menetelmät ja koe-eläinmäärät perusteluja esitettyihin tutkimuskysymyksiin nähden.

Kaikki merkintätoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan niin, että niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän stressiä ja muuta haittaa eläimelle. Merkinnässä otetaan huomioon kunkin lajin ominaisuudet ja merkinnän ajankohta. 

1.3 Pelkäävätkö eläimet, kun ne pyydystetään ja pannoitetaan?

Kaikki eläimet todennäköisesti pelkäävät niiden pyydystämistä. Kaikki merkintätoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan niin, että niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän stressiä ja muuta haittaa eläimelle. Merkintää tekevät henkilöt hallitsevat olosuhteet, tuntevat eläinten käyttäytymisen ja merkinnän oikean suoritustavan kullekin lajille.

1.4 Pantojen on todettu aiheuttavan mm. hankaumia joillekin eläimille, voidaanko niitä estää ja miten?

Lähettimen koko, muoto ja paino on suunniteltu eläimen koko ja ruumiinrakenne huomioon ottaen mahdollisimman sopivaksi. Merkintätilanteessa eläimen kunto tarkastetaan aina, ja jos eläin on liian pieni tai heikkokuntoinen, sille ei aseteta lähetintä. Lähettimien akut vaihdetaan 1–2 vuoden välein ja vaihdon yhteydessä eläimen kunto tarkastetaan, myös mahdolliset pannan aiheuttamat hankaumat. Mikäli hankaumia tai muita pannan aiheuttamia ongelmia havaitaan, asiasta konsultoidaan aina eläinlääkäriä. Panta poistetaan eikä eläintä ei merkitä enää uudelleen. Luke arvioi ja seuraa tutkimuksessa ja seurannoissa käytettäviä eläinten merkintöihin tarkoitettuja laitteita, menetelmiä ja toimintamalleja ja kehittää edelleen toimintaa saatujen kokemusten kautta. 

1.5 Vaikuttavatko merkinnät eläinten käyttäytymiseen? Häiritsevätkö ne esimerkiksi ruuanhankintaa tai suojautumista pedoilta?

Välittömästi nukutuksen jälkeen susien tiedetään aikaisempien havaintojen perusteella liikkuvan hieman lyhyempiä vuorokausimatkoja kuin muulloin. Usein susi voi lepäillä hieman normaalia enemmän ensimmäisen vuorokauden aikana. Liikkumiskäyttäytyminen palautuu kuitenkin nopeasti seuraavina päivinä tavanomaiseksi. Pyynti- ja merkintäajankohta suunnitellaan tyypillisesti sellaiseen kohtaan vuotta, että herkimmät elämänkierron vaiheet eivät vaarantuisi (mm. pienpoikasvaihe). Maailmalla tehtyjen tutkimusten perusteella seurantalaitteiden ei pääsääntöisesti ole havaittu vaikuttavan merkittävästi eläinten ruuanhankintaan tai suojautumiseen pedoilta.

1.6 Paljonko lähettimet painavat? 

Lähettimen koko, muoto ja paino on sovitettu eläinlajin ja merkittävän eläimen kokoa vastaavaksi. Yleinen sääntö on, ettei lähettimen paino saa ylittää 3-5 % eläimen painosta. Nykyiset pannat ovat kuitenkin keveämpiä ja esimerkiksi susille laitettavat GPS-pannat painavat noin 800 g. Esimerkkinä 30-kiloisella sudella pannan paino on alle 3 % suden painosta.

1.7 Pitääkö sudet nukuttaa ja miten varmistetaan, että ne heräävät turvallisesti merkinnän jälkeen?

Merkinnän yhteydessä sudet aina nukutetaan, jotta niiden turvallinen käsittely on mahdollista. Nukutus myös vähentää eläimen kokemaa stressiä käsittelyn aikana. Nukutuksen aikana eläimen hyvinvoinnista huolehditaan seuraamalla eläimen ruumiinlämpöä ja pitämällä se normaalina alustan ja tarvittaessa peitteiden avulla, peittämällä silmät valovaikutuksen minimoimiseksi, antamalla sille lisähappea sekä seuraamalla muutenkin eläimen käyttäytymistä. 

Eläin päästetään vapaaksi vasta, kun on varmistuttu, että se on täysin hereillä. Eläinten pyynti- ja käsittelypaikka pyritään aina suunnittelemaan niin, että lähistöllä ei olisi vapautettavalle eläimelle vaaratilanteita aiheuttavia paikkoja kuten vilkkaasti liikennöityjä teitä tai sulaa vesistöä.

