Engelmanninkuusi

Picea engelmannii

Picea engelmannii
Kuva: Teijo Nikkanen / Luke

Levinneisyys

Engelmanninkuusta (Picea engelmannii (Parry) Engelm.) on nimitetty myös Kalliovuoriston kuuseksi, koska se on tämän alueen tärkein ja tunnusomaisin kuusilaji. Engelmanninkuusi kasvaa subalpiinisella metsänrajalla saakka.

Picea engelmannii - levinneisyyskartta
Engelmanninkuusen levinneisyysalue

Menestyminen

Engelmanninkuusella on perustettu 15 viljelmää: Solböleen 8 (jäljellä 6), Ruotsinkylään 3 (1) ja Punkaharjulle 4.

Kotimaisten puiden varjostus on ilmeisesti ollut syynä kahden Ruotsinkylän viljelmän tuhoutumiseen. Vaikka halla- ja pakkasvauriot ovat jääneet engelmanninkuusella vähäisiksi, ovat monet viljelmät kärsineet neulas-, hyönteis-, lumi- ja myrskytuhoista sekä tyvilahosta.

Kookkain engelmanninkuusi kasvoi Punkaharjulla. Sen läpimitta 72-vuotiaana oli 44 cm ja pituus 23,5 m.

Tutkimusalueiden parhaat metsikköviljelmät

ViljelmäIkä, vPituus, mLäpimitta, cmPuusto m3/ha
Punkaharju 3855925,433417
Ruotsinkylä 307219,525121
Solböle 3145924,029262

Uudistuminen ja käyttö

Engelmanninkuusi on tehnyt käpyjä ainakin 1960-luvulta lähtien. Joitakin luontaisesti syntyneitä taimia on löytynyt.

Engelmanninkuusi voi parhaimmillaan olla hyvä koristepuu. Etenkin sen (tai valkokuusen tai niiden välisten risteymien) sinivihreät tai hopeanhohtoiset muodot ovat kysyttyjä koristepuita.