Artikkelit Kala

teksti: Johanna Leppänen, Luke

Vesistöt voivat hyvin, kun vaelluskalat voivat hyvin. Hajallaan olevia vesienkunnostustoimia tehdään tulevaisuudessa suurempina kokonaisuuksina.

Voimayhtiö rakentaa kalatien helpottamaan vaelluskalojen, kuten lohen tai taimenen, matkantekoa merelle ja takaisin. Teknisesti toimivinkaan tie ei tuo tuloksia, jos kalojen elinmahdollisuudet ovat vesistön kunnon takia heikot. Yhden asian korjaaminen ei riitä, vaan osaset kietoutuvat yhteen.

Vesistöjä hoitavat useat eri tahot ja toimenpiteitä ohjaavat monet EU-direktiivit.

”Eri teitä mennään, vaikka samaan tähdätään”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Teppo Vehanen kiteyttää.

Tavoite on, että viimeistään vuonna 2022 vesienkunnostusta tehdään suurempina kokonaisuuksina. Liikkeelle lähdetään valuma-alueista, ja kunnostuksissa tarkastellaan koko systeemiä. Samalla parannetaan eri lajien elinmahdollisuuksia.

Työ käynnistetään tänä vuonna viritetyn Freshabit-hankevarjon alla, EU:n Life-rahaston 60-prosenttisesti rahoittamalla 20 miljoonan euron jättipotilla. Mukana on monen alan toimijoita ympäri maata.

Vehasen mukaan rahalla saa paljon parannusta vesistöjen tilaan, mutta ei potti kaikkia vesiongelmia ratkaise. Konkreettisia kunnostustoimia tehdään kahdeksassa kohteessa, jotka eivät kata koko maata, mutta palvelevat kokonaisuutta.

Luke on mukana laajalla luonnonvaraosaamisellaan.

”Meillä on muun muassa mallinnuksia ravinnevalumista ja tietoa kalojen koko elinkaaresta. Telemetrian avulla tiedämme, missä lohet liikkuvat. Tärkeää on myös luoda yhtenäiset kriteerit toimenpiteiden vaikutusten seurannalle.”

Monet vaelluskalat ovat uhanalaisia ja arvokkaita lajeja, joihin liittyy myös virkistysarvoja. Ne ovat haluttua saalista ja matkailuvaltteja. Vehasen mukaan kalakantojen suojelun mahdollistavat vanhat tutut asiat: yhteistyö, myönteinen asenne ja riittävä rahoitus.

Vesiensuojeluasenteet ovat parantuneet roimasti vuosien varrella. Myös tulosta on tullut.

”Esimerkiksi Vantaanjoki on noussut merkittäväksi meritaimenjoeksi. 1970-luvulla se oli likaviemäri. Joelta on poistettu vaellusesteitä, kunnostettu koskia, tehtaiden ja yhdyskuntien jätevesille on tullut puhdistamoja.”

Kotkan Korkeakoskeen on valmistumassa kalatie, jota pitkin vaelluskalat voivat ohittaa voimalaitoksen. Ilmakuva kertoo kalatien rakennusvaiheen tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla. Kourun pituus on noin 200 metriä ja nousukorkeus noin 13 metriä. Toive on, että Korkeakosken kalatie nostaa Kymijoen merkittäväksi lohijoeksi. Kuva: Jani Piispa / Aeria
Kotkan Korkeakoskeen on valmistumassa kalatie, jota pitkin vaelluskalat voivat ohittaa voimalaitoksen. Ilmakuva kertoo kalatien rakennusvaiheen tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla. Kourun pituus on noin 200 metriä ja nousukorkeus noin 13 metriä. Toive on, että Korkeakosken kalatie nostaa Kymijoen merkittäväksi lohijoeksi. Kuva: Jani Piispa / Aeria

Suuria odotuksia kohdistuu Kymijoen valtiorahoitteiseen, keväällä valmistuvaan Korkeakosken kalatiehen. Se voi nostaa Kymin merkittäväksi lohijoeksi.

Itämereen laskevista joista Simo- ja Tornionjoki ovat Suomessa ainoat vapaat vedet, jossa luontaiset lohet vaeltavat.

Mallia vaellusreittien avaamiseen voisi Vehasen mukaan ottaa esimerkiksi Keski-Euroopasta.

”Keski-Euroopassa voimayhtiöt rahoittavat suurilta osin kalateitä. On myös kompensaatioajattelu, jossa voimayhtiön pitää hyvittää elinympäristön menettäminen rakentamalla kalateitä ja ohitusuomia. Sellaista käytäntöä meillä ei vielä ole,” Vehanen sanoo.

kartta ja faktalaatikko

Pelkät kalatiet eivät välttämättä riitä

teksti: Johanna Leppänen, Luke

Vesivoimalaitosten rakentaminen ja vesistöjen säännöstely vaikuttavat vaelluskaloihin sulkemalla niiden luontaiset reitit.

