Artikkelit Kala, Riista

Erikoistutkija Heli Viiri tuntee joukkoistamisen hyödyt ja haitat. Mikä toimii marjasadon ja riistakannan seurannassa, ei riitä vieraslajien tarkkailussa.

Viiri varoittaa tekemästä joukkoistamisesta yleislääkettä resurssipulaan. Eivät kansalaisetkaan kerää tietoja ilmaiseksi tai huvikseen.

– Metsästäjät hyötyvät jakamastaan tiedosta ja luontoharrastajilla on intohimo lajien tarkkailuun. Mutta käyttääkö marjastaja omaa aikaansa vieraslajien ilmoittamiseen? Ilman henkilökohtaisesti koettua hyötyä tai mielihyvää joukkoistamisen ansaintalogiikka ei toimi, Viiri sanoo.Mitä useampi silmä ja korva, sitä paremmin vieraslajitkin havaitaan.

– Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten vieraslajeja on havaittu kansalaisten harrastuneisuuden ansiosta, kuten Hankoon saapunut lehtinunna-perhonen. Mutta tällainen harrastus sijoittuu Suomeen satunnaisesti, emmekä tiedä, mitä vieraslajeja on jäänyt huomaamatta. Siksi viranomaisten maastoseurantoja ei voi päästää rapautumaan, Viiri huomauttaa.

Digillä yli kielimuurin?

Tietojen digitalisoinnissa Viiri näkee paljon tehtävää. Vieraslajit ylittävät valtakunnanrajoja ja kielialueita, ja tiedon pitäisi liikkua vieläkin helpommin, jotta uhkia voitaisiin torjua.

Viirin mukaan Venäjällä on vieraslajeista runsaasti tietoa, joka saataisiin käyttökelpoiseen muotoon siirtämällä se digitaalisille kartoille.

– Yritämme nyt saada rahoitusta venäläisten lajitietojen digitaloisointiin ja vieraslajikoulutukseen rajanpinnassa.

 

Teksti: Marjatta Sihvonen

Sivun yläreunan kuva: Tero Sivula / Rodeo

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös