Koivun erikoismuodot lehtien värin ja muodon mukaan

Pirkkalankoivu (Betula pendula f. bircalensis (Mela) Hämet-Ahti) lienee vanhin tunnettu kotimainen liuskalehtinen koivu. Se löytyi viime vuosisadan puolella Pirkkalasta. Lehtien liuskat ovat ehytlaitaisia eivätkä kovin teräväkärkisiä. Muoto esiintyy harvinaisena Etelä-Hämeessä.
 

Loimaankoivu(Betula pendula f. crispa (Reichenb.) Hämet-Ahti, incl. ’Crispa’ ) on Suomessa saanut nimensä Loimaalla kasvavasta yksilöstä. Sen lehdet ovat pienempiä kuin tavallisen rauduskoivun lehdet. Lehtien sahahampaisista liuskoista pisimpien kärjet ovat usein hieman kiertyneet (crispa). Luontaisena loimaankoivua tavataan harvinaisena Etelä-Suomessa.

Taalainkoivu(Betula pendula ’Dalecarlica’) löydettiin Ruotsissa jo yli kaksisataa vuotta sitten. Sen lehdet muistuttavat loimaankoivun lehtiä, mutta liuskat ovat kapeampia ja pitempiä. Taalainkoivun syvän liuskaiset lehdet ovat tehneet siitä halutun koristepuun. Yleensä taalainkoivuna (’Dalecarlica’) myynnissä olevat taimet ovat kuitenkin loimaankoivua (’Crispa’).

Rauduskoivulla on löydetty puita, joissa lehden muoto vaihtelee tavallisista koivun lehdistä hyvin epämääräisen muotoisiin, kuin saksilla leikattuihin tai toukkien syömiltä näyttäviin lehtiin. Kiteellä kasvaa metsässä tällainen harvinainen puu (E3093).

Rauduskoivun keltalehtisyys johtuu, kuten kultakuusenkin, muutoksesta viherhiukkasten perimässä. Keltaista väriä aiheuttava karotenoidi peittää vihreän värin ainakin osittain, kunnes kasvukauden aikana karotenoidin vaikutus vähenee ja lehti alkaa vihertyä. Kokonaan keltalehtisiä koivuja ei tunneta montakaan.

Punakoivu (Betula pubescens f. rubra Ulvinen) on yksi harvoista hieskoivun erikoismuodoista. Punakoivun lehdet ovat viininpunaiset ja säilyttävät värinsä koko kasvukauden. Yli-Kiimingistä vuonna 1979 löydetty puu lienee ainut laatuaan. Viime aikoina se on kuitenkin kasvullisesti lisättynä koristepuuna nopeasti yleistynyt.