Kaikkia eläinlajeja ei merkittäessä nukuteta, esimerkiksi lintuja tai norppaa. Nukutuksen tarve arvioidaan lajikohtaisesti ja se riippuu mm. tehtävästä toimenpiteestä, eläimen käsiteltävyydestä ja siitä, kumpi on eläimelle vähemmän stressaavaa, nukutus vai nopea käsittely ilman nukutusta.   

1.8 Joutuuko eläin kantamaan lähetintä, esimerkiksi pantaa, lopun ikäänsä? 

Seurantalaitteen irrottava mekanismi on käytössä useimmissa seurantatutkimuksissa, joten eläimen ei tarvitse kantaa seurantalaitetta seurantajakson jälkeen. Mekanismin avulla seurantalaite voidaan irrottaa ilman, että eläintä tarvitsee nukuttaa uudestaan. Laitteeseen integroidaan avaus- ja pudotusmekanismi, joka toimii joko ajastimella (vapauttaa laitteen tiettynä päivänä tai tietyn päivämäärän jälkeen) tai radio-ohjattuna vapautuksena, joka pudottaa laitteen etäyhteyden kautta. Jos avausmekanismiin tulisi vika, eläin pyrittäisiin pyydystämään erikseen seurantalaitteen poistamista varten.

1.9 Mitä tapahtuu, jos eläin loukkaantuu pannoituksen yhteydessä? Lopetetaanko se?

Ratkaisevaa jatkotoimille on se, miten vakavasti eläin on loukkaantunut ja millainen ennuste sen toipumisella luonnonoloissa on. Erityistilanteissa konsultoidaan aina eläinlääkäriä, joka päättää jatkotoimista, myös eläimen lopettamisesta. Mikäli eläinlääkäriä ei ole saatavissa paikalle, asiasta ollaan yhteydessä poliisiviranomaiseen, joka joko tekee lopetuksen tai päättää muusta menettelystä.

1.10 Saavatko muut kuin eläinlääkäri pannoittaa eläimiä?

Suomen lainsäädännön mukaisesti kyllä saavat, mikäli henkilöllä on siihen vaadittava pätevyys. Tämä tarkoittaa käytännössä eläinkoekurssin suorittamista hyväksytysti ja olemassa olevaa hankelupaa tutkimukselle, jonka puitteissa koe-eläimiä käsitellään. Lainsäädännössä on erilaisia pätevyysvaatimuksia koe-eläimiin liittyvissä eri rooleissa toimiville henkilöille.

3.1 Mihin eläinten pannoituksia tarvitaan? Eikö samaa tietoa voisi saada muutenkin kuin pannoituksilla?

Villieläimiin liittyvissä tutkimuksissa käytetään paljon muitakin kuin merkintöihin perustuvia aineistoja, mm. Tassu-havaintoaineistoja, riistakolmioaineistoja, DNA-näytteitä ja mm. erilaisia metsästäjien ja harrastajien keräämiä havaintoja. Esimerkiksi suurepetojen määrää ja esiintymistä eri alueilla selvitetään näiden aineistojen avulla.

Pannoituksia tehdään vain, jos tietoa tutkimuskysymyksen selvittämiseksi ei voida saada muilla menetelmillä tai muiden aineistojen lisänä. Eläinten jälkien kartoittaminen esim. linjalaskentana tai kameraverkostolla voisi periaatteessa antaa jotain  tietoa eläinten liikkumisesta erilaisten kohteiden, kuten tuulivoimaloiden ja asutuksen lähiympäristöissä. Jälkiseurantoja voidaan kuitenkin tehdä pääsääntöisesti vain silloin, kun lumi on maassa. Lisäksi kyseisellä tavalla kerättyä tietoa ei voida arvioida osana koko eläimen liikkumiskäyttäytymistä elinalueellaan eikä yleensä jälkihavainnon tekijää pystytä yksilöimään (taustatieto jää puuttumaan). Tällöin ei pystytä arvioimaan miten tuulivoimala esim. muuttaisi eläimen tilankäyttöä tai onko yksilöiden välillä eroa käyttäytymisessä.  

Korvaavien tieteellisesti pätevien aineistojen kerääminen muilla menetelmillä (riistakamerat, jälkiseurannat) ei ole käytännössä mahdollista tai olisi niin kallista, että siihen rahoituksen varmistaminen ei olisi realistinen vaihtoehto. Eläinten lähetinseurannalla saadaan yksilöitävää ja tarkkaa tietoa eläinten liikkeistä ja käyttäytymisestä erilaisissa kohteissa ja niiden ympäristöissä, kuten suhteessa tuulivoimaloihin.

