Villisika on sorkkaeläimiin kuuluva suurikokoinen sikalaji, joka on levinnyt Suomeen Venäjältä ja Virosta etenkin 1950-luvun jälkeen. Monin paikoin villisika on luokiteltu vieraslajiksi, mutta Suomeen se palaa tulokaslajina muutaman tuhannen vuoden tauon jälkeen.

Aikaisemmin sikaa pidätteli rajojemme ulkopuolella routainen maa ja paksut hanget, mutta talvien lämpeneminen mahdollistaa villisian vakiintumisen myös pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle Suomeen. Villisian pärjäämistä täällä edesauttaa myös lisäruokinta. Kanta kasvaa nopeasti, sillä emakko voi synnyttää jopa kymmenen porsasta yhdellä kertaa.

Kuva: Jarmo Koskela

Kiehtova riistalaji aiheuttaa huolta

Villisikakannan kasvun myötä huoli sen aiheuttamista haitoista on kasvanut. Suurimpia uhkakuvia muodostavat sian mukana mahdollisesti leviävät eläintaudit, erityisesti afrikkalainen sikarutto (ASF), joka on sikaeläimiin tarttuva tappava verenvuotokuume. Tautiin ei ole rokotetta eikä hoitokeinoa. Suomeen levitessään sikarutto aiheuttaisi mittavia taloudellisia seuraamuksia sikataloudelle.

Villisiat vierailevat mielellään puutarhoissa, jopa taajamissa, ja viljelyksillä, missä ne voivat aiheuttaa merkittävää tuhoa. Maailmanlaajuisesti villisika on maatalouden haitallisimpia nisäkästuholaisia. Kaikkiruokaisena se voi myös vaikuttaa eläin- ja kasvilajistoon ja siten uhata esimerkiksi maassa pesiviä riistalintuja.

Luke tuottaa vuosittain villisian kanta-arvion

Luonnonvarakeskus (Luke) on tuottanut villisian kanta-arvion vuodesta 2018 alkaen. Luken tuoreimman kanta-arvion mukaan Suomessa on 1100−1750 villisikaa. Kannan arvioidaan olevan laskusuunnassa parin vuoden takaisen huipun jälkeen.

Tietoa Suomen villisikakannan koosta tarvitaan muun muassa riskien hallinnan ennakointiin.