Sähkö- ja kaukolämpöalaa edustavan Energiateollisuus ry:n (ET) tavoitteena on saada vaelluskaloille usealle joelle osittain luonnossa lisääntyvä ja kalastusta kestävä kanta 2030 mennessä.

Pelkät kalatiet eivät ole ratkaisu monessakaan paikassa, vaan on käytettävä moniuolisia jokikohtaisia keinoja, ET:n sähköntuotantotoimialan asiantuntija Kati Takala kertoo.

Keinojen valinnassa pitää ottaa huomioon sekä liiketoiminnan edellytysten turvaaminen että ympäristövaikutusten vähentäminen. Tämä tarkoittaa tasapainoilua kestävän sähköntuotannon ja kannattavan liiketoiminnan välillä.

Kiinnostavia kehityskohteita ovat muun muassa vähän vettä käyttävät kalatiet.

”Se on erityisesti pienvesivoiman kannalta mielenkiintoinen vaihtoehto. Taloudelliset toimintaedellytykset on otettava huomioon jo siksi, että padoilla usein säännöstellään koko vesistöä muun muassa virkistyskäytön ja tulvasuojelun tarpeisiin”, Takala sanoo.

Hänen mukaansa perustutkimus esimerkiksi kalakantojen tilasta ja kulkureiteistä on ollut elintärkeää talous- ja ympäristönäkökulman yhteensovittamisessa.

On tärkeää seurata, miten jo tehdyt ja suunnitteilla olevat suojelutoimet pelaavat käytännössä, jotta järjestelmistä saadaan mahdollisimman toimivia.

”Onnistumisen kannalta yhteistyö ja kaikkien osapuolten sitoutuminen on oleellista.

Uusi kalastuslaki säätelee myös pilkkimistä

teksti: Riitta Salo-Kauppinen, Luke

Myös pilkkijä voi törmätä uuden kalastuslain säännöksiin. Esimerkiksi madetta ei saa enää
pyytää ulkoapäin tarttuvilla pyyntivälineillä.

Kuva: Jaana Kankaanpää / Maaseudun Tulevaisuus
Made on ainoa makeassa vedessä esiintyvä turskalaji. Se kutee tammi−maaliskuussa, jolloin sitä pyydetään pilkkimällä. Kuva: Jaana Kankaanpää / Maaseudun Tulevaisuus Kuva: Jaana Kankaanpää / Maaseudun Tulevaisuus

Sydäntalvella moni vapaa-ajankalastaja suuntaa pilkkireissulle. Tänä talvena sisävesien jäät ovat alkaneet paksuuntua vasta tammikuussa, mutta nyt järvissä on jo kantava teräsjää.

”Made on suosittu pilkkikala. Mateenmäti on arvostettua herkkua, samoin kuin sen vaalea lihakin. Madesaalis on viime vuosina ollut vain alle 700 000 kiloa, josta suurin osa on saatu sisävesistä. Vielä 1970-luvulla vuosittaisten saaliiden arvioitiin olleen kaksin−kolminkertaisia”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Lauri Urho kertoo.

Madekantoja ovat heikentäneet vesistöjen rehevöityminen ja happamoituminen sekä kohonneet lämpötilat. Seuraavassa uhanalaisuusluokituksessa made pitäisi Urhon mukaan luokitella vähintäänkin silmälläpidettäviin lajeihin.

Vuoden alussa voimaan tullut uusi kalastuslaki vaikuttaa muun muassa kalojen pilkkimiseen ja onkimiseen.

”Esimerkiksi mateen pyyntitapoihin tuli lain myötä muutoksia”, Urho kertoo.

”Sellaisten pyyntivälineiden, kuten madeharan ja ryöstäjän, käyttö on nyt kiellettyä siten, että ulkoapäin ei saa tartuttaa.”

Syynä on se, että mateen pintaan tarttuneet koukut ja väkäset voivat irrotessaan pahemmin vahingoittaa kalaa. Uudella lailla tämä halutaan estää.

Uuden lain tavoite on turvata kalojen luontainen lisääntyminen ja hyvät kalastusmahdollisuudet. Uudesta laista hyötyvät niin kalat kuin kalastajat.

Myös uusi kalastusasetus toteuttaa kalastuslain tavoitteita. Asetus tukee uhanalaisten kalakantojen elvyttämistä. Monien kalalajien suojelun taso nousee rauhoitusten ja pyyntimittojen avulla.

Etenkin vaelluskalojen suojaa parannetaan.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 1.2.2016.

Yläreunan kuva: Teppo Vehanen / Luke

Katso myös

Ajankohtaiset

Ei ajankohtaisia artikkeleita aiheesta

Blogit

Ei blogikirjoituksia aiheesta