3.2 Mitä hyötyä merkinnöistä on?

Merkinnöillä saadaan suoraa tietoa eläinten liikkumisesta ja reagoimisesta erilaisin kohteisiin, tässä tapauksessa tuulivoima-alueisiin. Jälkiseurannoilla tai muilla maastossa tehtävillä havainnoilla ei voida saada samanlaista tietoa. Esimerkiksi jälkiseurantoja voidaan tehdä kattavasti vain, kun lumi on maassa. Lisäksi maastossa tehtävät seurannat saattavat vaikuttaa eläinten liikkeisiin. Pantaseurannoilla saadaan tietoa yksityiskohtaisempaa tietoa susien elintavoista kuin millään muulla menetelmällä.

WINDLIFE-hankkeessa saatava tieto käytetään tuulivoimarakentamisen vaikutusten arviointiin ja edelleen tuulivoimasuunnittelun kehittämiseen. Hankittua tietoa käyttävät sekä tuulivoimayhtiöt että viranomaiset, (ELY-keskukset) jotka päättävät tuulivoiman luvituksesta. 

3.3 Miksi susi on valittu WINDLIFE-hankkeessa yhdeksi pannoitettavista eläimistä? Miksi Luke nyt pannoittaa susia?  

Tuulivoimaa tullaan rakentamaan lähivuosina runsaasti ja osa suunnitelmista tulee osumaan myös susien reviireille. Tutkimusta tehdään siksi, että susi on poronhoitoalueen eteläpuolella ns. direktiivilaji, jonka pesä- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Ympäristövaikutusten arviointiprosessissa suden esiintymiseen joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota sen direktiivissä määritetyn aseman takia. Päätöksenteon tueksi kaivataan kipeästi tutkimustietoa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista suomalaisiin susiin. 

Tuulivoiman rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvia vaikutuksia ei ole Suomessa tutkittu aiemmin. Tutkimuksella tuotetaan tietoa tuulivoiman sijoittamiseksi niin, että se ottaa huomioon direktiivin vaatimukset.

3.4 Kuinka paljon WINDLIFE-projektissa pannoitetaan susia ja monenako vuonna?

WINDLIFE-hankkeessa on suunniteltu merkittävän susia vuosittain 3–5 reviirillä, joiden alueella on suunniteltu tuulivoimaa. Tavoitteena on pannoittaa useita susia kultakin reviiriltä. Tavoitteena on erityisesti lisääntyvän parin pannoittaminen, sillä aikuiset sudet ovat asettuneet pysyvästi tietylle alueelle ja siten saadaan tietoa nimenomaan tuulivoiman vaikutuksesta liikkumiseen ja elinpiirin käyttöön. Pannat tai niiden virtalähde vaihdetaan 1–2 vuoden välein. Merkintöjä tehdään kolmena vuonna vuosina 2024–2026. Toteutuneet määrät riippuvat kuitenkin siitä, onko susia sopivalla etäisyydellä tuulivoimaloihin nähden. 

3.5 Hyödynnetäänkö pannoitettujen susien tuottamaa tietoa suden kanta-arviossa tai muussa kuin WINDLIFE-projektissa?

Tietoja hyödynnetään sekä kanta-arvioissa että muissa susien käyttäytymistä koskevissa tutkimushankkeissa.

3.6 Missä merkintöjä tehdään? Missä susia pannoitetaan? Miksi juuri siellä?

Merkintäalueet valitaan aina tutkimustarpeen mukaan, joten ne vaihtelevat tutkimuksittain. Alueen valintaan vaikuttavat siis lajin esiintyminen ja se, mitä eläimen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä halutaan selvittää, esimerkiksi asutus, liikenne, muu ihmistoiminta, muut lajit, elinympäristöjen vaihtelu ja muutos.

WINDLIFE-hankkeen susien merkintälupa kattaa Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Kaakkois-Suomen, Kainuun, Keski-Suomen, Lapin, Oulun, Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Rannikko-Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnat. Merkintäalueet määräytyvät sen mukaan, missä on susien reviirejä ja tuulivoimaloita. 

3.7 Saako merkintöjä tulla seuraamaan kuka vaan?

Luken henkilökunta suorittaa merkintätyötä osana työtehtäviään, eikä ko. toimintaan voi tulla ulkopuolisia tarkkailemaan tai osallistumaan. Lukessa on linjattu, että mm. työturvallisuus- ja vastuusyistä sekä eläinkoetoiminnan pätevyysvaatimuksiin ja lupaehtoihin liittyen merkintään voivat osallistua vain siihen koulutuksen saaneet Luonnonvarakeskuksen työntekijät, joten maallikkojen osallistuminen merkintöjen seuraajina ei ole mahdollista.

3.8 Tiedottaako Luke kansalaisille missä merkintöjä tehdään?

Merkinnöistä ja merkintäalueista tullaan tiedottamaan yleisellä tasolla, käytännössä maakuntatasolla. Tällä halutaan varmistaa pannoitusten häiriötön sujuminen. Tarkkoja paikkoja ei ole mahdollista ilmoittaa aina siksikään, ettei niitä ole välttämättä etukäteen tiedossa. Esimerkiksi suden reviiri on 800–1000 neliökilometriä (80000-100000 ha), eikä niiden sijaintia reviirillä välttämättä tunneta tarkasti.

3.9 Miksi Luke pannoittaa susia niin lähellä poronhoitoalueen rajaa? 

WINDLIFE-hankkeessa suoritamme pannoituksia niillä alueilla, missä jo on tuulivoimaa tai rakentuvaa uutta tuulivoimaa. Lisäksi Luonnonvarakeskuksella on pääsääntöisesti lupa pannoittaa vain valtion omistamilla mailla, ja lupa-alueen on oltava riittävän suuri. Nämä kriteerit toteutuvat hyvin esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla.

4.1 Onko vuonna 2020 alkanut tauko susien pannoituksessa nyt päättynyt?

Luonnonvarakeskus teki vuonna 2019 päätöksen, että toistaiseksi susia merkitään vain tutkimustarkoituksiin. Nyt alkaneet susien merkinnät liittyvät tutkimusprojektiin, jossa selvitetään tuulivoiman vaikutuksia susiin. Tutkimusta tehdään siksi, että susi on poronhoitoalueen eteläpuolella ns. direktiivilaji, jonka pesä- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tuulivoiman rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvia vaikutuksia ei ole Suomessa tutkittu aiemmin. Tutkimuksella tuotetaan tietoa tuulivoiman sijoittamiseksi niin, että se ottaa huomioon direktiivin vaatimukset ja että eläimille tuulivoimarakentamisesta aiheutuvia haittoja voitaisiin huomioida suunnittelussa ja siten minimoida.

4.2 Tulevatko susien paikannustiedot kaikkien kiinnostuneiden nähtäville? 

Tutkimushanke tiedottaa merkintäkauden päättymisen jälkeen yleisellä tasolla kuinka paljon ja millä alueilla merkintöjä on onnistuttu tekemään. Yksittäiset paikannustiedot tutkimuslajeista eivät tule nähtäville minkään tutkittavan lajin osalta. Suden osalta Luke tulee julkaisemaan paikannustiedoista koostetun lämpökartan, joka kuvaa millaisella intensiteetillä susi käyttää reviirinsä eri osia. Luke harkitsee syksyyn mennessä, voidaanko seurannassa olevista susista näyttää muunlaista sijaintitiedon koostetta vaarantamatta tutkimuksen tavoitteita. 

4.3 Luke kertoi vuonna 2020 lopettavansa susien pannoitukset toistaiseksi kehittääkseen pantatiedon uudentyyppistä hyödyntämistä. Mitä on tullut tilalle? 

Pannoituksiin kytkeytyy kaksi vaihetta: vuonna 2019 Luke teki päätöksen ensin vuoden tauosta ja sitten 2020 päätöksen, että kannanseurantaan liittyvät susien pannoitukset lopetetaan toistaiseksi. Vuoden tauon yhteydessä todettiin myös sekä Luken sisäisiin toimintamalleihin että ns. pantapalveluun liittyvät tekniset kehittämistarpeet. Pantapalvelu sijaitsi tuolloin riistahavainnot.fi -sivustolla, jonka tekninen käyttöikä oli päättymässä. Lisäksi pantapalveluun kohdistui erilaisia teknisiä odotuksia, joiden osalta haluttiin selvittää, mitä mahdollisessa kehittämistyössä voitaisiin viedä eteenpäin. Sittemmin Luke on uudistanut sivustojaan myös teknisesti ja uusilla sivuilla on esimerkiksi villisikatutkimushankkeen osalta ollut nähtävillä pannoitettujen villisikojen tietoja.

Luken päätös lopettaa susien pannoitukset kannanseurannan menetelmänä liittyi sekä pannoituksiin ja sitä toteuttaneisiin Luken työntekijöihin kohdistuneesta häirinnästä ja negatiivisesta puheesta, että toisaalta siitä, että pannoitusten rooli kannanseurannan tietoaineistona oli muuttunut vähäisemmäksi. Kannanseurannassa tilalle kattavampana aineistolähteenä oli tullut DNA-näytteet ja Luke on päättänyt pysyvästi panostaa DNA-näytteisiin ja analytiikkaan kannanseurannan kulmakivenä. Eläinten pannoitukset ovat kuitenkin keskeinen menetelmä luonnonvaraisten eläinten tutkimuksessa, ja menetelmän käyttö on edelleen mahdollista silloin, kun se ulkopuolisesti rahoitetuissa tutkimushankkeissa on tarkoituksenmukaista tutkimuskysymysten kannalta. 

5.1 Kuka vastaa, jos joku menee pieleen merkinnöissä?

Vastuut on määritelty erilaisissa toimintaa koskevissa, ulkopuolelta tulevissa luvissa, kuten eläinkokeita koskevassa hankeluvassa tai merkintään tarvittavassa poikkeusluvassa. Suurpetojen pyynnin osalta nykyinen metsästyslain muotoilu edellyttää, että jokaisella metsästyksellä (tässä yhteydessä merkintätapahtumalla) on nimetty metsästyksen johtaja. Metsästyksen johtaja tekee tarvittavat ilmoitukset pyynnistä, päättää merkinnän kulusta ja vastaa siitä, että toiminnassa noudatetaan kaikkia niitä lakeja, jotka koskevat kyseistä toimintaa ja siihen osallistuvia henkilöitä (esim. koe-eläinlaki, metsästyslaki ja maastoliikennelaki). 

Lukessa kaikkeen eläinten merkintään edellytetään nimettäväksi kenttävastaava/kenttäjohtaja ja tälle varahenkilö tai varahenkilöt. Kenttäjohtajan tulee olla henkilö, joka on merkinnöissä mukana ja jolla on edellytykset johtaa ja tehdä itsenäisiä päätöksiä ammattitaidon sekä myönnettyjen lupien ja niiden ehtojen perusteella.

5.2 Voiko maastosta löytyä nukutusnuolia ja ovatko ne vaarallisia?

Eläinten merkinnät tehdään aina paikoissa, joissa näkyvyys eläimeen on hyvä ja nuolen ampumamatka lyhyt. Ohilaukauksia voi kuitenkin sattua ja tällöin ampumapaikka merkitään ja nuolet etsitään välittömästi. Kaikista käytetyistä nukutusaineista pidetään myös tarkkaa kirjaa, jota edellyttävät myös lupaehdot. Mikäli tyhjentymättömiä nukutusnuolia kuitenkin maastosta löytyisi kaikista varotoimista huolimatta, niihin ei saa koskea. Löytöpaikka tulee merkitä selvästi ja tehdä löydöstä välittömästi ilmoitus poliisille ja Luonnonvarakeskukselle.

5.3 Jaammeko pantadataa paliskunnille? Mitä dataa ja miksi? 

Tällä hetkellä olemme jakaneet tarvittaessa sijaintitietoa suurpetojen tappamien tai haavoittamien porojen löytämisen helpottamiseksi. Toisen pantasuden tapauksessa (pannoitettu Pohjois-Pohjanmaalla helmikuussa 2024, lopetettu poikkeusluvalla poronhoitoalueella huhtikuussa 2024) emme toimittaneet pyyntiä varten reaaliaikaista dataa. Jos pantasusi liikkuu poronhoitoalueella, voimme jakaa yli vuorokauden vanhaa paikannustietoa porovahinkojen paikantamiseksi ja minimoimiseksi. 

5.4 Mitä jos pannoitettu susi aiheuttaa kotieläin- tai lemmikkieläinvahinkoja? 

Susi petoeläimenä voi tunnetusti aiheuttaa koti- ja lemmikkieläinvahinkoja. Vahinkojen syntyminen ei liity siihen, onko eläin pannoitettu vai ei. Merkittyjen eläinten osalta tämä ainoastaan tuottaa lisää dokumentaatiota vahingosta ja tuo sen näkyväksi. Vahingon sattuessa toimintamalli on aina sama, olipa kyseessä pannoitettu tai pannoittamaton susi.